Puurot ja vellit

Sijainti	Suomi
Asiasanat	puuro, velli, ruis, kaura, ohra, vehnä, tattari

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Suomalaiseen ruokakulttuuriin puurot ja vellit kuuluvat vahvasti. Ainakin lapsina kaikki syövät puuroja ja vellejä, mutta myös suuri osa aikuisista syö puuroja lähes päivittäin. Joten me lähes kaikki suomalaiset olemme puurokulttuurin harjoittajia.

Kiinteän ruoan nauttimiseen totutellaan noin puolivuotiaasta alkaen ja silloin ruokavalioon tulevat myös viljoista valmistetut puurot ja vellit. Aamu- ja iltapuuro tai iltavelli kuuluvat edelleenkin vahvasti varhaislapsuuden ruokavalioon. Lasten mennessä päiväkotiin päivä käynnistyy usein aamupuurolla.

Lämmin puuro on hyvä alku päivälle kaiken ikäisille, joten iso osa suomalaisista nauttii aamupuuroa läpi elämän. Puurojen valmistukseen suositellaan täysjyvästä valmistettuja jauhoja, hiutaleita ja ryynejä eli suurimoita. Ne sisältävät runsaasti kylläisyyttä ylläpitäviä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja sekä vatsan ja suoliston toiminnalle tärkeitä kuituja. Täysjyvävilja on myös hyvä kivennäisaineiden ja varsinkin B-ryhmän vitamiinien lähde.

Suosituin aamupuuro valmistetaan höyrytetyistä kaurahiutaleista, joka on nopeinta valmistaa mikrossa lautasella, mutta on helppo ja nopea valmistaa myös kattilassa liedellä, jos ruokailijoita on useampi samaan aikaan.

Ruokailijoina kaikki puuronsyöjät ovat puuroperinteen harjoittajia. Toisessa roolissa perinteen harjoittajia ovat alkutuottajat, elintarviketeollisuus sekä ruoanvalmistajat julkisella ja kaupallisella sektorilla. Neuvontajärjestöjen ravitsemusneuvonnassa tuodaan esille puurojen ja vellien merkitys ravitsemuksessa.

Perinteen harjoittaminen

Kuvassa näkyy viljapelto. — Viljapelto. Kuvaaja Helena Velin

Puurot ja vellit ovat suomalaista ruokakulttuuria ja satojen vuosien ajan. Aiemmin puurot ja vellit olivat vielä suuremmassa roolissa energian lähteenä, kun ruoka oli yksinkertaisempaa. Vieläkin puhutaan uutispuurosta, kun vastakorjatusta rukiista ja siitä jauhetuista ruisjauhoista keitetään ruispuuroa, jota tarjotaan usein syksyisissä yhteisissä tapahtumissa. Puurot ja vellit ovat kuuluneet aiemmin kekrin viettoon, jota nyt eri tahojen toimesta elvytetään. Tuontituotteiden yleistymisen jälkeen joulupuuron raaka-aineeksi valikoitui riisi, kun aiemmin joulupuuro tehtiin ohrasta. Jouluna ja pikkujouluna kokoonnutaan jälleen puuropatojen äärelle nauttimaan yhteisestä puurohetkestä seurustellen. Joulupuuroon piilotettu manteli tuo onnea saajalleen seuraavana vuonna. Täysjyväpuurot sisältävät runsaasti kuitua, etenkin B-ryhmän vitamiineja sekä monia kivennäisaineita ja ne ovat terveellistä kotiruokaa. Kotimaisen ruoan suosimiseksi kannustetaan meillä nykyisin tekemään myös joulupuuro ohra- tai kaurasuurimoista.

Perinteiset puurot ja vellit ovat ryyneistä eli suurimoista, hiutaleista tai jauhoista kypsennettyjä ruokia, jotka keitetään veteen, maitoon tai mehuun.

Viljojen kulutus on vähentynyt noin sadassa vuodessa melkein kolmannekseen, noin 80–85 kiloon vuodessa, ja samalla on vähentynyt myös puurojen ja vellien kulutus. Puurot ovat tärkeä osa ravitsemusta, erityisesti pikkulasten ruokavaliossa. Aluksi vanhemmat huolehtivat lasten puuroannoksista, mutta myöhemmin päiväkotien ruokapalvelut ottavat vastuun puuron tarjoamisesta. Osa koululaisista syö aamupuuron kouluun lähtiessään ja koulujen ruokalistalla on silloin tällöin puuropäivä. Kyselyjen mukaan lapset ja nuoret pitävät puuroista. Varuskunnissakin marssitaan ensin aamupuurolle. Useissa opiskelijaravintoloissa on myös mahdollisuus ostaa aamupuuro tai tarjolla voi olla puurolounas, johon sisältyy salaattipöytä ja ateriasta saadaan monipuolinen. Osassa henkilöstöravintoloista on aloitettu tarjoamaan aamupalaa ja aamupuuroa. Suomessa hotellien aamupalat ovat runsaat ja monipuoliset ja sieltä löytyy myös herkullista puuroa. Joissakin hotelleissa asiaan panostetaan pieteetillä ja puuro valmistetaan lähialueen tuottajan hiutaleista tai ryyneistä. Vanhuksille puurot ja vellit ovat usein mieleistä syötävää ja vielä tämän ajan vanhuksille puurot tuovat lämpimiä muistoja lapsuudesta, koska silloin puurot ja vellit olivat ruokavalion perusruokia, eikä ruoan riittävyys ollut itsestään selvää. Ja kuuluupa yhdessä kesän suurtapahtumassa, Jukolan viestissä olevan puurobaari.

Nykyiseen kiireiseen elämään elintarviketeollisuus tarjoaa ratkaisuja helpommin valmistettaviin puuroaterioihin ja vaihteluksi erilaisia makuvaihtoehtoja. Tarjolla on erilaisia maustettuja pikapuuroaineksia, joihin vain sekoitetaan kiehuva vesi ja annetaan hetki tekeytyä.

Puuroja nautitaan nykyään usein marjojen, hedelmien, soseiden, raejuuston ja jogurtin kanssa. Niihin voi lisätä päälle rouhittua pähkinää tai koristaa vaikka syötävin kukkasin. Maitotuotteet lisäävät puuroateria proteiinipitoisuutta, joka entisestään pitää paremmin nälkää pois.

Tuorepuurot tuovat vaihtelua ruokailuun. Ne voivat sisältää mehua, hapanmaitotuotteita tai vastaavia kasvipohjaisia valmisteita, soseita, marjoja, hedelmiä, siemeniä, loraus siirappia ja niin edelleen.

Suolaiset puurot ovat uudempia tulokkaita ja ne sopivat vaikka ateriaksi. Itse asiassa perinteiset risotto ja polenta ovat suolaisia puuroja, mutta niillä on jo niin vakiintunut asema omina ruokalajeina, ettei niitä tuskin halutaan sekoittaa suolaisiin puuroihin. Suolaisia puuroja voi valmistaa suurimoista sekä hiutaleista. Nesteeksi sopivat maito, vesi tai kasvisliemi. Halutessa niitä voi maustaa. Lisäkkeiksi on vain mielikuvitus rajana: esimerkiksi kasviksia, pikkelöityjä kasviksia, rapeaksi paahdettua pekonia, palvikinkkua ja yrttiöljyjä. Annokseen tuo makua myös juustoraasteet. Valitut lisäkkeet asetellaan kauniisti puuron päälle ja sitten vain nauttimaan.

Puurovalikoimaa lisää myös raaka-aineiden määrän laajeneminen, joista osa on vanhojen raaka-aineiden paluuta. Meillä yleisesti viljeltyjen kauran, ohran, rukiin ja vehnän sekä suositun ulkomaisen puuroraaka-aineen riisin lisäksi puuroja voi tehdä myös speltistä (jota kutsutaan myös alkuviljaksi), tattarista, hirssistä, kvinoasta ja maissista. Vanhoja viljalajeja, tattaria ja spelttiä on alettu uudelleen viljelemään Suomessa. Myös hirssiä on kasvatettu aikoinaan ja sen viljelyä meillä selvitellään. Meille uudempaa tulokasta kvinoaa viljellään jo pienellä alalla Suomessa. Pääosin kuitenkin hirssi, kvinoa ja maissi ovat tuontituotteita. Tattari, kvinoa ja hirssi eivät sisällä gluteenia, joten ne sopivat myös keliaakikoille.

Ruokahävikkiä pyritään vähentämään monin tavoin. Syksyisin vietettävän hävikkiviikon yksi hävikin vähentämisvinkki on valmistaa vähän kuivahtaneista ruisleivän palasista leipäpuuroa. Leipäpaloja voi liottaa ennakkoon ja se kypsyy jauhopuuroa nopeammin. Hapanleipä antaa hyvää aromia puolukoita tai muita marjoja sisältävälle puurolle.

Perinteen taustaa ja historiaa

Varhaisimmat puurot olivat kivillä hierrettyjen jyvien rouheista ja vedestä tehtyjä sekoituksia. Tulen keksimisen jälkeen puuroa opittiin keittämään, jolloin siitä tuli sulavampaa ja miellyttävämpää syödä. Puuroilla ja velleillä on ollut merkittävä rooli ihmiskunnan ravitsemuksessa, ja ne ovat edelleen monien maiden perusravintoa. Suomessa puurot ja vellit ovat olleet leivän ohella tärkeä osa ruokavaliota ennen perunan yleistymistä ja myöhemmin perunan ja kasvisten rinnalla. Merja Sillanpään kirjassa Happamasta makeaan (1999) on esitelty lapsuuden muistoja eri aterioiden ruokalajeista eri yhteiskuntaluokan perheissä 1920–1950 -luvuilla. Tuolloin vielä puuroja ja vellejä syötiin usein monta kertaa päivässä.

Suomessa käytettiin puuroissa aluksi ohraa ja Karjalan alueella viljeltyä tattaria, pian myös ruista ja kauraa. Myöhemmin alettiin valmistaa riisi-, manna ja vehnäpuuroja. Puurojen nesteenä käytettiin maidon ja veden lisäksi kurria, piimää, kaljaa ja jopa koivun mahlaa.

Ohra oli yleisin puurovilja, ja siitä valmistettiin useimmiten suurimopuuroja maitoon tai kurriin keitettynä. Itä-Suomessa puurot haudutettiin uunin jälkilämmössä, kun taas lännessä ne keitettiin tulella padoissa, koska uunia ei lämmitetty päivittäin kuten Itä-Suomessa. Ohrapuuro ja -velli olivat myös suosittua pitoruokaa. Silloin niitä saatettiin parannella voilla ja kermalla. Velliä kutsuttiin kryynivelluksi, pitovelliksi tai otrakryynkaassaksi. Sievin ja Nivalan pitäjänruokana tunnettu mutti on ohrajauhoista ja vedestä valmistettu sakea puuro eli pepu.

Ruispuuro tehtiin veteen. Savossa veteen keitettyjä puuroja kutsuttiin hutuiksi. Ruisvelliä kutsuttiin vesivelliksi. Sadon korjuun jälkeen yksi sadonkorjuun kohokohta oli, kun uutisjauhoista vedestä ja suolasta tehtiin uutispuuro, jota myös vartta- tai puintipuuroksi kutsuttiin.

Naurista, lanttua ja perunaa sekä herneitä käytettiin myös puuroissa sekä velleissä. Perunapuuroa kutsuttiin myös Inkoon puuroksi tai pastanttipuuroksi. Tähdepuuro maistui herkulliselta voissa paistettuna.

Kaurakiisseli on Karjalan perinneherkku. Se valmistettiin akanoineen jauhetuista kaurasta ja vedestä hapattamalla ja keittämällä siitä kiiltävä harmaa kiisseli. Kaurakiisseli on mielipiteitä jakava ruokalaji.

Pienellä alueella Kymenlaaksossa valmistettiin taikinakiisseliä. Se tehtiin ennen ruisleipätaikinan alustamista keittämällä juurta ja vettä. Kiisseli maustettiin reilusti makeaksi sokerilla ja nautittiin maidon kanssa.

Hiutaleiden valmistus mullisti puuroperinteet 1870-luvulla, kun höyryttämällä esikypsytettyjä kaurahiutaleita alettiin valmistaa. Tämä nopeutti puurojen keittämistä, mutta pitkään haudutettuja puuroja esikypsentämättömistä tuotteista pidettiin maukkaampina. Haudutus onnistui kätevästi esimerkiksi heinälaatikoissa ja myöhemmin haudutuskattiloissa.

Marjoja yhdistettiin usein ruis- ja ohrapuuroihin. Niitä valmistettiin keittämällä tai imellyttämällä. Keittokurssien myötä, 1900-luvun alusta talojen tyttäret oppivat tekemään vispi- eli lappapuuroa veteen keitetystä mannapuurosta ja marjoista. Puuro makeutettiin sokerilla ja jäähtyneenä vatkattiin kuohkeaksi. Riisi- ja mannapuuro olivat pyhäpäivän ruokia, sillä riisi oli tuontituote ja siten arvokas.

Puuroja tarjottiin usein rasvan kanssa: Puurovadin keskelle laitettiin helluva voisilmä, johon syöjät kastoivat puurolusikkaansa. Pohjoisessa saatettiin laittaa puuroon poron kuuta (rasvaa) tai kalan rasvaa. Varsinkin riisi- ja mannapuuron kanssa tarjottiin rusina- tai sekahedelmäsoppaa. Puuroja nautittiin myös maidon ja piimän sekä marjakeittojen kanssa.

Piimävellejä tehtiin yleensä ohra- ja ruisjauhoista veteen, maitoon, kurriin tai näiden sekoituksiin. Velli keitettiin ensin ja sitten lisättiin mieluiten tuoretta kokkelipiimää tai kirnupiimää, joka ei ollut liian hapanta, jotta velli maistui pehmeältä. Tunnetaan myös makeita piimävellejä, joihin lisätään rusinoita ja siirappia, silloin usein jauhojen tilalla käytettiin riisiä tai ohraryynejä.

Kaljavelli oli juhlaruokaa, jota valmistettiin erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kalja-vesiseos saostettiin ohrajauhoilla. Velliin lisättiin rusinoita ja siirappia sekä leipäjuustokuutioita. Sitä tarjottiin erityisesti pitojen jälkeisenä aamuna elvyttävänä ruokana. Synnyttäneitä äitejä myös vahvistettiin kaljavellillä.

Maetolämmitös oli Savossa tunnettu uamus- ja iltasruoka, aikansa tähderuoka. Maito kiehautettiin ja siihen lisättiin kuivaneista leivistä jääneitä leivänpaloja. Voinokare lisättiin kattilaan tai annoksen päälle.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perheissä puurojen valmistuksen tietotaito siirtyy luonnollisesti seuraavalle sukupolvelle.

Puuroperinnettä välitetään erilaisissa tapahtumissa eri järjestöjen ja muiden toimjjoiden toimesta. Maa- ja kotitalousnaiset keittävät Jyväskylän Wemmi -sadonkorjuumarkkinoilla myyntiin isossa padassa uutispuuroa. Pro Luomu järjesti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna luomupuuron syönnin maailmanennätyskampanjan. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestivät vanhuksille Makumuistoja mummoille ja papoille -tapahtumia, joissa osassa oli tarjolla puuroa. Yksi puurotapahtuman järjestäjistä oli Artjärven Maa- ja kotitalousnaiset. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät syksyisin sadonkorjuun siunaustilaisuuksia seurakuntien kanssa jumalanpalveluksissa, jonka jälkeen tarjotaan uutispuuroa. Sotkmon Tipasojalla on pidetty vuodesta 2013 alkaen puurotapahtuma. Sievissä on järjestetty vuodesta 1983 laajoja joukkoja keräävä tapahtuma, Muttimarkkinat, jonka järjestelyistä vastaa Sievin kunta ja Sievin Lions Club.

Puuron yhteydessä ei voi sivuuttaa kaupallisen toimijan Elovena-brändiä, jonka tuntee lähes jokainen suomalainen. Vuonna 2025 juhlitaan Elovenan 100-vuotisjuhlaa. Kaupallisten toimijoiden kampanjat puhuvat myös puurojen puolesta. Vuoden 2023 adventiksi markkinoilla ollut annospuurojoulukalenteri myytiin loppuun nopeasti.

Kotitalouuden neuvontajärjestöt Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet sekä Ruokakasvatusyhdistys Ruukku tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa puurojen merkityksestä ravitsemuksessa. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus yhdessä kokkailla. Tietoa välittyy myös median kautta.

Perinteen tulevaisuus

Puuroillakin oli alamäkensä. Elintason noustessa 1960–1970 -luvuilla viljan kulutus laski ja sen myötä puurojen ja vellien syöminen väheni. Niitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoihin aikoihin maailmalle levisi dieetti, jossa pyrittiin välttämään hiilihydraatteja. Nyt puuro on jälleen pop. Puurojen suosio on lisääntynyt niin aamu- kuin välipalana. Markkinoille on tullut tuotteita, joiden avulla puurot syntyvät nopeasti ja eri makuvaihtoehdot tuovat vaihtelua. Puuroista on kirjoitettu useita kirjoja ja lehdissä on ollut puurojuttuja. Niissä puurot on tuotu tähän aikaan, on annettu maustamis- ja tuunausvinkkejä sekä uusia ohjeita, joissa puuroihin on tuotu myös kansainvälistä tuulahdusta.

Varsinkin kauran ja rukiin positiivisista terveysvaikutuksista monien sairauksien mahdollisena ehkäisijänä on tullut lisää tutkimustietoa. Ihmisiä kiinnostaa terveys ja lisääntyvän tiedon kannustamana puurot ja vellit maistuvan jatkossakin.

Ruoan hinnan noustessa, täysjyväpuurot ja -vellit ovat edelleen edullista ruokaa ravintoarvoonsa nähden. Viljatuotteet ovat ravitsemuksessa myös ilmastoystävällisempi vaihtoehto. Näilläkin seikoilla on varmasti merkitystä ihmisten valintoihin.