Runebergin juhlinta

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Runebergin juhlinta
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat Runeberginpäivä, Runebergin torttu, Kansallisrunoilija

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Johan Ludvig Runeberg. Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland rf. Runeberg-kirjaston kuvakokoelma SLSA1160

Johan Ludvig Runebergin runot ovat koskettaneet monia henkilökohtaisesti ja tunnetasolla. Erityisesti vanhemmat sukupolvet muistavat Vänrikki Stoolin tarinat, Sven Tuuvan ja Lotta Svärdin. Kyseinen runoteos löytyi useimmista kodeista 1900-luvun alkupuoliskolla. Myös Runebergin lyyriset ja eeppiset runot, ennen kaikkea Saarijärven Paavo, ovat merkittävästi muokanneet kuvaa suomalaisista työteliäänä, uskollisena, rehellisenä ja jumalaapelkäävänä kansana. Sama mielikuva on pitänyt pintansa tähän asti.

Käsitys Runebergistä ja hänen teoksistaan muuttui toisen maailmansodan jälkeen radikaalisti, kun uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Suomessa jalansijaa alkoivat saada uudet yhteiskunnalliset liikkeet, kuten pasifismi, solidaarisuusliike, vasemmistolaisuus ja naisasialiike, eikä Runebergin teosten edustama romantisoitu ja idyllinen kuva Suomesta ja sen kansasta ollut enää kovin korkeassa kurssissa. Runebergiä pidettiin päinvastoin sodanlietsojana ja naisten alistajana.

Runeberg on silti säilyttänyt asemansa Suomen kansallisrunoilijana – käsitykset hänestä ovat vain saaneet erilaisia painotuksia. Myös Runebergin vaimo, kirjailija ja naisasianainen Fredrika Runeberg, on herättänyt runsaasti kiinnostusta.

Suomessa Runebergin päivää juhlitaan 5. helmikuuta – hänen syntymäpäivänään – virallisena liputuspäivänä, mutta myös kansanomaisemmissa yhteyksissä. Runebergiä on muistettu Ruotsissakin, ja hänen teksteihinsä perustuvat laulut ovat olleet usein mukana ruotsalaisissa laulukirjoissa. Esimerkiksi Maamme-laulua (”Vårt land”) on laulettu Ruotsissa 1960-luvulle asti.


Perinteen harjoittaminen

Runebergiä koskevien näkemysten ja yhteiskunnallisten olojen muuttuessa on luotu aivan uudenlaisia perinteitä vanhalle pohjalle. Suomessa on lukuisia kohteita, joihin on tehty pyhiinvaelluksia Runebergin tai hänen kuvailemiensa historiallisten tapahtumien muistoksi. Matkailu ja kotiseutuaate ovat 1970-luvulta lähtien ja erityisesti 2000-luvulla antaneet näille kohteille aivan uudenlaista elämää, sekä konkreettisesti eri paikkakunnilla että Internetissä. Tarjolla on historiallisia ruokalajeja, teatteri- ja musiikkiesityksiä, aikamatkoja, elokuvia ja näytelmiä. Eri paikkakunnilla järjestetään myös Runebergiin, hänen aikaansa ja teoksiinsa liittyviä festivaaleja, seminaareja, keskustelutapahtumia ja tapaamisia.

Oravaisten taistelutannerta alettiin vuonna 1993 kehittää monipuoliseksi elämysmatkailukohteeksi pitkälti Vänrikki Stoolin tarinoiden hahmojen, kuten Oravaisten taistelussa kaatuneen Wilhelm von Schwerinin, pohjalta. Myös Porvoon museossa on ollut Runebergiin liittyvää toimintaa jo yli sadan vuoden ajan. Museo vastaa lisäksi Runebergin kodin, vuonna 1885 perustetun Suomen ensimmäisen kotimuseon, ylläpidosta. Eri puolilla maata on monenlaisia Runeberg-nähtävyyksiä, kuten Westmaninmuorin tupa (Vestmansmors stuga, Runebergin koulu) ja Runebergin metsästys- ja kalastusmökki Pietarsaaressa, Alajepuan sotilastorppa, Torgaren pappila ja rakkaudenpolku Kruunupyyssä, Fredrikantupa ja Runebergin kuusi Paraisilla, Runebergin lähde Ruovedellä ja Kroksnäsissä sekä Runebergin hauta Porvoossa.

Nähtävyyksissä oppaat kertovat konkreettisiin tapahtumiin liittyviä tarinoita, jotka yhdessä fyysisen tapahtumapaikan ansiosta tuovat historian lähelle kuulijaa. Tapahtumat nivoutuvat suurempaan kokonaisuuteen ja tekevät elämyksestä merkityksellisen. Tarinat auttavatkin muodostamaan yhteisen, kollektiivisen muiston.

Myös eri puolilla Suomea sijaitsevat kadut, ravintolat, kahvilat ja muut kohteet, jotka ovat saaneet nimensä Runebergin, hänen runojensa sankareiden tai Fredrika Runebergin mukaan, pitävät osaltaan historiaa elossa. Runebergin päivä huomioidaan sekä suomenkielisissä että suomenruotsalaisissa kouluissa tavallisimmin aamunavauksen yhteydessä. Toisinaan käydään läpi myös kansallisrunoilijan elämää ja tuotantoa. Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kuvakirja on osaltaan tehnyt merkkimiestä tutuksi nuoremmille sukupolville. Runebergin tekstit ovat säilyneet Suomen musiikkielämässä, esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon virsikirjassa sekä monen säveltäjän, kuten Jean Sibeliuksen, lauluissa ja teoksissa. Näistä voidaan mainita esimerkiksi ”Flickan kom ifrån sin älsklings möte” (”Tuli tyttö luota armahansa”) ja ”Den första kyssen” (”Ensisuudelma”). Tunnetuin kuitenkin lienee Maamme-laulu, joka esitetään erilaisissa juhlatilaisuuksissa, kansallisesti merkityksellisissä yhteyksissä ja kansainvälisissä urheilutapahtumissa aina, kun suomalainen voittaa kultaa.


Perinteen taustaa ja historiaa

Fredrika Runeberg 1861. Kuva: Reprokopio Anna Blomberg. Alkuperäinen kuva Alfred Ottelin. SLSA1160_589 Runeberg-kirjaston kuvakokoelma.

Käsityksiä Suomen kansallisrunoilijasta Johan Ludvig Runebergistä ohjaili 1800-luvulla pääosin koulutettu eliitti, joka määritteli, kuinka kansallisrunoilijaa tulisi tulkita ja juhlia. Suuri yleisö tutustui Runebergiin ja hänen teoksiinsa kouluissa ja kansansivistyksellisissä yhdistyksissä.

Kriittisiä ääniä kuului kuitenkin jo ennen toista maailmansotaa. Runebergin asemaa kansallisrunoilijana ei niinkään kyseenalaistettu, mutta hänestä ei pidetty koska häntä pidettiin liian jalona ja elitistisenä. Vänrikki Stoolin tarinoiden ulkoa opettelemista kouluissa pidettiin tarpeettomana ja rasittavana. Ajoittain on myös arvosteltu sitä, että Suomella on ruotsinkielinen kansallisrunoilija ja kansallislaulu, jota ei ole kirjoitettu suomen kielellä. Suuren yleisön keskuudessa Runebergin muisto on kuitenkin ollut tärkeä. Yksi esimerkki tästä on Lotta Svärd -järjestö, joka nimettiin Vänrikki Stoolin tarinoissa kuvatun fiktiivisen henkilön mukaan.

Aatehistorioitsija Yrjö Hirn loi vuonna 1935 käsitteen kansallisrunoilijan ja hänen muistonsa juhlistamiselle Runebergskulten-teoksellaan. Läpimurtonsa Runeberg teki Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisellä osalla, joka ilmestyi vuonna 1848. Koko kansan runoilijaksi Runeberg nousi kuitenkin vasta 1900-luvulla. Tuolloin kansakouluissa levitetyn kansallisaatteen ja pedagogi Zacharias Topeliuksen sekä tämän Maamme kirjan myötä Runebergistä tuli merkkimies myös suomen kielellä. Kirjaa käytettiin lukukirjana Suomen kouluissa yli 75 vuotta.

Maamme-runo esitettiin ensimmäistä kertaa lauluna Kumpulassa 17.5.1848 järjestetyssä opiskelijajuhlassa. Sen jälkeen laulua esitettiin säännöllisesti kansallisissa tapahtumissa ja isänmaallisissa yhteyksissä, kunnes lopulta sitä alettiin kutsua Suomen kansallislauluksi.

Runebergin päivää on vietetty vuosittain 5. helmikuuta hänen 50-vuotispäivästään lähtien, jota juhlittiin vuonna 1854. Runebergin päivän juhlia alettiin vähitellen järjestää eri puolilla maata, ja jo 1860-luvulla ohjelmanumeroiksi olivat vakiintuneet isänmaalliset puheet, musiikkiesitykset ja yhteislaulut.

Vähitellen perinteiseen Runebergin päivän juhlintaan tulivat mukaan myös runebergintortut. Ekbergin leipomo Helsingissä mainosti torttuja jo vuonna 1865, mutta niiden juuret ovat paljon pitemmällä. Leivoksen kehitti Porvoossa toimiva Asteniuksen leipomo. Runeberg piti herkkusuuna siitä kovasti, joten se nimettiin lopulta hänen mukaansa. Runeberg vietti 54-vuotispäiväänsä 5.2.1858, ja tuolloin Porvoon lukiolaiset esittivät ensimmäistä kertaa laulun hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Runebergin kuoleman jälkeen perinteestä kehittyi vähitellen laulujuhla, jota vietetään edelleen Runebergin päivänä Helsingissä, Porvoossa ja Pietarsaaressa Runebergin patsaalla. Aiemmin myös sytytettiin kynttilät ikkunalle. Nykyisin perinne on siirtynyt itsenäisyyspäivään.

Svenska litteratursällskapet i Finland perustettiin vuonna 1885 Runebergin muistolle. Yhdistyksen vuosijuhlaa vietetään aina 5. helmikuuta juhlallisin menoin.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Nykypäivänä kansallisrunoilijan kaksi näkyvintä muistomerkkiä ovat Runebergin päivän liputus 5. helmikuuta ja suositut runebergintortut, joista tasa-arvon nimissä on nykyisin saatavana Fredrika-versio. Monet varmasti ajattelevat maamme historiaa myös laulaessaan kansallislaulua, joka opitaan jo koulussa. Joukkoviestimissä ja sosiaalisessa mediassa julkaistaan Runebergin päivään liittyviä artikkeleita ja viestejä, jotka muistuttavat kansallisrunoilijasta.

Kodeissa Runebergin päivää ei välttämättä huomioida erityisesti. Joillakin perheillä tai suvuilla on toki omat, yksityiset perinteensä, joilla juhlistetaan Runebergin muistoa. Tavallisimmin Runebergin päivää vietetään ostamalla tai leipomalla runebergintorttuja, jotka saatetaan nauttia isänmaallisissa tunnelmissa, pienenä seremoniana tai hieman omalaatuisena ja hauskana suomalaisena perinteenä.

Suurempaa huomiota herättävät Runebergin päivänä tutkijoille ja kirjailijoille jaettavat palkinnot Svenska litteratursällskapetin vuosijuhlallisuuksissa Helsingissä. Porvoossa puolestaan jaetaan Runeberg-kirjallisuuspalkinto sekä Runeberg Junior lastenkirjallisuuspalkinto.

Myös monet yhdistykset, instituutiot ja järjestöt järjestävät Runebergin päivänä erilaisia ohjelmallisia juhlia. Runoilijan kunniaa ylistävistä juhlista on luovuttu jo aikapäiviä sitten. Nykyisin ohjelmassa painottuu kirjallisuuden, musiikin ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa.

Perinteen tulevaisuus

Monet Johan Ludvig Runebergin kirjallisen tuotannon osat olivat tuttuja aiemmille sukupolville. Runebergiä siteerattiin yleisesti puheissa omien näkemysten painottamiseksi joko sanatarkasti tai muunnellusti. Suosittuja sitaatteja olivat esimerkiksi ”se luoti tiesi paikkansa” tai ”pää huono oli, mut sydän paikallaan” Sven Tuuva -runosta.

Kansallisrunoilijan teoksia ei ehkä enää tunneta yhtä laajalti, mutta Runebergin tuotantoon liittyvät teemat ovat nykyisin erityisen ajankohtaisia. Runebergin päivänä voisi olla – ja osittain jo onkin – luonnollista pohtia kansallisuuden merkitystä globalisaation ja kansainvälistymisen keskellä sekä keskustella symboleista, isänmaallisuudesta, kulttuurista ja kirjallisuudesta kansallisessa viitekehyksessä. Vastaavanlaisia teemoja liittyy myös Kalevalan päivään ja erityisesti itsenäisyyspäivään, mutta Runebergin päivällä on oma profiilinsa kansallisrunoilijan syntymäpäivänä.

Pietarsaaressa järjestetään vuosittain helmikuussa Runeberginviikko, kulttuuriviikko Johan Ludvig Runebergin kunniaksi. Runeberginviikon aikana Pietarsaaressa vierailee kirjailijoita, jotka osallistuvat yleisötapahtumiin sekä tekevät kirjailijavierailuita kouluihin. Kirjailijavierailujen lisäksi viikon ohjelmaan kuuluu musiikkia, teatteria ja keskustelua ja vuosittainen kävijämäärä on n. 4 000 henkilöä.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Svenska litteratursällskapet i Finland, Porvoon museo, Pietarsaaren kulttuuritoimisto

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Runeberginviikko Pietarsaaressa

Anne Bergman: Runeberg i folktraditionen. Källan 1/2004 s. 38-50

Svenska litteratursällskapets arkiv, Helsingfors, SLS 2017 ”Runeberg och andra nationella hjältar”, Anne Bergman 2002.

Hirn, Yrjö, Runebergskulten, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1935

Rahikainen, Agneta, Johan Ludvig och Fredrika Runeberg. En bildbiografi, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2003

Rahikainen, Agneta, ”Runeberg, männen och fosterlandet. Några synpunkter på Svenska litteratursällskapet och Runebergskulten”, Historiska och litteraturhistoriska studier 85, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2010