Raumalainen pitsinnypläys

From Elävän perinnön wikiluettelo
Raumalainen pitsinnypläys
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Rauma
Asiasanat käsityöt, nypläys, nypläysvälineiden valmistus, pitsit, pitsinnypläys

Kuvassa on pienten pöytien ääressä istuvia henkilöitä, joiden edessä pöydillä on nypläystyynyjä. Taustalla seisoo myös muutamia ihmisiä. Kuva on otettu kesällä, kuvan edustalla näkyy vehreitä kasveja.
Pitsikeskus Emelia ry järjestää vuosittain Rauman pitsiviikolla Nopein nyplääjä -kilpailun. Tämä kuva on otettu vuoden 2011 pitsiviikolla, jolloin kilpailu järjestettiin Rauman Vanhan Raatihuoneen sisäpihalla. Kuva Rauman museo.

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

”Tommost pitsi, sanos Rauma Flik, ko hämhäki verko näk.”

Pitsiä nyplätään koko Suomessa, mutta Raumalla pitsinnypläyksellä on vuosisataiset perinteet ja se on merkittävä osa paikallista kulttuuriperintöä. Raumalainen pitsinnypläysperinne on elävää perintöä ja taito kulkee edelleen myös suullisena perinteenä suvussa tai ystävien kesken. Perinnettä harjoitetaan Raumalla sekä yhteisöllisesti ja organisoidusti, mutta yhtä tärkeätä on omatoiminen tekeminen kodin piirissä. Raumalla kaikki saavat nyplätä ikään tai sukupuoleen katsomatta, suurin osa organisoituun harrastamiseen osallistuvista on kuitenkin naisia. Raumalla toimii kaksi nypläyksen piirissä toimivaa rekisteröityä yhdistystä: Nyplääjät ry ja Pitsikeskus Emelia ry. Rauman kansalaisopiston kautta järjestetään paikkakunnalla nypläyksen opetusta vuosittain usean kurssin voimin.

Nypläyksen harrastajat ry:n perustava kokous pidettiin vuonna 1948 ja toiminta käynnistyi seuraavana vuonna. Yhdistyksessä on tällä hetkellä jäseniä 199. Yhdistyksen nimi vaihtui 1982 Nyplääjät ry:ksi. Nyplääjät ry on toimintansa aikana tuottanut raumalaisen nyplätyn pitsin oppaita ja mallikirjoja sekä yksittäisiä malleja. Yhdistys julkaisee vuosittain Knypyläviesti-nimistä lehteä. Yhdistys omistaa Vanhan Rauman maailmanperintöalueella toimivan pitsitarvikkeita myyvän Pits-Priia myymälän. Nyplääjät ry:n jäsenet pitävät vuosittain useita lyhytkursseja pienryhmille sekä esittelevät nypläystä paikallisilla kouluilla. Nyplääjät ry oli perustamassa Rauman pitsiviikkoa vuonna 1971 ja tuottaa edelleen pitsiviikolle näyttelyn sekä nypläyksen opastusta.

Pitsikeskus Emelia ry perustettiin 2001 ja toiminta alkoi 2002. Jäseniä on tällä hetkellä 65. Pitsikeskus Emelian toiminta on keskittynyt moderniin nypläykseen. Pitsikeskus Emelia ry valitsee vuosittain vuoden nyplääjän sekä tuottaa Rauman pitsiviikolle näyttelyn. Lisäksi Pitsikeskus Emelia on pitänyt useita vuosia alakouluikäisille suunnattua lasten nypläyspiiriä.

Perinteen harjoittaminen

Kuvassa näkyy paljon erilaista nyplättyä pitsiä. Taustalla on seinälle ja korokkeeseen kiinnitettynä pitkiä pätkiä erilaista nyplättyä pitsiä. Kuvassa on etualalla tuoli, jonka päällä on tyyny, jonka tyynyliinassa on useita nyplätystä pitsistä tehtyjä koristeita. Tuolin takana on pöytä, jonka päälle on asetettu useita nyplätyllä pitsillä koristeltuja pöytäliinoja rinnakkain, pöydällä on myös tyynyliina ja pannumyssy, joissa on erilaista nyplättyä pitsiä koristeena.
Raumanpitsin myyntinäyttely Vaasassa 23.4.1910. Kuva Rauman museon kokoelmat.

Raumanpitsi kuuluu aitopitseihin, joihin kuuluvat nyplätyt ja ommellut pitsit. Raumalla tehdään samaan aikaan perinteistä raumanpitsiä eli nyplätään jatkuvalankaista pitsiä pellavalangasta, sekä uutta luovaa, kuitenkin vanhaan perinteeseen nojaavaa pitsiä. Raumalaisen ajatusmallin mukaisesti perinne täytyy tuntea ennen kuin siitä voi poiketa.

Raumanpitsi nyplätään käsin vuosisataisiin perinteisiin nojaavan tiedon ja taidon varassa, myös työvälineet ovat säilyneet hyvin samanlaisina pitkään. Raumalainen pitsinnypläyksen perinne pohjautuu länsieurooppalaiseen traditioon.

Nypläyksen aloittaminen alkaa välineiden ja materiaalien valmistelusta. Rauman pitsiä nyplätään puoliympyrän muotoisen, nypläämistä varten kehitetyn tyynyn päällä. Tyynyn runko on valmistettu puusta, täytteenä on perinteisesti käytetty meriheinää tai puusepän höylälastua. Nykypäivänä täytteenä käytetään yleensä vaahtomuovia. Tyynyssä on suorassa sivussa aukko, johon on asetettu sylinterin muotoinen rulla pyörimään pituusakselinsa ympäri. Erillinen haka estää rullan hallitsemattoman pyörimisen. Rullan puisen akselin päällä on monta kierrosta kangasta pehmusteena, sillä pitsimalli eli raumalaisittain mynsteri kiinnitetään rullaan nuppineuloilla. Malli on alkuaikoina valmistettu pärmästä eli pergamentista, joka on tehty eläimen nahasta. Pärmän jälkeen siirryttiin käyttämään kartonkia. Mynsterin pintaan on pistelty reikiä ja piirretty piirrosviivoja. Reiät ovat nuppineulojen paikkoja ja viivat osoittavat lankaparien kulkua pitsissä. Yleensä pellavaa oleva nypläyslanka kierretään puisiin lankapuoliin eli nypylöihin, joita Raumalla kutsutaan knypylöiksi. Pitsiä aloitettaessa yksi lanka on kierretty kahteen knypylään, jotka muodostavat parin. Nypläys perustuu kahdella parilla tehtäviin kahteen erilliseen siirtoon, jotka ovat ristiinlyönti ja kierre. Ensin mainitussa vasemmasta knypyläparista oikeanpuoleinen knypylä nostetaan yhden langan yli oikealle, eli knypylä vaihtaa parista toiseen. Kierre tehdään parin sisällä siten, että oikeanpuoleinen knypylä nostetaan vasemmanpuoleisen ylitse. Yleensä kierre tehdään molempiin pareihin samalla kertaa. Kun näitä kahta siirtoa, ristiinlyöntiä ja kierrettä yhdistetään, saadaan nypläyksessä käytettäviä liikkeitä, joita kutsutaan lyönneiksi. On olemassa kolme peruslyöntiä: puoli- eli verkkolyönti, liinalyönti ja kokolyönti. Näiden lisäksi lyöntejä voidaan muunnella siirtoja käyttämällä.

Kuvassa näkyy nypläystyynyn äärellä istuva henkilö nypläämässä. Hän on pukeutunut kansallispukuun. Nyplääjän ympärillä seisoo ihmisiä katsomassa nypläämistä.
Raumalainen mestarinyplääjä Impi Alanko nypläämässä yleisölle vuonna 1984. Impi Alanko on jättänyt jälkensä raumalaiseen nypläysperinteeseen suunnittelemalla useita omia malleja sekä kehittämällä oman tavan niin sanotun "Impin solmun" pitsin yhdistämiseen. Impin solmun oppivat käytännössä kaikki Raumalla nypläysoppinsa saavat nyplääjät. Kuva Rauman museon kokoelmat.

Nyplääjä etenee pitsin valmistuksessa mynsterin viivojen perusteella. Mynsteri ei kuitenkaan kerro suoraan, mitä lyöntejä milloinkin on käytettävä. Perinteisesti nyplääjät ovat katsoneet kunkin kohdan tekotavan tutkimalla valmista pitsiä. Kopiokoneen keksimisen jälkeen apuna on usein ollut valokopio valmiista pitsistä. Yleistä on, niin menneisyydessä kuin edelleen nykyisyydessäkin, että vasta-alkajan vierellä kokeneempi nyplääjä neuvoo, miten mikäkin alue nyplätään. Näin mallin tekotapa välittyy suullisena tietona ja vasta-alkaja painaa tekotavan mieleensä. Jonain päivänä hän puolestaan saattaa välittää osaamisensa suullisesti seuraavalle sukupolvelle. Kun pitsi saavuttaa halutun pituuden niin nyplääjä joko katkaisee langat ja irrottaa pitsin tyynyn rullasta tai yhdistää alku- ja loppupään toisiinsa pitsin ollessa rullassa kiinni.

Nyplääjän työ ei tähän vielä lopu, vaan usein on jäljellä vielä kankaaseen kiinnittäminen. Raumalaiseen pitsinnypläysperinteen kuuluu se, että pitsi kiinnitetään kankaaseen, eikä esimerkiksi pöytäliinoja ole kokonaan tehty nypläämällä. Nypläämällä voidaan tehdä liinaan reunapitsi ja sen lisäksi esimerkiksi välipitsejä tai kulmia, jotka kiinnitetään kankaaseen. Raumanpitsiä onkin 1800-luvun puolivälin jälkeen käytetty lähinnä erilaisten kodintekstiilien koristeena tai asusteissa. Nyplättyä pitsiä on käytetty esimerkiksi kastemekkojen koristeena, nenäliinoissa ja pöytäliinoissa.

Perinteen taustaa ja historiaa

Pitsiä on nyplätty myös muualla Suomessa, mutta Rauma on ainoa paikkakunta missä nyplättiin muodinmukaisia pitsejä ammattimaisesti ja perinne on säilynyt katkeamattomana tähän päivään asti. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten tai milloin pitsinnypläys alkoi Raumalla, mutta kirjallisten lähteiden mukaan Raumalla nyplättiin jo melko ammattimaisesti 1700-luvun puolivälissä.

Vanhimmat raumalaisesta nypläyksestä kertovat asiakirjalähteet ovat 1700-luvun puolivälistä. Rauman museon kotiseutuarkistossa säilytetään asiakirjaa, joka on kirkossa luettavaksi tarkoitettu tiedonanto. Se ajoittuu vuosien 1747 ja 1750 välille, siinä pyydetään havaintoja reestä pudonneesta nypläystyynystä. Turun ja Porin läänin maaherra Juhani Yrjö Lillenberg teki 31.5.1750 päivätyssä Tukholman manufaktuurikonttorin kokouspöytäkirjassa esityksiä raumalaisten nyplääjien olosuhteiden parantamiseksi. Lillenbergin mukaan raumalaiset nyplääjät olivat jo ehtineet taidoissaan pitkälle ja tuottivat vuosittain huomattavan määrän halpaa pitsiä. Muutamaa vuotta myöhemmin Lillenberg mainitsee, että Raumalla on nyplätty 4000 kyynärää pitsejä, jotka on myyty maaseudulle. Tätä taustaa vasten voi ajatella, että nypläys ei ollut kaupungissa aivan uusi taito kuitenkaan.

Raumalla nypläystä harjoittivat vähävaraiset naiset ja tyttölapset, taito opittiin toisilta nyplääjiltä, mallit pisteltiin vanhoista mynstereistä. Vuonna 1772 kirjoitti raumalainen historioitsija Sven Mellenius että nypläystä harjoitettiin melkein joka talossa. Tytöt aloittivat taidon opettelun 6-7 vuotiaina ja useat naiset nypläsivät koko ikänsä. Vuonna 1783 Pietari Adrian Gadd kertoi, että kaupungissa 200-300 henkilöä, pienistä 6-7 vuotiaista lapsista vanhoihin ukkoihin ja muuhun väkeen hankki elantonsa nypläämällä.

Raumalaisen pitsin ensimmäinen kukoistuskausi ajoittui 1700-luvun puolivälistä 1840-luvulla, jolloin täällä tehtiin erityisesti tykkimyssyihin tarkoitettuja pitsejä. Vuoden 1807 tiedon mukaan raumalaisia pitsejä vietiin Ruotsiin, Norjaan, Venäjälle ja Tanskaan. Vuoden 1832 tiedon mukaan vientialue oli supistunut kattamaan lähes täysin vain kotimaan ja siellä erityisesti Pohjanmaan. Säätyläismuodin muuttuminen ja toisaalta markkinoiden kyllästyminen vaikutti heikentävästi raumanpitsin kysyntään.

Kuvassa on 11 naista, joista neljä istuu alarivissä ja loput seisovat takarivissä. Kuva on otettu valokuvastudiossa 1900-luvun alkuvuosina. Kuvassa olevat naiset ovat pukeutuneet sen ajan asuihin, pitkiin hameisiin ja korkeakauluksisiin paitoihin. Kuvan etualalla on yhdeksän nypläystyynyä, joissa on kiinnitettynä keskeneräisiä pitsejä.
Raumalaisia pitsinnyplääjiä ryhmäkuvassa, kuva on 1900-luvun alkuvuosilta. Kuva on otettu raumalaisessa Ida Berglund valokuvaamossa, kuvaaja on Olivia Berglund. Kuva kuuluu Rauman museon kokoelmiin.

Suomen talousseura alkoi toimia raumalaisen nypläyksen edistämiseksi jo 1800-luvun alussa, jolloin oli jo nähtävissä hienojen tykkipitsien kysynnän väheneminen. Aiemmin suurin osa malleista oli tullut Raumalle Alankomaiden suunnalta, nyt käännettiin katseet kohti Saksin aluetta. Talousseura olisi ollut myös halukas lähettämään sinne Raumalta nyplääjän oppiin, mutta kukaan raumalainen ei ollut halukas lähtemään. Kaupungissa toivottiin hyvää nypläyslankaa ja ulkomaisia malleja. Lankaa ja noin 200 nypläysmallia sisältä mallikirja saatiinkin. Paikkakunnalla alettiin valmistaa kodin tekstiileihin kuten tyynyihin ja pöytäliinoihin sopivaa pitsiä. Tätä pitsiä nyplättiin paksummista langoista kuin aiemmat pohjapitsit. Nämä uudet pitsimallit olivat tyyliltään kansaomaisia ns. torchon-pitsejä, joita nyplättiin eri puolilla Eurooppaa.

1840-luvulta alkaen nypläys kuitenkin taantui Raumalla vuosisadan loppua kohden. Pitsin menekki väheni eivätkä uudet nyplääjät innostuneet ryhtymään alalle, jossa ansio oli huonoa sekä työ raskasta ja aikaa vievää. Vuonna 1902 kaupungissa vieraili arkkitehti Carl Frankenhaeuser ja tutustui pitsinnypläykseen. Hän alkoi viipymättä tämän jälkeen yhdessä äitinsä Thella Frankehaeuser kanssa elvyttämään raumalaista nypläysperinnettä. Rouva Thella Frankenhaeuserista muodostui merkittävä raumanpitsin mesenaatti. Voidaan varmasta sanoa, että ilman hänen panostaan ei raumalainen nypläys olisi perinteenä säilynyt tuon vaikean vaiheen yli yhtä elinvoimaisena. Rouva Frankenhaeuser osti ja välitti raumanpitsiä Suomen isoimpiin kaupunkeihin, järjesti pitsin myyntinäyttelyitä ja ehkä merkittävimpänä tekonaan auttoi raumalaisia nyplääjiä kehittelemään uusia helpommin myytäviä malleja metritavarana myytävän pitsin rinnalle.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Kuvassa näkyy iltapuku henkilön yllä. Iltapuku ei näy kuvassa kokonaan, siitä näkyy hihaa ja miehustaa. Värikäs nyplätty pitsi muodostaa punaisen iltapuvun hihan. Pitsissä on käytetty punaista, vihreää, valkoista ja oranssia lankaa.
Modernia raumanpitsiä juhlapuvussa. Puku on suunniteltu raumalaiselle kansanedustajalle, Kristiina Saloselle vuoden 2015 Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Puvun on suunnitellut Laura Hannula ja pitsin on suunnitellut ja nyplännyt Tarmo Thorström Raumalta. Kuva Hans Lehtinen.

Pitsinnypläyksen perinne on Raumalla elävää kulttuuriperintöä, johon kaikilla on mahdollisuus törmätä ja innostua. Perinteen eteenpäin välittäminen onnistuu, kun löytyy perinteen kantaja, joka haluaa jakaa sitä asiasta innostuneelle.

Perinteen siirtämisessä eteenpäin on iso merkitys sillä, että pitsi ja nyplääminen näkyvät Raumalla monessa paikassa ympäri vuoden. Näkyvimpänä tapahtumana Rauman pitsiviikko, joka järjestetään vuosittain heinäkuussa. Nyplääjät ry:n pitsimyymälä on avoinna ympäri vuoden, kuten myös Rauman museon perusnäyttely, jossa esitellään nypläysperinnettä. Myös museokauppa Kistupuadin valikoiman ytimen muodostaa paikallinen nyplätty pitsi ja siitä tehdyt erilaiset tuotteet. Pitsiä näkyy jonkun verran myös katukuvassa, rakennusten koriste-elementteinä sekä julkisen taiteen teosten muodossa. Nypläykseen tutustutaan myös koulujen kulttuurikasvatussuunnitelman yhteydessä. Paikallisilla on mahdollisuus tulla tutuksi nypläyksen kanssa suhteellisen helposti tällä hetkellä.

Nypläyksen opetus Raumalla

Taito siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle myös perhepiirissä, mutta yleisempää on nykyisin oppia taito järjestetyillä kursseilla. Rauman kansalaisopiston järjestämille kursseille osallistuu vuosittain noin 100 henkilöä. Nypläyksen opetusta oli yritetty aloittaa Raumalla jo 1840-luvulla, mutta oppilaiden vähyyden ja pitsin kysynnän vähenemisen vuoksi koulu toimi täällä vain kaksi vuotta. Seuraavan kerran Raumalla alkoi toimia nypläyskoulu vuonna 1908. Tämänkään koulun toiminta ei kestänyt kuin muutaman vuoden, mutta sinäkin aikana kaupunkiin saatiin opastettua nypläyksen saloihin yhteensä lähes 80 oppilasta ja sillä oli suuri merkitys perinteen siirtämisestä eteenpäin jo 1800-luvun puolella pitkään nyplänneiltä mestareilta nuoremmille polville ja tällä on ollut iso merkitys perinteen elävänä säilymiselle.

Vuonna 1919 järjestettiin Kotiteollisuus OY Pirtin kustannuksella jatkokurssi pitsinnypläyksessä nuoremmille ammattihenkilöille. Alfred Kordelinin kotiteollisuuden elvyttämiseksi tehdyn testamenttilahjoituksen turvin perusti Yleinen käsiteollisuusyhdistys Raumalle toimikunnan hoitamaan pitsinnypläykseen liittyviä asioita ja toimikunta päätti järjestää nimenomaan pitsinnypläyskursseja. Ensimmäiset kurssit alkoivat 1920, kurssi kesti kuusi viikkoa ja osallistujia oli 55. Vuosina 1921-1939 järjestettiin samaan tapaan kahdet kurssit, talvisota katkaisi kolmannen kurssin ja opetus jäi sodan ajaksi tauolle. Pitsitoimikunta jatkoi kuitenkin toimintaansa sodan aikana ja hankki raumalaisille nyplääjille lankoja sekä teetti pitsejä ja välitti niitä Helsinkiin myyntiin. Rauman kansalaisopistolla nypläyksen opetus alkoi 1947 ja on jatkunut siitä lähtien.

Nypläyksen saloihin pystyy tutustumaan nykyään myös internet-sivujen kautta, yli 10 vuoden ajan toimineiden Rauma Lace -sivujen tekstien ja opetusvideoiden avulla on moni opetellut nypläämään. Myös he ovat raumalaisen nypläysperinteen edustajia, vaikka eivät täällä asukaan. asukaan.

Perinteen tulevaisuus

Perinteen tulevaisuus näyttää hyvältä. Raumalainen nypläysperinne ja pitsi ovat olennainen osa raumalaista identiteettiä ja se tunnetaan ja tiedetään myös valtakunnallisesti. Pitsiperinne koetaan omaksi ja sitä arvostetaan paikkakunnalla myös niiden joukossa, jotka eivät perinnettä itse harjoita tai joilla ei siihen ole arkielämässään yhtymäkohtaa. Kuitenkaan nykytilanteeseen ei voi tuudittautua vaan työtä perinteen säilymiseksi tulee tehdä jatkuvasti. Perinteen esitteleminen, matalan kynnyksen tutustumismahdollisuudet sekä ennen kaikkea koululaisille kohdistettu työ ovat tärkeitä perinteen elävänä säilymisessä. Myös Rauman kaupungin positiivinen suhtautuminen pitsin tuomiseksi katukuvaan ja julkiseen taiteeseen edistää perinnettä. Kaupunki ja paikalliset yritykset käyttävät jonkin verran pitsiä graafisena elementtinä viestinnässään sekä esimerkiksi liiketilojen somistuksissa, mikä osaltaan tuo perinnettä näkyväksi.

Harrastajien määrää tarkasteltaessa perinne ei vaikuta uhanalaiselta. Nypläys on hyötynyt jo pitempään vallalla olleesta käsityöbuumista, joka on tuonut myös nypläyksen pariin uusia harrastajia. Aktiivisten harrastajien ja taitoon todella syvällisesti perehtyneiden henkilöiden joukko ei ole suuren suuri ja alkaa myös ikääntyä. Onneksi nuorempaakin polvea on viime vuosina tullut mukaan aktiivien joukkoon.

Onneksi paikkakunnalla on ollut ja edelleenkin löytyy tulisieluisia nypläyksen puolestapuhujia, joiden tekemä työ on vuosikymmenten aikana taannut tälle upealle käsityötaidolle sen ansaitsemaa huomiota eri tahoilla. Joskus yhdenkin henkilön tekemällä työllä on kauaskantoisia seurauksia. Perinnettä voi auttaa säilymään ja ylläpitämään myös ulkopuolisten kiinnostus, kuten rouva Thella Frankenhaeuserin esimerkki osoittaa. Vastuu perinteen säilymisestä elävänä on kuitenkin meillä raumalaisilla perinteen kantajilla.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Nyplääjät ry

Pitsikeskus Emelia ry

Rauman kaupunki, Kulttuuri- ja museopalvelut, Rauman museo

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Tutustu raumalaiseen nyplätyn pitsin perinteeseen, löydät myös opetusvideoita

Verkkolähteet

ISIEN TYÖT - Kansatieteellisen Filmi Oy:n lyhytelokuvia vuosilta 1936-39

Yle Areena/Ylen aamu , "Moderni nyplääjä koristelee pitsillä vaikka tennarit" (22.7.2019)

Yle Areena/Yle Uutiset Keski-Suomi ja Etelä-Savo, "Yle Uutiset Keski-Suomi: Tarmo nyplää pitsistä omakuvaa" (30.10.2015)

Alan toimijoiden sivustoja:Nyplääjät ry

Pitsikeskus Emelia ry

Rauman museo

Painetut lähteet:

Hella, Tenho 1998. Raumalaista käsityö- ja teollisuusperinnettä.

Honka-Hallila, Helena 2012. Suomalaista nyplättyä pitsiä.

Honka-Hallila, Helena ja Jalonen, Sirkka (toim.) 2014. Pitsiaarteita aikojen takaa. Tykkimyssyt ja niiden pitsit.

Honka-Hallila, Helena 2015. Ristiin kierto. Pitsinnypläys ammattikäsityöstä harrastukseksi.

Honka-Hallila Helena ja Vänni, Pirkko 2017. Raumanpitsien aatelia.

Lindholm, Idi 1947. Pitsikirja. Aitopitsit ja verkkopitsit.

Linnove, Aino 1947. Suomalaisen pitsinnypläyksen kehitysvaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle Linnove, Aino 1963. Suomalaiset nyplätyt pitsit.

Lähteenoja, Aina 1935. Kuuluisimmat Rauman naiset ovat pitsinnyplääjiä. Kotiliesi.

Lähteenoja, Aina 1939. Rauman kaupungin historia VI.

Nurmi-Nielsen, Anna 1999. Raumanpitsi – Rauma lace.

Pitsityöryhmä Manuela 2001. Vanhoja Raumalaisia tyllipitsejä. Stjernuddi.

Pitsityöryhmä Manuela 2002. Vanhoja Raumalaisia tyllipitsejä. Ristnippu.

Thorström, Tarmo 2019. Moderni pitsinnypläys.

Vartiainen, Hannu 2016. Rauman merenkulun historia.

Östman, John 1971. Rauman pitsinnypläys. Kotiteollisuus 6.

Östman, John 1972. Raumanpitsit. Vakkanen. Kalevalaisten naisten vuosikirja.

Painamattomat lähteet:

Palo, Marketta 1989. Frimodiglai –niminen nyplätty pitsi. Tekstiiliopin syventävien opintojen tutkielma. Kasvatustieteen osasto, käsityönopettajien koulutuslinja, Helsingin yliopisto.

Tulosmaa, Liisa 2013. Henkilökuva mestarinyplääjä Johanna Sabina (Biinu) Lundströmistä. Käsityöläisnaisen elämä raumalaisessa kontekstissa 1800-luvun lopulta 1940-luvulle. Käsityötieteen pro gradu-tutkielma, Filosofinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen laitos, Itä-Suomen yliopisto.