Puruveden talvinuottaus

Sijainti	Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Savonlinna, Kitee
Asiasanat	kalastus, karjalaisuus, nuottaus, suullinen kulttuuri

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Talvinuottausperinnettä harjoittavat ammattikalastajat. Puruvesi (416 km2 ) on osa Euroopan neljänneksi suurinta järveä Saimaata Savonlinnan (ent. Kerimäki ja Punkaharju) ja Kiteen (ent. Kesälahti) kaupungeissa. Toiminta järjestäytyy nuottakuntien kautta ja toisaalta koko Puruveden alueen kalastajien isompana yhteisönä. Talvinuottaukseen kuuluu laaja suullinen perinnetieto sadoista apajapaikoista, sekä perinteisen ammatin harjoittamisessa vaadittavia perinnetietoja.

Nuottaa nostetaan vedestä. — Puruveden nuottaus. Kaikki artikkelin kuvat: OSK Lumimuutos, 2017

Nykyään Puruvedellä kalastaa noin 25-28 nuottakuntaa. Puruveden muikku on tunnettu hopeisen vaaleasta värisävystään ja pehmeäruotoisuudestaan. Nämä ominaisuudet ovat seurausta Puruveden ominaispiirteistä: veden kirkkaudesta ja veden läpinäkyvyyden aikaansaamasta perustuotannosta. Perustuotantoa tapahtuu sekä päällysveden alueella että syvällä pinta-alaltaan laajan pohjakerroksen alueella. Valoisaan aikaan muikut laskeutuvat syömään pohjan läheisyydessä olevaa eläinplanktonia, ja valon vähetessä ne nousevat syömään päällysveden eliöstöä pinnasta ja välivedestä. Puruveden muikun monipuolinen ravinnonkäyttö vaikuttaa todennäköisesti kalan lihan pehmeyteen ja lyhytkestoiseen kuolinjäykkyyteen. Kyseiset ominaisuudet ovat ajoittain vaikeuttaneet kalan markkinointiin varsinkin silloin, kun muikun koko on ollut pientä.

Perinteen harjoittaminen

Puruvedellä satoja vuosia jatkunut nuottakalastus perustuu järven poikkeuksellisen kirkkaaseen veteen. Muikut hakeutuvat suuriin kiinteisiin parviin, jotka seuraavat nuotan harvojakin verkkoja uimatta niiden läpi. Vuosisatojen aikana kokemuksen kautta syntyneet sadat perinteiset apajapaikat ovat edelleen käytössä ja nuottapyynnin periaate ja pyydysten rakenne on säilynyt pitkälti samanlaisena. Esimerkiksi vuonna 2008 Puruvedestä nostettiin 400 tonnia muikkua. Joinakin vuosina Suomen talvimuikkusaaliista on Puruvedeltä saatu yli puolet.

Puruvesi on kirkkain suomalaisista suurjärvistä ja yleisesti puhutaan sen ”kristallivedestä”. Valo pääsee veden läpinäkyvyyden takia hyvin syvälle, jopa 20 metriin, kun se muualla Saimaan vesistössä yltää keskimäärin noin 10 metriin. Puruvesi on sora- ja hiekkarantainen muusta Saimaasta lähes eristetty allas, jossa suomalaisille järville ominaista maaperästä huuhtoutuvaa ruskeata humusta on äärimmäisen niukasti.

Talvinuottaus Puruvedellä on mahdollista järven jäädyttyä aina järven jäiden lähtöön. Ilmastonmuutos on lyhentänyt kulttuurisen nuottauksen aikaa. Nykyään talvinuottaus tapahtuu pääasiassa nuottakuntien toimesta.

Tänä päivänä talvinuottauksen ja kesäaikaisen nuottauksen tunnusomainen kulttuurinen piirre on apajan käsite. Satoihin apajapaikkoihin jaettu Puruvesi on kalastajille elävä kartasto, jonka voi oppia tuntemaan ainoastaan kerrottujen historioiden, käytänteiden ja kokemuksen kautta. Monella apajalla on vain suullinen, kerrottu nimi. Pienetkin virheet apajapaikkojen hyödyntämisessä saattavat aiheuttaa kalliiden nuottaverkkojen ja muun kaluston vaurioitumisen. Jos tarkkaa paikkaa ei löydy, nuotan reunat saattavat osua vedenalaisiin kareihin, kiviin, tai jääolosuhteet repivät verkkoa.

Puruveden nykyiset ammattikalastajat siis ylläpitävät apajien hyödyntämisen ja nuottauksen kautta mittavaa katkeamatonta perinnettä, jollaista ei muualta Suomesta helpolla löydy. Professori Jukka Pennasen mukaan apajat, kuten ”talvihauta”, saattavat palautua aina esihistoriallisiin aikoihin. Historiallisen ajan apajanimet kantavat muistoja ammatillisen ja yhteisöllisen pyynnin eri historiallisista kerrostumista. Kalastajien tiedonsiirto ja tilannekuvan muodostaminen on edelleen pääasiassa suullista. Se tapahtuu kalasatamalla ennen nuottauksen aloittamista ja samalla muodostaa ainutlaatuisen vertaistietojen vaihtomekanismin säistä, kaloista, jää- ja vesiolosuhteista, saaliista ja muista ajankohtaisista asioista. Puruvedellä on omia lumi- ja jäätermejä, jotka heijastavat rikkaan paikallisen murteen roolia ja ilmenemismuotoja (”Jäätä kopeloidaan syystalvella, sen paksuutta selvittäen jne”). Puruveden paikannimet, kuten Kotaniemi, Poroniemi jne ovat myös esimerkkejä alueella vaikuttaneesta saamelaisesta yhteiskunnasta.

Perinteen taustaa ja historiaa

Puruveden nuottauksesta ovat ensimmäiset merkinnät 1300-luvulta. On kuitenkin mahdollista, että nuottaus on paljon vanhempaa perua, johon viittaa Sakari Pälsin löytämä kivikautinen Antran verkkolöytö Karjalan kannakselta.

Puruvesi on ollut tunnettu kalastusalue jo 1300-luvulta lähtien. Vuoden 1543 verotietojen mukaan Ruotsin kruunu kantoi veron 15 suurnuotasta ja peräti 404 piennuotasta. Kerrotaan myös, että Olavinlinnan linnanisännät lähettivät nuottakuntia Puruvedelle tavoittamaan sen maukasta muikkua. 1300-luvulta 1800-luvulle Puruveden nuottaus on ollut pääasiassa kulttuuri- ja kotitarvepyyntiä, vaikka jonkin verran kalataloudella on ollut roolia esimerkiksi Pietariin suuntautuneiden myyntimatkojen ja toisaalta kruununluostareiden ja muiden kaupallisten toimijoiden kohteena. 1800-luvulle asti voidaan arvioida Puruveden nuottauskulttuurin olleen samankaltaista kuin koko havumetsävyöhykkeen yhteisöllinen kalastus - kulttuuriin on kuulunut myös niin sanottu Kalevalainen runolaulu. Monet runolaulut, kuten esimerkiksi Tulen synty ovat liittyneet nuottaukseen, ja Vienan Karjalasta on Lönnrotin muistiinpanoista ilmennyt, kuinka vanhaan aikaan juuri nuotalla runonlaulu oli keskiössä. Puruvedellä runonlauluperinne on katkennut jo 1800-luvulla.

Puruveden nuottaus on vaikuttanut Kalevalaan, sillä Hummovaarassa elänyt runonlaulaja Juhana Kainulainen harjoitti erätaloutta, mukaan lukien nuottausta. Lönnrot siis tallensi 1828 kansalliseepokseen nuottaukseen ja kalastukseen liittyvää aineetonta perinnetietoa Puruveden alueelta.

1900-luku toi mukanaan kaupallisen pyynnin, vaikka Puruveden ammatillinen kalastus säilyttikin yhteisöllisen roolinsa. Edelleen pyynnin ytimessä ovat kuitenkin kokemukseen pohjaavat apajien paikannimet ja paikallinen tieto järven kanssa toimimisesta. Puruveden merkittävä kyky tuottaa muikkua on säilyttänyt kestävän talvinuottauksen ja samalla ylläpitänyt erityistä kulttuuria, vaikka katovuosiakin nähtiin 1980- ja 1990 –luvuilla.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinne on tähän asti siirtynyt osana kalastuskulttuuria Puruvedeltä polvelta polvelle. Kalastajien ikääntymisen takia perinne ja kulttuuri on kuitenkin uhattuna. Perinteen siirtoa on yritetty siten, että kalastajat ovat vieneet esimerkiksi koululaisia jäälle ja ovat tehneet yhteistyötä tutkijoiden ja muiden sidosryhmien kesken. Lisäksi kalastajat ovat itse hakeneet ja saaneet joulukuussa 2013 EU:n nimisuojan sekä muikulle että nuottaukselle perinteikkäänä kulttuurisena pyyntinä.

Nuottapyynti ei tutkimusten mukaan vaaranna kalakantoja, vaan nuottakalastuksen on katsottu pitävän muikkukannat tuottavina. Tuodakseen kuluttajien tietoon Puruveden muikkuun liittyvät ominaisuudet ja vesistön erikoispiirteet, on Puruveden kalasatama osuuskunta hakenut EU:n komissiolta suojattua maantieteellistä merkintää (SMM). SMM-logolla varustetuilla tuotteilla on oltava erityinen ominaispiirre tai maine, joka yhdistää ne maantieteelliseen alueeseen, ja ainakin yksi tuotantoprosessi on suoritettava kyseisellä alueella.

Puruveden muikun osalta erityiset ominaispiirteet ovat syntyneet järven erikoisolosuhteista, kirkasvetisyydestä ja karuudesta, jotka ovat peräisin järveä ympäröivistä sadevettä suodattavista hiekkakankaista. Puruveden kalastuksen osalta maine on syntynyt vuosisatojen aikana ja se suojatun maantieteellisen merkinnän vaatima ”yksi tuotantoprosessi” on luonnollisesti kalastus. Komissio myönsi Suomen itsenäisyyspäivänä 2013 Puruveden muikulle SMM-nimisuojan.

Vuosien 2013 ja 2022 välillä muikun nimisuoja on ollut esillä SLOWFISHin, Milanon maailmannäyttelyssä, Euroopan pienammattikalastajaliiton Low Impact Fishermen of Europe Life Platformin, CHERISH-kultuuriperintöhankkeen, Pohjoisten kalastusperinne -festivaalien ja muiden eurooppalaisten kalastusfoorumien toiminnassa.

Perinteen siirtymisen dynamiikka on sinällään suhteellisen muuttumaton, kiinnitetty talvinuottauksen käytänteisiin ja suulliseen vuorovaikutukseen. Sitä ylläpidetään myös hiljaisina käytänteinä joka aamu kalastajien palavereissa kalasatamilla, perheissä ja suvuissa. Lisäksi viime vuosina on viety aktiivisesti koululaisia jäälle, ja tämän avulla saatu kokemusperäistä tietoa eteenpäin.

Perinteen tulevaisuus

Puruveden maineikas talvinuottaus ja muu nuottauskulttuuri ovat välittömän uhanalaisia. Uusia kalastajia on hyvin vähän. Olemassa olevat kalastajat ikääntyvät nopeasti. Samalla menetetään merkittävä määrä pääasiassa suullista perinnetietoa. Vuonna 2020 Puruvedellä kuitenkin käynnistyi nuorten (alle 35-vuotiaiden) nuottakunta, jossa on mukana myös naisnuottaajia.

Puruveden talvi- ja muu nuottaus on teknistynyt 1990-luvulta. Kuitenkin edelleen sen ytimessä ovat kulttuuriset tiedot apajapaikoista, järven erityispiirteistä ja luonnosta osana kalastajien katkeamatonta yhteisöä ja perinnettä. Puruveden muikku on kuuluisa ja sillä on EU:n nimisuoja. Puruveden nuottauskulttuuri on ollut merkittävä innovaatio ympäri Suomea kalastuskulttuurien kannalta. Hummovaaran runolauluaineistot ovat vaikuttaneet kansalliseepos Kalevalaan. Moninaisuus ja uudet muodot ovat tosisijaisia, koska nuottauksen jatkuminen vaatii intiimiä tietoa järvestä ja luonnosta, jonka voi saavuttaa ainoastaan perinteisin menetelmin.