Sahansoitto

Sijainti	Suomi
Asiasanat	saha, timpurin saha, moottorisaha, käsisaha, idiofoni, soitto, sahansoitto

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Soivan sahan ääni on omintakeinen ja ikimuistettava. Sahaa soitetaan eri puolilla maailmaa, ja Suomessa sitä on tiettävästi soitettu 1930-luvulta alkaen. Ennen tukkikämpillä ja maataloissa soinut saha on nykyisin harvan harrastus. Yhteensä soittajia on reilut sata eri puolilla Suomea. Sahansoittoa Suomessa harrastavat eri-ikäiset miehet ja naiset.

Erilaisia soittosahoja. Kuva: Tarja Tupala.

Suomen Sahansoittajat ry on sahansoittajien oma järjestö. Yhdistys on perustettu vuonna 2006 Tervossa, ja sen nykyinen kotipaikka on Vihti. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää sahansoiton harrastusta sekä edistää ja tukea sen kehitystä Suomessa. Yhdistys järjestää leirejä, kursseja, konsertteja ja kilpailuja. Se myös ylläpitää jäsenistään koostuvaa esiintyvää ryhmää ja tekee yhteistyötä muiden musiikkiyhdistysten kanssa.

Sahansoitto kerää yleisöä erilaisissa konserteissa ja tapahtumissa. Facebookissa on myös kaksi sahansoitolle vihkiytynyttä ryhmää. Vesannon musiikinystävät ry on järjestänyt sahasoiton Suomen mestaruuskisat vuodesta 1997 lähtien.

Perinteen harjoittaminen

Saha on varsin erikoinen soitin, josta lähtee mystinen ääni. Sahansoitto vaatii tarkkaa sävelkorvaa, sillä soittaessa ei ole mitään tukipistettä toisin kuin esimerkiksi pianossa. Kyseessä on idiofoninen soitin eli sen ääni syntyy soittimen oman kiinteän massan värähdellessä. Puhtaasti soitettuna sahasta lähtevät kuitenkin kauniit äänet ja mm. tuttu "Lapin äidin kehtolaulu" ja kansanlaulut sopivat hyvin sahansoittoon. Sahalla voi kuitenkin soittaa lähes mitä tahansa musiikkityylejä, jotka ovat pitkäsointisia ja rauhallisia. Jotkut taiturit tosin rohkenevat soittaa Karjalan poikia ja Meksikon pikajunaakin ohjelmistoissaan.

Sahaa soitettaessa se laitetaan polvien väliin loivaan kulmaan. Sahaa taivutetaan hieman s-kirjaimen muotoon kärjestä ja hyvin hartsatulla jousella yritetään herkällä vedoilla saada sahasta sointuja. Soittosahassa ei ole karkaistua piikkejä ja soittosahan ääniala on laajempi kuin tavallisen työsahan.

Sahansoittajia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 2017. Kuva: Tarja Tupala.

Suosituin saha soittamiseen on juuri siihen suunniteltu soitin, ja piikikkäillä työsahoillakin voi soitella, mutta niissä ääniala on paljon kapeampi soittosahaan verrattuna. Soittosahoista löytyy eroja pellin paksuudessa ja pinta-alassa. Mitä suurempi sahan pinta-ala on, sen matalampi ääni saadaan aikaiseksi. Pellin paksuus taas määrittelee sahan äänen tuhdikkuuden. Ohut pelti soi vienosti ja on kevyempi soittaa, kun taas paksu pelti soi voimakkaasti, mutta on raskas soittaa.

Sahaa soitetaan kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja yksittäiset soittajat ovat kysyttäjä erilaisiin tapahtumiin: häihin hautajaisiin, syntymäpäiville ja yritysten juhliin. Suomen Sahasoittajat esiintyvät isona ryhmänä esim. Samuelin Poloneesissa ja Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla.

Perinteen taustaa ja historiaa

Sahansoiton mainitaan joissakin lähteissä alkaneen Appalakkien vuoristossa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Lienee kuitenkin todennäköisempää, että sahan musiikillinen käyttö on alkanut itsenäisesti useimmissa maissa, myös Euroopassa. Sahansoiton synnynmaaksi on mainittu Yhdysvaltojen ohella myös Argentiina ja Venäjä. Sahaa soitetaan ympäri maailmaa kaikilla mantereilla lukuun ottamatta napa-alueita. Vanha perimätieto kertoo, että metsäsavotoilla tukkikämpillä on viihdytetty sahaa soittamalla ja laulamalla toisia rankan työpäivän jälkeen. Amerikan uudisraivausaikana pienet, köyhät seurakunnat säestivät virsiä sahaa soittamalla, koska oikeisiin soittimiin ei ollut varaa.

Suomen osalta sahansoiton historiaa ei ole kirjoitettu. Kerrotaan, että 1930-luvulla Suomessa kierteli kolmen sahansoittajan ryhmä, joka viihdytti yleisöä. Kiertävä sahasoittaja Aarto Viljamaa kierteli Suomessa kouluilla antamassa sahansoitto-oppia 1970-1980-luvuilla. Sahansoiton uusi aalto sai alkunsa siitä, kun vuonna 1996 tervolaiset Petteri Heikkinen ja Kari Rönkkö hakivat TV 2:n ”Hakupalat”-ohjelmassa sahansoittajia. Heitä löytyi silloin 30 ympäri Suomea.

Samoihin aikoihin alettiin järjestää Saha soi -leirejä, joilla on ollut tärkeä merkitys sahansoiton perinteen siirtämisessä. Saha soi -leirillä opetetaan sahansoittoa, soitetaan sahaa ja kokeillaan, miten sahat soivat yhteen sekä tietenkin tutustutaan toisiin sahansoittoon hurahtaneisiin soittajiin sekä esiinnytään paikallisissa tapahtumissa.

Leirejä järjesti Tervon Pelimanniyhdistys Tervossa Mantulla ja Kolun kanavalla vuodesta 1997 vuoteen 2007. Leiriläiset säestivät Tervossa kesävieraiden kirkkopyhää, olivat mukana säestämässä runonlausuntaa ja esiintyvät Tervo-päivien toritapahtumassa sekä kävivät vanhusten palvelutalossa soittamassa.

Kansanlaulukirkkoa tai -messua käytiin soittamassa omassa ja naapuripitäjässä leirin aikana. Leirin isän, Petteri Heikkisen, yllättävä tapaturmainen kuolema vuonna 2002 vaikeutti Tervon Pelimanniyhdistyksen Saha soi -leirin järjestelyjä vuonna 2003. Leiri kuitenkin järjestettiin kesällä 2003 Tervossa ja leirin aikana tehtiin Soivat sahat -cd-levy, ja Ylen aamu-tv kävi kuvaamassa leiriä.

Kesinä 2004-2006 Saha soi -leirille osallistuneille henkilöille syntyi ajatus sahansoittajien yhdistyksen perustamisesta. Suomen Sahansoittajat ry:n perustamiskokous pidettiin kesällä 2006 Tervossa. Suomen Sahansoittajat ry järjesti Saha soi -leirin ensimmäistä kertaa kesällä 2007 Tervossa Yhtenäiskoululla. Leiri jatkui vielä samalla muotilla ja mukaan tuli sahaworkshop, jossa kuka tahansa toritapatumassa sai kokeilla sahansoittoa. Leiriä vetivät Kari Rönkkö sekä Sami Tupala, ja Unto Lehtonen säesti.

Vuonna 2009 Saha soi -leiri sattui samaan aikaan kuin sahansoiton Suomen mestaruuskilpailut, joita järjestää Vesannon musiikinystävät ry. Saha soi -leiri muuttui kilpailuun harjoitteluksi, ja sen seurauksena seuraavana vuonna Saha soi -leiri järjestettiin yksipäiväisenä ja kurssimuotoisena.

Kurssiohjaajat, joina toimivat Aarne Laasonen, Pentti Kervinen ja Sami Tupala, opettivat tarvittaessa vasta-alkajia ja muut harjoittelivat yhteissoittoa Unto Lehtosen säestyksellä. Vuoden 2013 jälkeen kurssia on järjestetty Siilinjärven Siilifolkin aikaan, Hankasalmen Kihveli soikoon -tapahtumassa ja Vihdissä taidetalo Siirilässä. Vuodesta 2015 Saha soi -kurssi on järjestetty Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Suurin osa tämän päivän sahansoittajista on itseoppineita. Sahaa voi opetella soittamaan korvakuulolta kokeilemalla. Usein oppimisessa hyödynnetään tänä päivänä verkosta löytyviä sahansoittovideoita, joita löytyy runsain määrin. Moni saa kipinän sahan soittoon kuultuaan soittoa tapahtumissa tai konserteissa.

Tärkeä merkitys perinteen siirtämisessä on ollut pitkäjänteisellä leiritoiminnalla. Vuosien mittaan leireillä on koulutettu useita kymmeniä uusia soittajia, ja joukko kasvaa pikkuhiljaa. Avoimissa työpajoissa on myös synnytetty kipinää lajin pariin.

Sahansoitto on saanut viime vuosina näkyvyyttä myös median kiinnostuksen myötä. Helsingin Sanomat teki verkkolehteen jutun ja videon sahansoittajista, ja myös YLE on nostanut sahansoittoa esiin ohjelmissaan.

Perinteen tulevaisuus

Saha soinee tulevaisuudessakin, vaikka soittajien joukko onkin pieni. Uusia soittajia tulee mukaan nuoremmasta polvesta.

Haasteena on yhdistyksen toiminnan pyörittäminen. Työtä tehdään pienellä porukalla ja pienestä yhteisöstä on haastavaa löytää yhdistysaktiiveja. Pitkäjänteinen työ sahansoiton puolesta vaatii myös järjestäytymistä. On tärkeää olla mukana esimerkiksi Kansanmusiikkiliiton toiminnassa ja toisaalta esimerkiksi projekteilla voi työtä viedä eteenpäin.