Puuveneen korjaus

Sijainti	Suomi
Asiasanat

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Puuveneharrastus ja puuveneomistus on mittavaa toimintaa Suomessa, 1950-luvulle saakka oli lähes 100 % kaikista valmistetuista pienveneistä rakennettu puusta, joten Suomessa on edelleen kymmeniä tuhansia puuveneitä, osa käytössä, osa käyttämättä, ja osa varastoituneina venekatoksissa tai varastoissa, kun niihin on tullut vaurioita, ja ne joko odottavat romuttamista tai korjausta. Puuveneen omistajista suuri osa korjaa veneensä itse, mutta myös ammattilaiset ovat työssä apuna. Monet eri tahot edistävät puuveneiden korjausta ja ylläpitoa. Puuvenealan oppilaitos Perinnekeskus Kuggom järjestää säännöllisiä puuveneen korjauskursseja, ja myös monet muut varsinkin kansalaisopistot järjestävät satunnaisesti puuveneen korjauskursseja.

Suomessa toimii nykyisellään noin 60 ammattimaista puuveneveistäjää, jotka myös korjaavat puuveneitä. Ammattilaiset kokoaa yhteen Puuveneveistäjät ry, jonka jäsenkunta muodostuu Suomen veneveistämöiden parhaimmistosta, sekä vuosien kokemuksella puuveneitä rakentaneista veneveistäjistä. Vuonna 1990 perustetun puuveneveistäjien ammattijärjestön päämäärä on edistää elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä. Tähän päämäärään yhdistys pyrkii vaikuttamalla aktiivisesti puuveneen arvostuksen lisääntymiseen ja puuveneharrastuksen ja alan markkinoiden yleisten edellytysten kehittymiseen.

Suomen Puuveneilijät ry:llä on noin 800 yksityistä jäsentä, joilla on käytössään yli 1 000 puuvenettä. Yhdistys järjestää vuosittain puuveneen hoitokursseja sekä pieniin korjauksiin liittyviä kursseja.

Mahogany Yachting Society ry, MYS on perustettu 1992. Seuran toiminta-ajatus on edistää klassisten veneiden säilymistä, uusien veneiden rakentamista sekä edesauttaa veneenomistajien harrastusta aktiivisella jäsentoiminnalla. Jäseneksi otetaan klassisista moottori- ja purjeveneistä sekä veneilystä kiinnostuneita henkilöitä, veneellä tai ilman. MYS ylläpitää ja hallinnoi Klassikko-rekisteriä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaille veneille myönnettävää K-merkintää yhdessä Museoviraston ja Forum Marinumin kanssa.

Lisäksi on kymmeniä paikallisia puuvenealan yhdistyksiä ja venekerhoja rannikolla ja suurempien sisävesistöjen äärellä.

Perinteen harjoittaminen

Suomessa on useita venekerhoja jotka ovat ensisijaisesti puuveneilijöiden ylläpitämiä. Näissä puuveneiden huolto, kunnostus ja muu ylläpito on suhteellisen hyvällä pohjalla.

Suomessa on järjestetty ja järjestetään edelleen vuosittain useita puuvenetapahtumia, pienempiä ja suurempia. Korjaustarve on suuri, sillä puuveneiden keski-ikä on suhteellisen suuri, ja jo iän perusteella syntyy korjaustarvetta. Puuveneitä täytyy korjata myös äkillisten vaurioiden, esim karilleajon jälkeen, sekä puutteellisen tai virheellisen talvisäilytyksen johdosta. Eri puuvenetapahtumat sekä oppilaitosten ja järjestöjen järjestämät huolto- ja korjauskurssit auttavat perinteen jatkumista. Myös museoilla, kuten Suomen Merimuseolla Kotkassa, Forum Marinumilla Turussa sekä lukuisilla saaristolais- ja venemuseoilla on merkittävä ylläpitää perinnettä sekä varsinkin taltioida perinteisiä venemalleja, joita maassamme on lukuisia eri alueilla sekä eri suunnittelijoiden tuottamina.

Puuveneen korjaaminen ja ylläpito sisältää monenlaisia tekniikoita ja työvaiheita. Se voi olla kosmeettista, kuten lakka- tai maalipintojen korjaamista, kannen vuotavien saumojen saumamassojen vaihtoa, haljenneen laudan rimoittamista, kokonaan lahonneiden tai hajonneiden puuosien vaihtamista, paikkaamista, katkenneiden kaarien korjaamista tai vaihtamista jne. Pahimmillaan veneen korjausprosessi voi tarkoittaa veneen purkamista atomeiksi ja kasaamista uudelleen. Tällöin puhutaan jo lähestulkoon tuhottavaksi tuomitun veneen vuosia kestävästä entisöintiprojektista.

Nykyään puuveneiden korjaamisen apuvälineet ovat huomattavasti laajemmat ja paremmat, kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Korjaajan apuna on modernit liimat, massat, puuntyöstökoneet sekä sähkötyökalut kevyine hiomakoneineen ja käsijyrsijöineen. Internet on myös täynnä tietoa ja vertaistuki on lähellä erilaisissa puuveneilyyn liittyvissä ryhmissä ja foorumeissa.

Suomessa järjestetään tällä hetkellä erilaisia kursseja, joista pidemmillä tähdätään esimerkiksi oman veneen rakentamiseen tai olemassaolevan veneen korjaamiseen, lyhyemmillä viikonloppukursseilla taas haetaan oppia ja vastauksia kysymyksiin, joilla talvisäilytyspaikassa tai autotallissa odottava puuveneprojekti saadaan oikeaoppisesti kesäksi veteen.

Puuveneen runko tahdotaan suojata kosteudelta. Suosituin ja näkyvin tapa on että puuveneen runko ensin kyllästetään, ns läpikyllästys, jolloin kyllästysainetta menee paljon, yli kymmenen litraa 5-6 m pitkään puuveneeseen. Puun solukot on tarkoitus täyttää kyllästysöljyllä, jolloin se ei enää ime itseensä vettä. Yleensä kyllästetään näin kunnolla vain veneen pohja ja kyljet, ei kansi- tai hyttirakenteita. Peruskyllästys pitää uusia 10-20 vuoden välein, koska öljy haihtuu vähitellen, ja puu kuivuu ja laudat voi alkaa halkeilemaan jos ei ole riittävästi kyllästettä. Kyllästyksen jälkeen pinta voidaan käsitellä usealla eri tavalla, kuten lakkaamalla, tervaamalla tai maalaamalla. Kaikki edellämainitut vaativat vuotuisen huollon. Jos huollon laiminlyö tai tekee väärin, tai jättää veneen liian pitkiksi ajoiksi sään armoille, on suuri riski, että puu vaurioituu, ja pitää korjata, usein vaihtaa vaurioitunut kohta uuteen puuhun.

Elinvoimainen puuvene tarvitsee joka kevät huoltoa. Aurinko esimerkiksi vahingoittaa kesän aikana lakattuja pintoja, jonka vuoksi veneeseen tulee tehdä ennen seuraavaa kautta huoltolakkaus. Pinta hiotaan kevyesti, jonka jälkeen veneeseen sivellään uusi kerros lakkaa. Lakkaus on taitolaji, mutta tyylejä tehdä on vähintään yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Millä karkeudella pinta hiotaan, mitä lakkaa käytetään, ohennetaanko ja kuinka paljon, käytetäänkö rullaa, sivellintä vaiko molempia ja onko tila mahdollista saada pölyttömäksi. Tässä piileekin puuveneilyn uhka ja mahdollisuus. Jokaisella on mahdollisuus tehdä hyväksi todetulla tyylillä, mutta joskus neuvojen ja ohjeiden yltäkylläisyydessä on vaikea päättää, miten asiat tekisi.

Perinteen taustaa ja historiaa

Veneitä on rakennettu yhtä pitkään kuin asutusta on ollut vesien äärellä. Todisteita löytyy 5 000 vuotta vanhoista kivikautisista maalauksista. Suomesta on löydetty muutamia kivikautisia meloja ja ruuhia, varsinaiset venelöydöt ovat alle tuhat vuotta vanhoja. Veneitä oli kaikissa perhekunnissa, jotka asuivat vesistöjen äärellä.

Hyvin pitkään, noin 1950-luvulle saakka oli ainut rakennustapa tehdä veneet puusta. Veneitä oli useaan tarpeeseen, erikseen olivat kalastusveneet, tavaroiden kuljetusveneet, yhteysveneet ja kirkkoveneet. Soutuveneisiin lisättiin ajan mittaan purjeet, jolloin syntyi uusi luokka, purjeveneet. Pitempien matkojen ja raskaampien taakkojen kuljetukseen otettiin jo 1900-luvun alussa moottorit käyttöön. Viime vuosikymmeniä on syntynyt myös huviveneluokka sekä kilpaveneet.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Eri puolilla Suomea järjestetään kymmeniä puuvenetapahtumia veneilykauden aikana. Myös näissä puuveneiden korjaaminen on esillä tietoiskujen, tapahtumainfojen ja luentojen muodossa. Usein paikalla on myös puuveneveistäjiä, jotka työnäytösten osana antavat tietoa puuveneiden korjaamisesta. Näitä tapahtumia ovat mm. Small Ships Race , Puuveneen vuoksi, Puupaatei Pakkahuoneel, Meriviapori , Viaporin Tuoppi ja Sulkavan soutu

Eniten vie puuveneen korjausperinnettä eteenpäin kaikki yksittäiset puuveneseurat ja yhdistykset, kun jäsenet korjaamalla omia veneitään samalla opastavat muita oikeaoppisissa korjausmenetelmissä. Useat seurat ja yhdistykset julkaisevat myös omi lehtiä, joissa esitetään erilaisia korjausmenetelmiä, kuten esimerkiksi Suomen Puuveneilijät ry, joka julkaisee ja toimittaa kaikille jäsenilleen Puupaatti-lehteä. Myös Perinnekeskus Kuggom järjestää vuosittain sekä lyhyempiä että pitempiä puuveneen korjauskursseja.

Perinteen turvaaminen

Puuvenealaa uhkaa aktiivikäyttäjien väheneminen koska uusia puuveneitä ei enää juurikaan tilata tai osteta normaaliin arkikäyttöön, mihin puuveneet alun perin on tarkoitettu. Jo nyt on käytössä olevien puuveneiden keski-ikä melko korkea, sillä suurin osa puuveneistä on 1950 -1980 luvulla rakennettuja puuveneitä. Uusien puuveneiden valmistus on merkittävästi vähentynyt 1960-luvulta lähtien sitä mukaa kun uudet rakennusmenetelmät muovista ja lasikuidusta valtasivat alaa. Puuveneen perinteen turvaaminen jää erityisesti meriaiheisten museoiden ja aktiiviharrastajien varaan. Puuveneen korjaamisen perinne ja osaaminen on hieman vankemmalla pohjalla säännöllisesti järjestettyjen huolto- ja korjauskurssien johdosta sekä erityisesti puuveneharrastajien omatoimisen toiminnan johdosta.

Kuinka perinnettä tallennetaan

Puuveneen korjauksen menetelmiä ja perinnettä on tallennettu lukuisin eri kirjoihin, jotka toimivat oppaina sekä eri puuvenealan rakentamiskursseilla että erityisesti puuveneharrastajien tietopohjana omien veneiden korjaamisissa. Koska korjausmenetelmiä on useita, on myös paljon vaihtelevia näkemyksiä siitä mitkä ovat oikeita ja toimivia. Varsinkin uusien liimojen, kyllästys- ja pintakäsittelyaineiden tulon myötä vaihtelee näkemykset eri korjausmenetelmien sopivuudesta. Voiko perinteistä puuvenettä korjata muutoin kuin perinteisin menetelmin, vaikka uusia ja toimiviakin menetelmiä olisi jo todettu kestäviksi?

Perinnekeskus Kuggomissa tapahtuvat lyhyet ja pidemmät puuveneiden korjauskurssit taltioidaan sekä kirjallisesti, valokuvin ja osa työvaiheista myös videoidaan. Korjauksista ei ole aikaisemmin juuri tehty arkistointiin sopivaa aineistoa.

Perinteen tulevaisuus

Puuveneen harrastus, veneiden omistus, ylläpito ja kunnostaminen, on vakaasti hienokseltaan laskussa. Harrastus laskee sitä mukaa kun veneitä huonokuntoisina poistetaan käytöstä, ja sitä tapahtuu enemmän kuin mitä uusia puuveneitä valmistetaan. Uusia puuveneitä valmistetaan vuosittain n. 40-50 kpl, eikä se riitä korvaamaan käytöstä poistettavien määrää. Ydinryhmä harrastajia on kuitenkin viime vuosikymmenet pysyneet saman suuruisena, mutta myös harrastajat ikääntyvät, ja ikääntymisen myötä vähenee myös kyky oman veneen vuotuiseen ylläpitoon. Perinteen kannalta arvokkaita puuveneitä jää vuosittain laskematta kesäkaudeksi veteen. Osa niistä jää myös ulkosalle suojaamatta, ja vuosien myötä veneet kärsivät säiden vaikutuksista. Olisi erittäin tärkeää saada näitä käyttämättömäksi jääviä veneitä siirrettyä seuraavalle sukupolvelle, niin, että myös aktiivinen vuotuinen huolto ja korjaus, sekä aktiivinen harrastus ja sen mukana tuleva huolenpito säilyisivät.

Juuri nyt elämme yhteiskunnallisesti tietynlaista ylimenokautta. Puuveneiden omistus ja hoito koetaan työlääksi ylläpitää varsinkin niiden parissa, joilla on vähäinen kontakti puuveneisiin. Samalla tapahtuu kuitenkin yhteiskunnallisia suuria muutoksia, joiden myötä puuvene ansaitsisi suurempaa arvostusta. Tuleville sukupolville veneen omistus, sen rakentamisesta ja käytöstä tuleva hiilijalanjälki ovat yhä keskeisemmässä roolissa. Puuveneen rakenne on ympäristöystävällinen, rakentamalla uusi vene puusta on positiivinen tekijä hiilijalanjäljen osalta. Puu sitoo itseensä hiiltä, ja niin kauan kun vene pysyy aktiivikäytössä ja kunnossa, sen hiilimäärä pysyy. Muista materiaaleista rakennettujen hiilijalanjälki on monin verroin suurempi puuhun nähden. Valitsemalla veneeksi puusta rakennetun veneen, teet merkittävän ympäristöteon. Osoittamalla että puuveneen ylläpito (huolto- ja korjaus) eivät tarvitse olla niin vaikeita ja työläitä kuin yleinen käsitys on, on paremmat mahdollisuudet elvyttää puuveneperinnettä ja siten ymmärrystä myös vanhoihin hyviin arvoihin.