Rotinaperinne

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rotinaperinne
Sijainti Suomi, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala
Asiasanat Rotina, rotinat, rotinaviemiset, rotinakori, rotinapiirakat, hammasraha, synnytys, lapsivuode, tuomiset, lahja, varpaiset, varpajaiset, saunojen vienti, saunat, pirttipussi, juuvi, juuville meno

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Vauvataloon on viety ”rotinoita” eri puolella Suomea, vaikka nimitys on ollut erilainen. Rotinaperinne on ollut ja on edelleen erityisen vahva Itä-Suomessa, jossa sitä harjoitetaan edelleenkin. Muualla maassa perinnettä tuntevat parhaiten ikääntyneemmät kansalaiset. Rotinat olivat etenkin naisten perinnettä.

Perinteen harjoittaminen

Rotinat tarkoittavat ruokalahjoja, joita viedään vastasyntyneen vauvan perheeseen. Tarkoitus on viedä synnyttäneelle äidille ruokaa, niin että äidille jää aikaa levätä ja keskittyä vauvan hoitoon. Nykyäänkin usein vauvaa katsomaan tulevat vievät jotain syötävää mennessään, niin ettei vauvaperheen tarvitse keskittyä kestitsemiseen, vaikka rotinaperinnettä ei tunnettaisikaan.

Perinteen taustaa ja historiaa

Rotinat-sana pohjautuu venäjänkielen sanaan rodiny, joka tarkoittaa synnytystä, lapsivuodetta. Suomen kaakkoismurteissa rotinat merkitsee vastasynnyttäneelle naiselle vietäviä tuomisia tai lahjoja, useimmiten ruokatavaraa tai leivonnaisia. Se ei merkitse kestitystä synnyttäneen luona, vaan yksinomaan tuomisia. Rotinat mielletään karjalaiseksi perinteeksi, ja sisältö kuvastaa karjalaista ruokaperinnettä, sillä rotinaviemiset valmistettiin suurimmaksi osaksi uunia hyödyntäen. Itä-Suomessa ruokia valmistettiin suurimmaksi osaksi uunissa ja Länsi-Suomessa enemmän liedellä.

Rotinoiden perimmäisenä tarkoituksena oli helpottaa äidin toipumista ja voimistumista hyvin varustetulla ruokakorilla. Karjalassa rotinat ovat olleet runsaat ja hyvistä aineista valmistetut. Ne vietiin rotinakorissa, joka oli kannellinen, matala, pitkulainen, laatikon muotoinen kori. Sinne pakattiin viemisiksi iso pullarinkeli, piirakoita, ohrakakkaroita, voita, jopa kypsää lihaa, esimerkiksi palvattu lampaanpaisti. Keski-Kannaksella on 1900-luvun alussa valmistettu erityisiä rotinapiirakoita tai -kukkoja, joita paikallisen väestön perilliset valmistavat vieläkin rotinoiksi. Näissä leivonnaisissa päällinen on vehnäleipätaikinasta, sisällä on keitettyä riisiä ja rusinoita ja seos on maustettu sokerilla.

1930-luvulla yleistyivät pikkuleivät ja kahvikakut (esim. mauste- ja sienikakku) rotinaviemisinä.

Sotien jälkeen rotinoiksi vietiin edelleen pullarinkeli, kakku ja pipareita, joskus myös piirakoita. Karjalaisen tavan mukaan vehnärinkelin keskus oli täytetty pikkuleivillä tai kananmunilla. Sotien jälkeisillä rotinoilla oli taipumus muuttua makeanvoittoiseksi, sillä makean arvostus lisääntyi ja sokeri merkitsi ihmisille konkreettista irrottautumista sota-ajan ankeudesta. Liha ja voi jäivät pois rotinakorista ja täytekakut yleistyivät viemisinä.

Perinteeseen kuului, että rotinat vietiin mahdollisimman nopeasti saajalleen. Kun nähtiin saunaa lämmitettävän päiväsaikaan talossa, jonne odotettiin pienokaista, alettiin monesti paistaa rotinoita. Oli kunnia-asia viedä hyvät rotinat mahdollisimman pian. Usein valmistajat kilpailivat siitä, kuka ehtii viedä ensimmäisenä uunituoreet leivonnaiset. Rotinat piti toimittaa oma-aloitteisesti, nopeasti, tuoreena ja mahdollisimman edustavasti saajalleen.

Rotinoiden vieminen oli ennen kaikkea lähiomaisten ja sukulaisten asia. Maaseudulla myös naapurit ja kyläläiset pitivät velvollisuutenaan viedä rotinoita. Rotinat olivat etenkin naisten perinnettä, vaikka miehet osallistuivatkin niiden vientiin ja antoivat hammasrahan. Hammasrahan piti olla kovaa kolikkorahaa, että lapsen hampaat kasvaisivat vahvoiksi. Raha sujautettiin lapsen tyynyn alle. Hammasrahoilla ostettiin lapselle tarpeellisia tavaroita, esimerkiksi tytölle leninkikangasta.

Lapsen synnyttäneelle on viety aina erilaisia tervehdyksiä, mutta muualla maassa on käytetty yleisesti nimitystä ”varpaiset” tai ”varpajaiset”. Sana on alkujaan tarkoittanut ruokaa, sittemmin lapsen syntymän jälkeen vietettäviä kestejä. Varpaiset on myös tarkoittanut viinaryyppyä, jonka isä tarjosi miesvieraille, tai jonka miehet toivat isälle lapsen syntymän kunniaksi.

Savossa on viety ”saunoja” sauna-akalle. Saunat viittaa synnytyspaikkaan, ja saunojen vienti oli varsin lähellä rotinoiden vientiä myös sisällöltään. Savossa vietiin usein leivonnaisia, kuten rieskoja ja kakkaroita, lisäksi voita, kananmunia tai muuta ruokatavaraa. Yhteistä rotinoille ja saunoille on myös se, ettei kumpaakaan sanaa käytetty tarkoittamaan kestejä vaan ruokatuomisia.

Pohjanmaan murteissa lapsensynnyttäjää nimitettiin pirttivaimoksi ja pirtti tarkoitti saunaa. Pohjanmaalla kannettiinkin rotinoiden sijaan pirttipussia. Pirttipussin viemiset koostuivat ruokatavaroista. Pussiin kuului maitoa, juustoa, puuroa ja muita pohjalaisia herkkuja.

Rotinat ei ollut yhtenäinen nimitys Karjalassakaan. Raja-Karjalassa rotinoista käytettiin nimitystä ”juuville” menosta. Juuvi tarkoitti lautasta.

Varsinais-Suomeen, Hämeeseen, Satakuntaan ja Uudellemaalle rotinat tulivat siirtokarjalaisten mukana. Ennestään niitä ei ole tunnettu.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinne välittyy eteenpäin esimerkin voimalla. Myös eri järjestöt ja yhdistykset, kuten marttayhdistykset pitävät perinnettä yllä. Martat ovat esim. kirjoittaneet aiheesta pienen kirjan, Martan rotinakori, vuonna 2005.

Perinteen tulevaisuus

Rotinat on vaalimisen arvoinen perinne, joka varmaan tulee säilymään tulevaisuudessakin. Leivonnaisten lisäksi vauvaperheeseen voi viedä esimerkiksi laatikkoruokia. Pienikin apu ystäviltä ja naapureilta on tervetullut ja ilahduttaa nuorta perhettä. Kaiken yltäkylläisyyden keskellä rotinoiden tekijä antaa myös aikaansa ja näkee vaivaa kun valmistaa jotakin itse. Sehän on lahjan arvokkain muoto.

Nykyisin rotina-perinne on säilynyt siten, että vauvaa katsomaan tultaessa kotiin tuodaan leivonnaisia, jopa vaatteita lapselle. Alueellisia eroja on, eivätkä kaikki ole edes kuulleet rotinoista, vaikka vauvaperheeseen viedäänkin leipomuksia ja muita lahjoja. Nykyaikaiseen rotinakoriin voi leipoa perinteisten pullien, kakkujen ja pikkuleipien oheen esimerkiksi suolaisen piirakan tai tehdä kulhollinen salaattia. Ajatuksena on, että synnyttänyt äiti saisi levätä ja keskittyä vauvaan eikä hänen tarvitsisi kestitä vieraita ja huolehtia, että heille on tarjottavaa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Marttaliitto ry

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Hopsu-Neuvonen, Arja & Jukkara, Päivi 2005. Martan rotinakori. Helsinki: Marttaliitto ry.

Kaivola, Terttu 1998. Lasten juhlat rotinoista rippikouluun. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koivu, Leena 1982. Syntymä-enteitä ja uskomuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Mäkelä, Johanna & Palojoki, Päivi & Sillanpää, Merja 2003. Ruisleivästä pestoon: näkökulmia muuttuvaan ruokakultuuriin. Helsinki: WSOY.

Paulaharju, Samuli 1995. Syntymä, lapsuus ja kuolema. Vienen Karjalan tapoja ja uskomuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Räsänen, Bertta 1980. Savolainen keittokirja. Savon Sanomain Kirjapaino.

Sallinen-Gimpl, Pirkko 2000. Karjalainen keittokirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Talve, Ilmari 1990. Suomalainen kansankulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.