Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus
| Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu. Sarafaanipukeutumisella tarkoitetaan asukokonaisuutta, johon kuuluu sarafaanin lisäksi myös muita puvun osia. Sarafaanista käytetään usein myös sanaa feresi. Sarafaaneja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa ja karjalankielisessä Karjalassa. Sarafaaneja tai sarafaanityyppisiä pukuja käytetään myös muualla ortodoksisessa Euroopassa: Baltiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopan ortodoksialueilla.
Suomessa sarafaanipukeutumista harjoitetaan erityisesti ortodoksikarjalaisissa yhteisöissä ja perhekunnissa eri puolilla Suomea. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset karjalaiset pitäjäseurat ja muut karjalaisyhdistykset, karjalan kieltä edistävät yhteisöt ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteydessä toimivat yhteisöt, kuten esimerkiksi kirkkokuorot ja tiistaiseurat. Tämän lisäksi perinnettä harjoitetaan osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien, säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Suomen ortodoksinen karjalaisväestö muodostuu luovutetun Karjalan ortodoksialueella syntyneistä siirtokarjalaisista ja heidän jälkeläisistään eli niin kutsutuista evakoista, Itä-Suomen alkuperäisestä ortodoksisesta väestöstä, Neuvostoliiton kommunistihallinnon vainoja Suomeen vuosien 1918–1922 välillä paenneista vienankarjalaisista sekä Suomessa asuvista Venäjän karjalaisista. Jokaisen ryhmän sarafaanipukeutumisessa on omat erityispiirteensä.
Viime vuosina sarafaaniperinne on elänyt uutta kukoistuskauttaan. Karjalan kielen ja sen kautta myös karjalais-ortodoksisen kulttuuriperinnön elvytystyö on lisännyt kiinnostusta myös sarafaanipukeutumista kohtaan. Sarafaaneihin liittyvä tieto ja osaaminen on lisääntynyt, ja pukeutuminen kiinnostaa erityisesti omia juuriaan etsiviä nuoria.
Vaikka sarafaaniperinteellä on vahvat ortodoksikarjalaiset juuret, on siitä Suomessa muodostunut kaikkien karjalaistaustaisten yhteinen asu uskonnosta riippumatta.
Perinteen harjoittaminen
Sarafaanipukeutumista harjoitetaan erityisesti karjalais-ortodoksisten yhteisöjen keskuudessa sekä osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Sarafaanipukeutumisella viitataan ensisijaisesti karjalaisen ortodoksinaisen asukokonaisuuteen, johon kuuluu sarafaanin eli olkainhameen lisäksi paita eli räččinä, esiliina eli peretniekka, kudottu, punottu tai viitelöity vyö sekä aviosäädyn mukainen päähine: vaimolla esimerkiksi sorokka tai čäpsä ja neidolla nauhat tai otsapanta kossinka. Asuun kuuluu myös runsaasti rypytetty takki eli suhai ja runsas korujen käyttö.
Karjalaisen ortodoksimiehen pukuun kuuluu runsaasti kirjailtu pellavainen paita. Paidan etuhalkio eli šerba on edessä tai sivussa. Punainen puuvillainen kumakkapaida on juhlavaate. Paidan päällä kuuluu myös sormenlevyinen punottu tai kudottu vyö. Asuun kuuluu lisäksi tummat housut eli stanit, saappaat ja joskus myös tummasta kankaasta valmistettu liivi, žiletkä.
Sarafaaniasun jokaisessa osassa on paljon alueellisia variaatioita malleissa, väreissä ja materiaaleissa. Arkisissa sarafaaneissa käytetään edullisempia ja kestävämpiä materiaaleja kuten pellavaa, puuvillaa tai villaa, joita entisaikaan saatettiin värjätä ja kutoa itse. Juhlavaatteisiin käytetään arvokkaampia ja värikylläisiä materiaaleja, kuten silkkiä, erilaisia brokadikankaita ja samettia. Suosittuja ovat myös kuviollisesta puuvillakankaasta tehdyt sarafaanit.
Nykyään sarafaaneja käytetään erityisesti juhlavaatteena. Karjalaiset pukeutuvat sarafaaneihin erityisesti kirkollisten tapahtumien yhteydessä sekä omissa pruasniekoissaan eli juhlissaan. Sarafaaneja käytetään myös erilaisissa Karjalaan liittyvissä tapahtumissa, kansallispukutuuletuksissa, kansantanssiesityksissä ja erilaisissa perinnetapahtumissa.
Sarafaanipuvut valmistetaan pääosin itse joko käsin tai koneella, ja niitä myös teetetään sarafaanipukeutumiseen erikoistuneilta tekijöiltä. Puvut siirtyvät sukupolvelta toiselle ja niitä myös uudistetaan ja muokataan vastaamaan käyttäjän mieltymyksiä. Sarafaanipukeutumiseen liittyviä kursseja on tarjolla monissa kansalais- ja työväenopistoissa eri puolilla Suomea.
Vaikka perinteinen suomenkarjalainen sarafaanimalli on yhä suosittu, moni pyrkii tekemään asuistaan myös historiallisesti tarkempia sekä materiaalien että mallien osalta. Sarafaaneja tehdään myös moderneista painokankaista. Valmistusvinkkejä, valmiita asukokonaisuuksia ja sarafaanitietoutta jaetaan erilaisissa sosiaalisen median yhteisöissä ja muissa verkostoissa.
Perinteen taustaa ja historiaa
Sarafaaniasuja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa Karjalassa. Sarafaanin eri osilla on runsaasti alueellisia nimityksiä: esimerkiksi sarafaanista käytetään Karjalan eri alueilla myös termejä ferezi, kosto, sviitka, siitsa, ja sussuna. Sarafaanin juuret ulottuvat Kreikkaan ja Bysanttiin saakka. Sanat sarafaani ja feresi viittaavat ylimyksen juhlavaatteisiin. Suomeen sarafaaniperinne levisi ortodoksisen uskonnon myötä.
Sarafaaneissa on eroteltavissa useampia eri tyyppejä, joista tärkeimmät ovat kiilasarafaani ja suorasarafaani. Kiilasarafaani on ommeltu eri kokoisista kangaskiiloista, mistä malli on saanut nimensä. Ajallisesti kiilasarafaani edustaa vanhempaa pukeutumisperinnettä, johon kuuluvat myös hihallinen ja hihaton umpisarafaani. Suorasarafaani eli suorista kangaskappaleista valmistettu ja yläosastaan laskostettu sarafaanimalli edustaa uudempaa historiallista kerrostumaa. Sen käyttö yleistyi 1800-luvulla.
Sarafaanipukeutumisen suosio Karjalassa väheni pikkuhiljaa teollistumisen myötä 1900-luvulle tultaessa. Perinteiden katoamista joudutti myös sota, kun toisen maailmansodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan osan Karjalalasta Neuvostoliitolle. Karjalaisväestön uudelleen sijoittumiseen liittyvissä haastavissa olosuhteissa monet perinteet jäivät unohduksiin ja niitä myös piiloteltiin, kunnes ne 1950-luvulle tultaessa alkoivat elpyä ortodoksikarjalaisen väestön aktiivisuuden ja uudelleenjärjestäytymisen myötä.
Viime vuosisadan alussa sarafaaneista tehtiin yksinkertaistettu malli esiintymisasuksi, ja puvun alkuperä hämärtyi. 1960-luvulla Ilomantsilainen Irinja Nikkanen kaavoitti sarafaaniasun Kansallismuseon kokoelmista löytyneiden sarafaanien ja evakkonaisten muistikuvien pohjalta, ja puvun suosio lähti kasvamaan. Moni ortodoksikarjalainen yhteisö suunnitteli omia sarafaanimallejaan, joista tuli sekä yhdistyksien että tiettyjen alueiden tunnusvaatteita. Tällaisia malleja ovat. mm. Suistamon perinnepuku, Suojärven feresi ja Taipaleen feresi.1900-luvun loppupuolelta saakka sarafaanipukeutumisen suosio on kasvanut tasaisesti.
Suomen ortodoksikarjalaisen väestön sarafaanipukeutumisessa on omaleimaisia piirteitä, jotka juontavat Suomen valtion ja Suomen ortodoksisen kirkon syntyhistoriaan. Suomen itsenäistymisen myötä pääosin karjalaisista muodostunut Suomen ortodoksinen kirkko itsenäistyi kansalliseksi kirkoksi ja pyrki rakentamaan eroa Venäjään muun muassa pelkistetymmän estetiikan avulla. Läntisempi estetiikka näkyy erityisen hyvin jälleenrakennuskauden ortodoksisessa arkkitehtuurissa ja on havaittavissa myös sarafaanipukeutumisessa. Jälleenrakennusajan pelkistettyä sarafaanityyppiä kutsutaan nimellä Pohjois-Karjalan feresi, ja siihen kuuluu yksivärinen tai pienikukallinen kapeamallinen sarafaani, valkoinen esiliina ja valkoinen pitsikoristeltu rätsinä. Tämä sarafaanityyppi on erityisen suosittu evakkotaustaisen ortodoksiväestön keskuudessa.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Sarafaanipukeutumisen tulevaisuus ja nykyhetki näyttävät valoisilta. Pukeutumiseen liittyvä perimätieto siirtyy perheiden sisällä sukupolvelta toiselle ja ortodoksikarjalaisten yhteisöjen toiminnan kautta myös niille, joiden oma sukutieto perinteistä on kadonnut. Perinnetieto myös muuttuu ja täydentyy tiedon lisääntymisen myötä. Erityisesti Venäjän Karjalasta asiantuntijoiden kautta saatu historiatieto on lisännyt perinteen elinvoimaisuutta myös Suomessa. Viime vuosina erilaisissa sosiaalisen median alustoissa toimivista ryhmistä on tullut tärkeä tekijä sarafaaneihin liittyvät tietouden leviämisessä.
Sarafaanikurssien aktiivisia järjestäjiä ovat monet karjalaisseurat, Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenyhdistykset, seurakunnat ja myös valtakunnallinen Karjalan Liitto. Kursseja toteutetaan paljon yhteistyössä vapaan sivistystyön oppilaitosten, kuten kansalais- ja kansanopistojen tai opintokeskusten, kanssa. Sarafaanipukeutumiseen liittyvää osaamista jaetaan myös erilaisissa digitaalisissa verkostoissa ja sosiaalisen median ryhmissä, työpajoissa ja seminaareissa. Myös yksittäisillä perinteenharjoittajilla on merkittävä rooli sarafaaniperinteen välittämisessä erityisesti nuoremmille sukupolville. Sarafaanipukeutuminen on myös tärkeä osa karjalan kielen ja ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön elvytystyötä.
2000-luvulle tultaessa sarafaanitietous on lisääntynyt ja pukeutuminen on alkanut kiinnostaa erityisesti omia karjalaisia juuriaan etsiviä nuoria. Pyrkimys historiallisesti tarkempaan toteutukseen on muodostunut yhdeksi sarafaanipukeutumisen viimeaikaisista trendeistä. Sarafaaneihin perinteisesti liittynyt runsaus ja värikkyys ovat myös palanneet osaksi pukeutumista. Asujen alueellisia erityispiirteitä ja omia esteettisiä mieltymyksiä tuodaan omassa sarafaanipukeutumisessa entistä rohkeammin esille. Sarafaaniperinnettä myös uudistetaan esimerkiksi käyttämällä moderneja painokankaita asujen valmistuksessa. Sarafaanit ovat myös hyvin esillä kansan- ja kansallispukujen tuuletuksissa, varsinkin itäisessä Suomessa.
Perinteen tulevaisuus
Vaikka Suomessa sarafaaniperinteellä on pitkät juuret ortodoksisen karjalaisväestön perinnevaatteena, on se ajan saatossa muuttunut osaksi Suomen karjalaisyhteisön pukeutumisperinteitä eikä edellytä kuulumista uskonnolliseen yhteisöön.
Nykyajan sarafaaniperinne on hyvin monikerroksellinen kokonaisuus, jossa on nähtävissä erilaisia ajallisia, alueellisia ja kansallisia näkökulmia. Historiallisen taustan lisäksi sarafaaniperinteeseen vaikuttaa myös muutos. Siirtokarjalaisten myötä karjalaisuus on tullut tutuksi myös läntisessä Suomessa, mikä on osaltaan lisännyt sarafaanipukeutumisen suosiota myös kulttuuriperinnöltään läntisen ja luterilaisen väestön keskuudessa. Sarafaaniperinteen siirtymistä ja sulautumista osaksi luterilaisen väestön perinteitä ovat osaltaan edistäneet myös ortodoksien ja luterilaisten väliset avioliitot. Tämä on omalta osaltaan rakentanut suvaitsevaisuutta, vahvistanut suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuutta ja rakentanut moniäänistä demokratiaa ja luonut myös sarafaaniperinteeseen uusia ajallisia ja kulttuurisia kerrostumia.
Suomalaisuus ja karjalaisuus ovat kerroksellisia ja monimerkityksellisiä identiteettejä, jotka eivät poissulje toisiaan. Yhteiskunnan monikulttuuristuminen, -kielistyminen ja kansainvälistyminen heijastuvat myös ortodoksikarjalaisiin perinteisiin, jotka ovat kansallisen heräämisen ja sotien myötä olleet jatkuvan muutoksen kohteena. Ortodoksinen suomenkarjalaisuus on kansallisen heräämisen myötä muodostunut omaksi monikieliseksi ja -kulttuuriseksi kokonaisuudekseen, jonka perinteet ovat ainotlaatuinen yhdistelmä itäisiä ja läntisiä vaikutteita, ja jotka ovat säilyneet elossa oman kansallisen vähemmistökirkon piirissä toimivissa yhteisöissä.
Tämän hakemuksen tarkoitus on tuoda esiin sarafaaniperinteen historiallinen ja kansallinen ulottuvuus ja lisätä perinteiden harjoittamiseen liittyvää ymmärrystä. Perinteisesti sarafaanipukeutuminen liittyy kulttuuri-identiteettiin: se on ortodoksikarjalaisen yhteisön keino kertoa omasta uskonnollisesta identiteetistään, historiastaan ja perinteistään. Tähän identiteettiin kuuluu ylpeys omista perinteistä, mutta myös kulttuurinen suvaitsevaisuus, ilo ja uteliaisuus. On tärkeää kunnioittaa sarafaanipukeutumista osana ortodoksisten karjalaisten identiteettiä, mutta samalla myös säilyttää se muuttuvana, monikielisenä ja -kulttuurisena perinteenä, joka elää ajassa ja vahvistuu ihmisten tulkintojen kautta.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Joensuun Kalevalaiset Naiset ry
Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry
Hakijatahot edustavat karjalais-ortodoksista kulttuuriperintöä vaalivia ja edistäviä yhteisöjä. Hakijayhteisöissä toimii merkittävä osa Suomen tärkeimmistä sarafaaniperinteen osaajista, asiantuntijoista ja perinteen harjoittajista.
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Verkkosivustoja:
Kansallis- ja kansanpukuvalmistaja Soja Murto: https://www.kansallispuku.com/page/17/sarafaanit-ja-feresit
Vapaaehtoisten yksityisten Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten ylläpitämä tietokanta: https://ortodoksi.net/index.php/Feresi_ja_sarafaani
Suomen ortodoksisen kirkon viralliset sivut: https://ort.fi
Suomen ortodoksikarjalaista kulttuuriperintöä käsittelevä dokumenttisivusto: www.ristikanza.fi
Museo Eliel: https://www.museoeliel.fi/teemanayttelyt/karjalan-neito
Taito Pohjois-Karjalan videosarja sarafaaneista:
https://www.youtube.com/watch?v=iFtnaMIvggo
https://www.youtube.com/watch?v=PdRifJs0hBQ
https://www.youtube.com/watch?v=TYnVLwwzZXk
https://www.youtube.com/watch?v=uISnZieEyK4
Kirjallisuutta:
Sarafaanit ja feresit : Pohjois-Karjalan museon 75-vuotisjuhlajulkaisu. Jaana Simonen (toim.) 1992
Armahimmat varšišomaset – Vienalaisten naisten kansanpukuja ja elämäntarinoita, Maija Vaara 2021. Kustantaja: Karjalan Sivistysseura.
Sihvo, Pirkko 1984. Hameet. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Toim. Ildikó Lehtinen & Pirkko Sihvo. Museovirasto, Helsinki
Virkki, Tyyne-Kerttu (s.a.) Työstäni Itä-Karjalassa. Itse tuon sanoiksi virkki IV. Tyyne-Kerttu Virkki -säätiö, Helsinki.
Inha, I. K. 1999. Kalevalan laulumailta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Rajantakaista Karjalaa. Toim. Lehtinen, Ildikó 2008. Kulttuurien museo, Helsinki.
Virtaranta, Pertti 1958. Vienan kansa muistelee. WSOY, Porvoo
Sosiaalinen media:
Feresi-ryhmä: https://www.facebook.com/groups/59023586059/