Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus

From Elävän perinnön wikiluettelo
Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus
Sijainti Suomi, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala, Pohjois-Savo, Kainuu
Asiasanat Karjalaiset, karjalaisuus, ortodoksisuus, kansanperinne, sarafaani, feresi, kansanpuku, tekstiiliperinne, Suomen ortodoksinen kirkko, karjalan kieli

Pääsiäisyön jumalanpalvelus profeetta Elian kirkossa Iisalmessa. Helena Punkki, Helli Lehtimäki, Tiina Kroodo Kauhanen ja Elvi Ruuskanen sarafaaneissaan.
Liisa Matveinen soittaa kannelta Parppeinvaaran pirtissä Ilomantsissa.

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu. Sarafaanipukeutumisella tarkoitetaan asukokonaisuutta, johon kuuluu sarafaanin lisäksi myös muita puvun osia. Sarafaanista käytetään usein myös sanaa feresi. Sarafaaneja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa ja karjalankielisessä Karjalassa. Sarafaaneja tai sarafaanityyppisiä pukuja käytetään myös muualla ortodoksisessa Euroopassa: Baltiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopan ortodoksialueilla.

Suomessa sarafaanipukeutumista harjoitetaan erityisesti karjalais-ortodoksissa yhteisöissä ja perhekunnissa eri puolilla Suomea. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset karjalaiset pitäjäseurat ja muut karjalaisyhdistykset, karjalan kieltä edistävät yhteisöt ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteydessä toimivat yhteisöt, kuten esimerkiksi kirkkokuorot ja tiistaiseurat. Tämän lisäksi perinnettä harjoitetaan osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien, säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Suomen ortodoksinen karjalaisväestö muodostuu luovutetun Karjalan ortodoksialueella syntyneistä siirtokarjalaisista ja heidän jälkeläisistään eli niin kutsutuista evakoista, Itä-Suomen alkuperäisestä ortodoksisesta väestöstä, Neuvostoliiton kommunistihallinnon vainoja Suomeen vuosien 1918–1922 välillä paenneista vienankarjalaisista sekä Suomessa asuvista Venäjän karjalaisista. Jokaisen ryhmän sarafaanipukeutumisessa on omat erityispiirteensä.

Viime vuosina sarafaaniperinne on elänyt uutta kukoistuskauttaan. Karjalan kielen ja sen kautta myös karjalais-ortodoksisen kulttuuriperinnön elvytystyö on lisännyt kiinnostusta myös sarafaanipukeutumista kohtaan. Sarafaaneihin liittyvä tieto ja osaaminen on lisääntynyt, ja pukeutuminen kiinnostaa erityisesti omia juuriaan etsiviä nuoria. Sarafaanista on muodostunut kaikkien karjalaistaustaisten yhteinen asu uskonnosta riippumatta.

Perinteen harjoittaminen

Uhtualaistaustainen Maarit Heikkinen on tehnyt kuvan silkkisen feresin Valamon luostarin kansanopistossa vuonna 2002. Feresi on kopio Maaritin suvun vanhasta hääferesistä. Pukuun kuuluva čäpsä-päähine on tehty luostarissa Vienan Karjalassa.
Mika Saatsi (vas.) ja Mikael Shemeikka -duo on pukeutunut perinteisiin karjalaisiin miestenpaitoihin.

Sarafaanipukeutumista harjoitetaan erityisesti karjalais-ortodoksisten yhteisöjen keskuudessa sekä osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Sarafaanipukeutumisella viitataan ensisijaisesti karjalaisen ortodoksinaisen asukokonaisuuteen, johon kuuluu sarafaanin eli olkainhameen lisäksi paita eli räččinä, esiliina eli peretniekka, kudottu, punottu tai viitelöity vyö sekä aviosäädyn mukainen päähine: vaimolla esimerkiksi sorokka tai čäpsä ja neidolla nauhat tai otsapanta kossinka. Asuun kuuluu myös runsaasti rypytetty takki eli suhai ja runsas korujen käyttö.

Karjalaisen ortodoksimiehen pukuun kuuluu runsaasti kirjailtu pellavainen paita. Paidan etuhalkio eli šerba on edessä tai sivussa. Punainen puuvillainen kumakkapaida on juhlavaate. Paidan päällä kuuluu myös sormenlevyinen punottu tai kudottu vyö. Asuun kuuluu lisäksi tummat housut eli stanit, saappaat ja joskus myös tummasta kankaasta valmistettu liivi, žiletkä.

Sarafaaniasun jokaisessa osassa on paljon alueellisia variaatioita malleissa, väreissä ja materiaaleissa. Arkisissa sarafaaneissa käytetään edullisempia ja kestävämpiä materiaaleja kuten pellavaa, puuvillaa tai villaa, joita entisaikaan saatettiin värjätä ja kutoa itse. Juhlavaatteisiin käytetään arvokkaampia ja värikylläisiä materiaaleja, kuten silkkiä, erilaisia brokadikankaita ja samettia. Suosittuja ovat myös kuviollisesta puuvillakankaasta tehdyt sarafaanit.

Nykyään sarafaaneja käytetään erityisesti juhlavaatteena. Karjalaiset pukeutuvat sarafaaneihin erityisesti kirkollisten tapahtumien yhteydessä sekä omissa praasniekoissaan eli juhlissaan. Sarafaaneja käytetään myös erilaisissa Karjalaan liittyvissä tapahtumissa, kansallispukutuuletuksissa, kansantanssiesityksissä ja erilaisissa perinnetapahtumissa.

Sarafaanipuvut valmistetaan pääosin itse joko käsin tai koneella, ja niitä myös teetetään sarafaanipukeutumiseen erikoistuneilta tekijöiltä. Puvut siirtyvät sukupolvelta toiselle ja niitä myös uudistetaan ja muokataan vastaamaan käyttäjän mieltymyksiä. Sarafaanipukeutumiseen liittyviä kursseja on tarjolla monissa kansalais- ja työväenopistoissa eri puolilla Suomea.

Vaikka perinteinen suomenkarjalainen sarafaanimalli on yhä suosittu, moni pyrkii tekemään asuistaan myös historiallisesti tarkempia sekä materiaalien että mallien osalta. Valmistusvinkkejä, valmiita asukokonaisuuksia ja sarafaanitietoutta jaetaan myös erilaisissa sosiaalisen median yhteisöissä ja muissa verkostoissa.

Perinteen taustaa ja historiaa

Suistamon perinnepuku eli Suistamon sarafaani on yksi jälleenrakennusajan pitäjäpukumalleista.
Salmissa syntynyt Sanni Tikka sarafaanissaan.
Kaisu Potkonen, Riitta Miinalainen ja Helena Hentunen  Taipaleen fereseissä Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin kirkossa Viinijärvellä.

Sarafaaniasuja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa Karjalassa. Sarafaanin eri osilla on runsaasti alueellisia nimityksiä: esimerkiksi sarafaanista käytetään Karjalan eri alueilla myös termejä ferezi, kosto, sviitka, siitsa, ja sussuna. Sarafaanin juuret ulottuvat Kreikkaan ja Bysanttiin saakka. Sanat sarafaani ja feresi viittaavat ylimyksen juhlavaatteisiin. Suomeen sarafaaniperinne levisi ortodoksisen uskonnon myötä Venäjältä.

Sarafaaneissa on eroteltavissa useampia eri tyyppejä, joista tärkeimmät ovat kiilasarafaani ja suorasarafaani. Kiilasarafaani on ommeltu eri kokoisista kangaskiiloista, mistä malli on saanut nimensä. Ajallisesti kiilasarafaani edustaa vanhempaa pukeutumisperinnettä, johon kuuluvat myös hihallinen ja hihaton umpisarafaani. Suorasarafaani eli suorista kangaskappaleista valmistettu ja yläosastaan laskostettu sarafaanimalli edustaa uudempaa historiallista kerrostumaa. Sen käyttö yleistyi 1800-luvulla.

Sarafaanipukeutumisen suosio Karjalassa väheni pikkuhiljaa teollistumisen myötä 1900-luvulle tultaessa. Perinteiden katoamista joudutti myös sota, kun toisen maailmansodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan osan Karjalalasta Neuvostoliitolle. Karjalaisväestön uudelleen sijoittumiseen liittyvissä haastavissa olosuhteissa monet karjalais-ortodoksiset perinteet jäivät unohduksiin ja niitä myös piiloteltiin, kunnes ne 1950-luvulle tultaessa alkoivat elpyä karjalais-ortodoksisen väestön aktiivisuuden ja uudelleenjärjestäytymisen myötä.

1900-luvun loppupuolella sarafaanipukeutumisen suosio kasvoi tasaisesti. Vuosisadan alussa sarafaaneista tehtiin yksinkertaistettu malli esiintymisasuksi, ja puvun alkuperä hämärtyi. 1960-luvulla Ilomantsilainen Irinja Nikkanen kaavoitti puvun Kansallismuseon kokoelmista löytyneiden sarafaanien ja evakkonaisten muistikuvien pohjalta, ja puvun suosio lähti kasvamaan. Moni karjalais-ortodoksinen yhteisö suunnitteli omia sarafaanimallejaan, joista tuli sekä yhdistyksien että tiettyjen alueiden tunnusvaatteita. Tällaisia malleja ovat. mm. Suistamon perinnepuku, Suojärven feresi ja Taipaleen feresi.

Suomen karjalais-ortodoksisen väestön sarafaanipukeutumisessa on omaleimaisia piirteitä, jotka juontavat Suomen valtion ja Suomen ortodoksisen kirkon syntyhistoriaan. Suomen itsenäistymisen myötä pääosin karjalaisista muodostunut Suomen ortodoksinen kirkko itsenäistyi kansalliseksi kirkoksi ja pyrki rakentamaa eroa Venäjään muun muassa pelkistetymmän estetiikan avulla. Suomalaistyyppinen estetiikka näkyy erityisen hyvin jälleenrakennuskauden ortodoksisessa arkkitehtuurissa ja on havaittavissa myös sarafaanipukeutumisessa. Jälleenrakennusajan suomalaistyyppistä sarafaania kutsutaan nimellä Pohjois-Karjalan feresi, ja siihen kuuluu yksivärinen tai pienikukallinen kapeamallinen sarafaani, valkoinen esiliina ja valkoinen pitsikoristeltu rätsinä. Tämä sarafaanityyppi on erityisen suosittu evakkotaustaisen ortodoksiväestön keskuudessa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Olavi ja Anita Kyyrönen juhla-asuissaan.
Vaasan Kalevalaisten synkkää kansanmusiikkia esittävä Maanvaivat-kuoro fereseissään Kaustisella. Kuvassa vasemmalta: Marika Syväluoma, Laura Hellbom, Pauliina Pääkkönen, Riikka Paakkunainen ja Katja Lösönen.

Sarafaanipukeutumisen tulevaisuus ja nykyhetki näyttää valoisalta. Pukeutumiseen liittyvä perimätieto siirtyy perheiden sisällä sukupolvelta toiselle ja karjalais-ortodoksisten yhteisöjen toiminnan kautta myös niille, joiden oma sukutieto perinteistä on kadonnut. Perinnetieto myös muuttuu ja täydentyy uuden tiedon lisääntymisen myötä.

Sarafaanikurssien aktiivisia järjestäjiä ovat monet karjalaisseurat, Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenyhdistykset ja myös valtakunnallinen Karjalan Liitto. Kursseja toteutetaan paljon yhteistyössä vapaan sivistystyön oppilaitosten kuten kansalais- ja kansanopiston tai opintokeskuksen kanssa. Sarafaanipukeutumiseen liittyvää osaamista jaetaan myös erilaisissa verkostoissa, työpajoissa ja seminaareissa. Sarafaanipukeutuminen on myös tärkeä osa karjalan kielen ja karjalais-ortodoksisen kulttuuriperinnön elvytystyötä.

2000-luvulle tultaessa sarafaanitietous on lisääntynyt ja pukeutuminen on alkanut kiinnostaa erityisesti omia karjalaisia juuriaan etsiviä nuoria. Pyrkimys historiallisesti tarkempaan toteutukseen on muodostunut yhdeksi sarafaanipukeutumisen viimeaikaisista trendeistä. Sarafaaneihin perinteisesti liittynyt runsaus ja värikkyys on myös palannut osaksi pukeutumista. Asujen alueellisia erityispiirteitä ja omia esteettisiä mieltymyksiä tuodaan omassa sarafaanipukeutumisessa entistä rohkeammin esille. Sarafaaniperinnettä myös uudistetaan rohkeasti esimerkiksi käyttämällä moderneja painokankaita asujen valmistuksessa. Sarafaanit ovat myös hyvin esillä kansan- ja kansallispukujen tuuletuksissa, varsinkin itäisessä Suomessa.

Perinteen tulevaisuus

Salli Jänkälän ortodoksiset karjalaisjuuret menevät Impilahdelle. Sallille sarafaanipukeutuminen on keino ilmentää sekä omaa persoonallisuutta että juuria.

Nykyajan sarafaaniperinne on hyvin monikerroksellinen kokonaisuus, jossa on nähtävissä erilaisia ajallisia, alueellisia ja kansallisia näkökulmia. Ensisijaisesti sarafaanipukeutuminen liittyy kuitenkin uskontoon: se on karjalais-ortodoksisen yhteisön keino kertoa omasta uskonnollisesta identiteetistään ja perinteistään.

Siirtokarjalaisten myötä karjalaisuus on tullut tutuksi myös läntisessä Suomessa, mikä on osaltaan lisännyt sarafaanipukeutumisen suosiota myös kulttuuriperinnöltään läntisen ja luterilaisen väestön keskuudessa. Sarafaaniperinteen siirtymistä ja sulautumista osaksi luterilaisen väestön perinteitä ovat osaltaan edistäneet myös karjalais-ortodoksien ja luterilaisten väliset avioliitot.

Karjalais-ortodoksiseen identiteettiin kuuluu ylpeys omista perinteistä, mutta myös kulttuurinen suvaitsevaisuus, ilo ja uteliaisuus. On tärkeä kunnioittaa sarafaanipukeutumista osana ortodoksisten karjalaisten identiteettiä, mutta samalla myös säilyttää se muuttuvana ja sallivana perinteenä, joka elää ajassa ja vahvistuu ihmisten tulkintojen kautta.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suistamon Perinneseura ry

Suojärven Pitäjäseura ry

Salmi-seura ry

Joensuun Kalevalaiset Naiset ry

Ilomantsin Kalevalaiset ry

Vaasan Kalevalaiset ry

Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry

Hakijatahot edustavat karjalais-ortodoksista kulttuuriperintöä vaalivia ja edistäviä yhteisöjä. Hakijayhteisöissä toimii merkittävä osa Suomen tärkeimmistä sarafaaniperinteen osaajista, asiantuntijoista ja perinteen harjoittajista.

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkosivustoja:

Kansallis- ja kansanpukuvalmistaja Soja Murto: https://www.kansallispuku.com/page/17/sarafaanit-ja-feresit

Vapaaehtoisten yksityisten Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten ylläpitämä tietokanta: https://ortodoksi.net/index.php/Feresi_ja_sarafaani

Suomen ortodoksisen kirkon viralliset sivut: https://ort.fi

Kirjallisuutta:

Sarafaanit ja feresit : Pohjois-Karjalan museon 75-vuotisjuhlajulkaisu. Jaana Simonen (toim.) 1992

Armahimmat varšišomaset – Vienalaisten naisten kansanpukuja ja elämäntarinoita, Maija Vaara 2021. Kustantaja: Karjalan Sivistysseura.

Sihvo, Pirkko 1984. Hameet. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Toim. Ildikó Lehtinen & Pirkko Sihvo. Museovirasto, Helsinki

Virkki, Tyyne-Kerttu (s.a.) Työstäni Itä-Karjalassa. Itse tuon sanoiksi virkki IV. Tyyne-Kerttu Virkki -säätiö, Helsinki.

Inha, I. K. 1999. Kalevalan laulumailta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Rajantakaista Karjalaa. Toim. Lehtinen, Ildikó 2008. Kulttuurien museo, Helsinki.

Virtaranta, Pertti 1958. Vienan kansa muistelee. WSOY, Porvoo

Sosiaalinen media

Feresi-ryhmä: https://www.facebook.com/groups/59023586059/