Saunominen

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saunominen
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat arki, juhla, joulu, juhannus, sauna, kylpy, löyly, vihta, vasta, kiuas

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa saunomista keskimäärin puolentoista kerran viikkovauhdilla hamaan vanhuuteen saakka. Yksittäisiä saunakertoja suomalaisille kertyy yli 200 miljoonaa vuodessa, mikä tekee saunomisesta Suomen määrällisesti laajimman aineettoman kulttuuriperinnön muodon.

Sana sauna on laajimmalle eri kieliin levinnyt suomenkielinen sana ja saunominen on iso osa Suomen maakuvaa. Saunoja on Suomessa noin 3,2 miljoonaa, joten jos suomalaiset haluaisivat, voisivat kaikki mennä yhtä aikaa saunaan. Saunojen lukumäärä takaa myös sen, että jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus harrastaa saunomista.

Saunominen on niin luonnollinen osa monen suomalaisen elämää, ettei saunova kansan osamme aina edes tiedosta saunomisen olevan samalla elävän kulttuuriperinteen elinvoimaisena pitämistä ja siirtämistä eteenpäin. Näin kuitenkin tapahtuu joka kerta, kun saunomaan aletaan. Saunomisperinteen yleisyyttä kuvaa myös se, että saunomistavat tuntevat myös ne suomalaiset, jotka eivät yleensä sauno.

Saunomista harjoittavia ja siirtäviä ryhmiä löytyy Suomesta lukuisia. Saunominen on vuosisatojen ajan kuulunut niin kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, että saunomisperinne on levinnyt laajalle ja se myös siirtyy eteenpäin usean eri tahon ja tason kautta.
Kuva: Harri Tarvainen / Sauna from Finland ry
Kuva: Hanna Södeström / Sauna from Finland ry
Saunomisen harjoittajien ja eteenpäin siirtäjien suurimman ryhmän muodostaa se merkittävä enemmistö suomalaisista, jolle saunominen on osa jokapäiväistä arkea. Suomalaiset saunovat koko elämänsä ajan. Näin ollen saunomisen harjoittamisesta muodostuu luonnollinen osa usean suomalaisen koko elinkaarta. Perinteinen saunapäivä on ollut lauantai, mutta nykyään saunotaan runsaasti myös muina päivinä.

Suomalaiset saunaseurat ovat toinen ryhmä aktiivisia ja saunomistapahtuman merkityksen tiedostavia perinteen eteenpäin siirtäjiä. Ne ovat erikoistuneet esimerkiksi jonkin saunakulttuurin erikoisalueen tai tietyn maantieteellisen alueen saunomistapojen vaalimiseen ja yleensä niiden toiminta tähtää saunomisen harrastamisen lisäksi suomalaisen saunakulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. Saunaseurat ovat aktiivisia myös erilaisten saunatapahtumien järjestämisessä. Niin seurojen jäsenille kuin muulle yleisölle suunnattuja tapahtumia ovat mm. eri teemoilla toteutetut saunafestivaalit, -kokoontumisajot ja -paraatit. 

Kuva: Harri Tarvainen / Sauna from Finland ry
Kuva: Hanna Söderström / Sauna from Finland ry
Kolmanneksi, saunomisperinnettä harjoittavat ja siirtävät eteenpäin liikesaunojen ylläpitäjät. Liikesaunoja ovat esimerkiksi yleiset saunat, tilausperiaatteella toimivat saunat, sekä virkistys- ja liikuntapaikkojen yhteyteen rakennetut saunat, kuten uimahallisaunat. Liikesaunoja löytyy myös suomalaisista hotelleista ja majoitusliikkeistä, jotka tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden saunomiskokemuksen. Niiden ylläpitäjät paitsi tarjoavat saunovalle kansalle paikan saunoa, myös pitävät elinvoimaisena yhtä saunomisperinteen muotoa. Saunomisperinnettä harjoittavat ja pitävät yllä ja muokkaavat myös kaupalliset saunatoimijat, eli tahot, jotka valmistavat saunomiseen tarvittavaa välineistöä saunoista kiukaisiin ja löylykauhoista istuinalusiin. Osa kaupallisten saunatoimijoiden roolia on saunomistapojen ja -tekniikan kehittäminen, sillä heidän aktiivisen toimintansa ansiosta syntyneet saunainnovaatiot ovat olleet keskeisessä asemassa siinä, että saunomista voi nykyään harjoittaa savusaunojen lisäksi esimerkiksi myös sähkösaunoissa.
Kuva: Suomen saunaseura
Edellä mainittujen lisäksi saunomisperinteen harjoittamiseen ja siirtämiseen osallistuvat muun muassa yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ylläpitämällä saunaa koskevaa tieteellistä tutkimusta, taiteilijat saunaa koskevilla teoksillaan ja media saunakulttuurimme eri näkökohtia käsittelevillä kirjoituksillaan. Käytännössä kaikki merkittävät kirjailijamme ovat kuvanneet saunaa ja se on ollut suosittu aihe kuvataiteissa. Saunasta on tehty ja sekä tauluja että patsaita. Kansanlaulujen lisäksi saunaa kuvataan iskelmissä ja myös taidemusiikissa. Käyttötaiteessa sauna esiintyy säännöllisesti esim. postimerkeissä.

Saunomista on tutkittu paljon kulttuuriselta, lääketieteelliseltä sekä tekniseltä näkökannalta. Saunan tieteellinen tutkimus jakaantuu kolmeen alueeseen: kansanperinteen, rakennustekniikan ja sen lääketieteellisten vaikutusten tutkimukseen. Tunnetuin sauna-aiheesta tohtoriksi väitellyt suomalainen lääkäri on muillakin perinteen aloilla kunnostautunut Elias Lönnrot, jonka vuonna 1832 hyväksytty, suomalaisten maagisia parannusmenetelmiä sisältänyt väitöskirja käsitteli myös saunaa.

Ensimmäiset tieteelliset artikkelit saunomisen lääketieteelliisistä vaikutuksista julkaistiin 1700-luvulla. Suomalaisen saunan tutkimussäätiö vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa, toimi asiantuntijaelimenä sekä suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, mutta sen toimintaa jatketaan muuta saunaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa tukemalla.

Saunomiseen liittyvä perinne on siis yhteiskunnassamme syvälle juurtunutta ja laajalle levinnyttä; sen harjoittajia ja tuntijoita löytyy monelta taholta ja tasolta.

Perinteen harjoittaminen

Saunomisperinteen keskeisin osa on itse saunomistapahtuma, joka tapahtuu saunassa. Vaikka perinnettä harjoittavia ja eteenpäin siirtäviä tahoja on useita, ja saunomisen harjoittaminen on Suomessa pitkään ollut maantieteellisestikin laajalle levinnyttä, on saunomistapahtuman ydin eli kuuman löylykylvyn ja viileän vilvoittelun vaihtelu kuitenkin kaikilla toimijoilla aina pitkälti samanlainen.

Saunominen on hikoilukylvyn muoto, jossa löylyhuoneen ilmankosteutta ja kuumuuden tunnetta säädellään heittämällä löylykauhalla vettä kuumennetuille kiville, kiukaalle. Kivistä tällöin nouseva kuuma höyry, löyly, laskeutuu aaltomaisesti saunojien iholle ja aiheuttaa hikoilua ja voimakkaan kuumuuden tuntemuksen. Lämpötila on saunottaessa varsin korkea, tyypillisesti 70-105 astetta.

Saunottaessa vuorotellaan kylpemisen ja vilvoittelun välillä. Löylyissä ollaan tyypillisesti 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan sisä- tai ulkotiloihin, jolloin voidaan kesäisin uida ja talvella kastautua avannossa tai kieriä lumessa. Sykli uusitaan niin useasti kun halutaan, yleensä pari-kolme, joskus kymmenenkin kertaa. Saunomiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan nykyään korostetaan omaa kokemusta; jokainen on oman saunomishetkensä asiantuntija.

Lopuksi peseydytään, levähdetään hetki ja pukeudutaan. Vilvoitellessa, ja joskus saunoessakin, juodaan nesteitä sillä voimakas hikoilu sekoittaa nestetasapainon helposti.

Monille myös itse saunan lämmittäminen, tulen sytyttäminen ja katselu sekä lämpötilan nousun seuraaminen ovat osa saunomiseen kuuluvaa nautintoa.

Saunomisperinteessä pyhäpäivien yhteyteen on kytkeytynyt erilaisia saunomiseen liittyviä tapoja vainajille saunaan jätetyistä uhriaterioista aina rituaalinomaiseen puhdistautumiseen. Nykyisin juhlapyhiin liittyy saunominen juhannuksena ja jouluna. Saunominen liittyy myös juhliin, esimerkiksi avioliittoon, ja esimerkiksi morsiussauna on yhä elinvoimaista historiallista perinnettä. Polttarisauna on puolestaan saman saunomisperinteen eräs uusi muoto.

Perinteen taustaa ja historiaa

Saunaperinne on ollut olemassa noin 10 000 vuotta. Saunoja alettiin rakentaa Suomessa sitä mukaa, kun asutus levisi tänne jääkauden jälkeen. Ensimmäiset saunat olivat maakuoppasaunoja: kuoppia, jotka oli peitetty eläinten nahoilla. Rautakaudella, eli noin 1500-2000 vuotta sitten, saunarakennuksia alettiin rakentaa rakennustyökalujen kehittyessä hirrestä ja tällöin saunarakennukseen oli mahdollista tehdä kestävät hirsisalvokset. Tämä saunatyyppi, savupiiputon hirrestä rakennettu savusauna, oli hyvin pienin muutoksin vallitseva saunatyyppi aina 1930-luvulle asti.

Länsi-Suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tällainen sauna oli jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi.

"Laeyly" on yksi vanhimmista löyly-sanan painetuista ilmauksista, ja sen kirjoitti suomen kirjakielen kehittäjä Mikael Agricola Uudessa testamentissa jo vuonna 1548. Sittemmin suomen kieleen on tullut suuri joukko myös saunan luonnetta määrittäviä yhdyssanoja. Huoneistosauna ja mökkisauna perustuvat saunan sijaintiin, savusauna ja sähkösauna puolestaan lämmitystapaan. Mallassauna ja palvisauna kuvaavat saunan käyttöä muuhun kuin kylpemiseen, kun taas maasauna, hirsisauna ja telttasauna perustuvat nimityksinä saunan rakenteeseen. Riihisauna, talkoosauna ja heinäsauna kuvaavat kylpemistä tietynlaisen työn jälkeen. Suuriin juhliin liittyviä saunoja ovat joulusauna ja juhannussauna ja merkittävään tapahtumaan valmistauduttiin ennen morsiussaunassa, jota nykyperinteessä vastannee polttarien yhteydessä tapahtuva saunominen.

1940-luvulla alkoi yleistyä jatkuvalämmitteinen kiuas, jota pidettiin lämpimänä vain saunomisen ajan. Tämä kiuastyyppi yleistyi, sillä se säästi lämmitykseen käytettyä puuta. Sähkösaunat alkoivat puolestaan yleistyä 1950-luvulla. Esimmäiset huoneistokohtaiset saunat rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta niiden rakentaminen yleistyi 1970-luvulla.

Saunaa käytettiin historiallisesti peseytymisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin, kuten ruoan laittoon, vaatteiden valmistukseen, sairaiden hoitamiseen ja vainajien valmisteluun hautaamiseen, sekä synnyttämiseen. Nykyisin saunomisen tärkein tarkoitus lienee kuitenkin rentoutuminen.

Maatalousyhteiskunnassa saunalla oli myös merkittävä sosiaalinen funktio: nuoret tapasivat toisiaan työnteon lomassa esimerkiksi pellavasaunassa tai mallassaunoissa, sillä työnteon lisäksi ehdittiin leikkiä ja tutustua toisiin. Saunat olivat hyviä paikkoja myös heilastelun aikaan, sillä pariskuntien oli helppo livahtaa sinne katseilta piiloon.

Saunaan on sen historian aikana liitetty myös paljon maagisia elementtejä ja se on ollut myös rituaalisen puhtauden paikka. Saunaan mentäessä siunattiin, ja saunominen oli tärkeä siirtymä arjesta juhlaan. Saunalla uskottiin myös olevan oma suojelushenki, saunanhaltija tai -tonttu, jota oli kohteliasta tervehtiä saunaan tultaessa. Tämän saunan hengen saattoi myös kohdata, etenkin jos kylpi liian myöhään.

Maagisia uskomuksia on liittynyt erityisesti suuriin juhlasaunoihin, kuten joulusaunaan. Sinne mentiin aikaisin, koska näin uskottiin voitavan jouduttaa talon töiden sujumista koko seuraava vuoden ajan. Oluen heittäminen kiukaalle paransi ohrankasvua ja jos joulusaunassa jaksoi olla hiljaa, välttyi seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Vihdan heittämiellä katolle voitiin ennustaa tulevaa. Jos tyvi osoitti kirkkoon, se tiesi vanhoille kuolemaa ja naimattomille häitä.

Morsiussaunassa tuleva morsian kylvetettiin hedelmälliseksi, ja raskauden aikana piti saunoa paljon, jotta lapsikin oppisi rakastamaan saunomista. Synnytystä puolestaan helpotti, jos sauna lämmitettiin ukkosen särkemillä puilla.

Vaikka nykysuomalainen ei saunan maagisiin vaikutuksiin uskokaan, leikkimielisesti näitä riittejä jossain määrin harrastetaan edelleen. Monet myös hiljentyvät juuri joulusaunassa miettimään tulevaa vuoitta, vaikka eivät maagisilla tempuilla siihen pyrkisikään vaikuttamaan.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Saunominen mielletään usein hyvin merkittäväksi ja omaperäiseksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Saunomisperinne välittyy vanhemmilta lapsille jokapäiväisessä elämässä ja juhlasaunojen yhteydessä. Suomalainen lapsi oppii perinteiset saunomistavat vanhemmiltaan osana luonnollista kasvamistaan samalla tavalla kuin hän oppii esimerkiksi hyvän käytöksen ja pöytätavat. Saunominen onkin monelle perheelle yksi tärkeimmistä yhteisistä rituaaleista.

Kiinnostavia perinteen eteenpäin siirtymisen hetkiä ovat myös Suomeen saapuville turisteille järjestettävät saunomiskokemukset, joita on tarjolla muun muassa liikesaunoissa. Näissä hetkissä saunomisperinnettä artikuloidaan ja sanoitetaan tavalla, joka suurelle osalle suomalaisista on sellaista hiljaista tietoa, jota ei tarvitse muulloin ääneen kertoa. Saunaturismin myötä tullaan siis sanoittaneeksi perinnettä uudestaan ja tällaisen toiminnan kautta saunomiskulttuuri samalla muuttuu ja kehittyy. Saunaseurat ovat tuottaneet saunomisperinteen sanoittamiseksi ja eteenpäin siirtämiseksi myös monikielisiä ja etenkin maahanmuuttajille suunnattuja saunomisohjeita.

Saunominen kuuluu myös useisiin muihin elämäntilanteisiin ja elämänpiiriin: erilaisiin järjestöihin, vapaaehtoistoimintaan, juhliin. Erilaiset saunajärjestöt tekevät puolestaan suomalaista saunakulttuuria ja hyviä saunatapoja tunnetuksi maassamme. Suomessa toimii satoja alueellisia ja paikallisia saunaseuroja, jotka pyrkivät edistämään, kehittämään ja ylläpitämään saunakulttuuria. Kansainvälisellä tasolla maailman saunaseurojen kattojärjestönä toimii Kansainvälinen Saunaliitto (ISA), jonka puheenjohtaja on muiden maiden saunaseurojen toiveesta aina suomalainen - tämäkin kertoo paljon suomalaisesta saunomisesta ja siitä, mitä siitä ajatellaan maailmalla.

Saunominen on Suomessa mahdollista kaikille halukkaille.Saunaan mennään perinteisesti myös alasti, ilman ulkoisia statuksia, joten saunomishetkessä kaikki ovat samalla viivalla, ihmisiä ihmiselle. Tämä korostaa tasa-arvoisuuden ajatusta saunomisen yhteydessä. Näin ollen saunominen edistää myös monen saunojan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Nykyisin saunavuorot perustuvat sukupuolten perinteiseen kahtiajakoon eli miesten ja naisten saunavuoroihin, mutta sekasaunat ovat yleistymässä. Tämä ajaa puolestaan sukupuolten moninaisuuden asiaa.

Myös esteettömyysasiat on huomioitu saunarakentamisessa. Rakennuslainsäädäntö määrää siitä, millaisia saunarakennusten tulee olla, jotta ne ovat esteettömiä esimerkiksi pyörätuolissa kulkevalle. Esteettömyys on huomioitava myös yksityisissä saunatiloissa. Parasta saunomisessa on kuitenkin se, että kaikki ovat oman saunomisensa erikoisasiantuntijoita, sillä kaikki tietävät miten monta kauhallista löylyä riittää ja milloin on aika poistua vilvoittelemaan. Tämä lisää esimerkiksi vanhuksen tai pyörätuolilla saunaan tulevan itsemääräämisoikeutta ja voimaannuttaa kaikkia saunojia aktiivisina toimijoina.

Perinteen tulevaisuus

Suomessa on arviolta noin kolme miljoonaa saunaa, joten jokaisella suomalaisella on mahdollisuus mennä saunomaan. Lukumääräisesti saunoja on eniten yksityisasunnoissa. Omakoti- ja rivitalojen lisäksi saunoja on rakennettu myös kerrostaloasuntoihin, jopa yksiöihin. Sauna on käytännössä myös kaikissa suomalaisissa vapaa-ajan asunnoissa. Saunoa voi myös hotelleissa, uima- ja urheiluhalleissa, yritysten edustus- ja rentoutumistiloissa, sairaaloissa, vankiloissa ja jopa joissakin kirkoissa. Paikkoja saunoa siis löytyy pitkin Suomenniemeä ja saunomisperinne on muutenkin Suomessa erittäin elinvoimainen.

Merkittävä uhka perinteen säilymiselle liittyy saunomisen ympäristövaikutuksiin. Puu- tai sähkösaunan lämmittäminen vie energiaa, ja puun palaessa syntyy ilmakehälle haitallisia pienhiukkasia. Työ saunomisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä. Tässä kehityksessä kiuasteollisuus on keskeisessä roolissa. Monissa uusimmissa kiukaissa puun paloprosessi on aiempaa paremmin hallinnassa, palokaasujen palo tapahtuu aiempaa kuumemmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Prosessin lämpö saadaan myös aiempaa paremmin talteen, eli kiukaat ovat enegiatehokkaampia ja kuluttavat vähemmän polttopuuta. Teknisten innovaatioiden myötä tilanne paranee koko ajan.

Saunomisen aiheuttamaa ympäristörasitetta on Suomessa rajoitettu jo pitkään lainsäädännöllä. Saunarakennusten rakentaminen on luvanvaraista ja esimerkiksi jätevesien käsittelystä on yksityiskohtaiset määräykset. Erityisesti rantarakentamista on ohjattu voimakkaasti kaavoituksella ja määräyksillä ja näin vähennetty saunarakentamisen aiheuttamaa maisemallista ongelmaa, sekä rasitetta vesistöille.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Yhdistykset

  • Lauhanvuoren perinne ry
  • Löylyveljet ry, Kouvola
  • Paimion Saunaryhmä, Paimio
  • Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki
  • Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen
  • Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry

Muut tahot

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkosivustot

Tietoa suomalaisista saunaseuroista löydät osoitteesta http://www.saunaseurat.fi/

Tietoa suomalaisten saunaseurojen yhteisestä Sauna Unescoon -hankkeesta löydät osoitteesta https://www.sauna.fi/unesco/

Kirjalliset lähteet

Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian & Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.

Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.

Konya, Allen & Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.

Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.

Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.

Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.

Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.

Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.

Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.

Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.