Suomalainen joulupukkiperinne
| Suomalainen joulupukkiperinne | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Jouluaattona joulupukki vierailee useimmissa lapsiperheissä ilahduttamassa erityisesti perheen pienimpien joulua. Joulupukki kyselee lasten kuluneesta vuodesta ja hyvistä teoista, tuo joululahjoja ja luo erityistä juhlan tunnelmaa. Tämä onkin suomalaisen joulupukkiperinteen huipentuma.
Perinnettä pitävät yllä ensisijaisesti vanhemmat ja isovanhemmat, jotka kertovat lapsille joulupukista, tontuista ja Korvatunturista jo pienestä pitäen. Myös tiedotusvälineet kertovat joulun perinteistä ja joulupukkiin liittyvistä tarinoista ennen joulua. Joulupukkiperinne on ajoittuu loppuvuoteen niin ettei marras- ja joulukuuta lukuun ottamatta joulupukista juuri kerrota. Meillä ihmetellään erityisesti Aasian maista tulevien turistien kiinnostusta joulupukkiin vuoden ympäri ja Joulupukin Kammarissa Rovaniemellä käy matkailijoita tapaamassa joulupukkia kesälläkin. Joulupukki ei esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa liity vahvasti jouluun, vaan on hyvän tahdon hahmo ympäri vuoden. Joulua ei Aasiassa juurikaan vietetä, tosin kaupan alan toimijat tuovat joulun tunnelmaa kauppakeskuksiin.
Joulupukkisäätiö välittää tietoa perinteestä sellaisille matkailualan toimijoille, jotka toiminnassaan kertovat joulupukista. Säätiö on antanut perinnetietoa myös Ulkoministeriölle ja Visit Finlandille, jotka käyttävät tietoa Suomen maakuvamarkkinoinnissa. Joulupukkisäätiö on julkaissut myös joulupukkiaiheisen postikorttisarjan, joita jaetaan muun muassa Suomen ulkomaan edustustoissa.
Monissa Suomen kaupungeissa järjestetään joulunavaustapahtumia, joissa joulupukkikin näyttäytyy. Rovaniemen Napapiirillä on järjestetty joulun avaus yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa jo vuosikymmeniä marras-joulukuun vaihteessa.
Perinteen harjoittaminen
Suomalainen tapa viettää joulua tarkoittaa useimmiten perheiden yhteistä joulunviettoa, johon kuuluu yhdessäolo, jouluruokailu ja erityisesti lapsiperheissä joulupukin vierailu jouluaattona kodeissa. Yleisen tavan mukaisesti joulupukki kyselee lasten kiltteydestä ja pienimmät saattavat ujostellen ja jännittäen esittää joululaulun yksin tai yhdessä joulupukin kanssa. Tämän jälkeen aloitetaan lahjapakettien jakaminen, jossa lapset yleensä toimivat joulupukin apuna. Suomessa monet lapset ”uskovat” joulupukkiin jopa kouluikään asti ja iän myötä kertovat tietenkin joulupukkitarinoita nuoremmille.
Suomalaisessa perinteessä olennaista on, että joulupukki on satoja vuosia vanha ja hän asuu Lapin Korvatunturilla. Joulupukin lähipiiriä ovat muori ja tontut sekä tietenkin porot, joilla joulun matkat taittuvat. Joulupukin näkyvään olemukseen on kuulunut pitkä lammasturkki, joka myöhemmin on saanut punaisen värin. Tonttujen vaatetus on yleensä harmaa verka-asu ja kaikilla, myös pukilla, punainen pitkämallinen lakki.
Suomalaiseen joulupukkiperinteeseen kuuluu olennaisesti jouluaattona joulupukin odottelu. YLE TV1 on jo vuosia hieman helpottanut lasten jouluaaton levottomuutta lähettämällä Joulupukin Kuumalinja-ohjelmaa, johon lapset ovat voineet soittaa ja lähettää viestejä.
Joulupukin vierailuja kodeissa on monissa perheissä aikaistettu iltapäivään, jotta pienimpien joulunvietto sujuisi mutkattomasti. Joissakin perheissä tapana on, että joulupukki tuo lahjasäkin ulko-oven taakse ja koputtaa pari kertaa oveen.
Joulupukille kirjoitetaan edelleen kirjeitä ja lahjatoiveita ja melko usein ainakin joku lahjatoive toteutuu. Osa kirjeistä sisältää kertomuksia kirjoittaja kiltteydestä ja hyvistä teoista kuluneen vuoden aikana. Ulkomailta tulee joulupukille kirjeitä ympäri maailmaa ja entistä useammin sähköisinä. Vuodesta 1985 lähtien Joulupukin pääpostiin Rovaniemen Napapiirillä on tullut yli 20 miljoonaa kirjettä 200 maasta.
Perinteen taustaa ja historiaa
Suomalainen joulupukki on syntynyt monista aineksista. Se on yhdistelmä eurooppalaisista lahjojenjakajaolennoista ja kotimaisista rumista nuuttipukeista. Tärkein esikuva on ollut Pyhä Nikolaus, joka oli yleisimmin tunnetun tarinan mukaan piispa ja eli 300-luvulla Myrassa, Vähässä-Aasiassa. Nikolaus oli hurskas hyväntekijä ja lasten, erityisesti orpolasten, suojelija. Hän auttoi alamaisiaan eri tavoin. Nikolaus esimerkiksi lahjoitti köyhälle miehelle kultarahoja, jotta tämä saisi tyttärelleen myötäjäiset ja siten tyttären naimisiin. Nikolaus-piispasta tuli näkymätön, salainen lahjojen antaja. Pyhimyksen maine levisi moniin maihin ja hänen merkkipäivänään 6. joulukuuta alettiin antaa lahjoja. Esimerkiksi hollantilaiset saavat lahjansa edelleen sinä päivänä. Amerikkalaisten Santa Claus on Nikolauksen muunnelma.
Hollantilaiset siirtolaiset veivät lahjojen jakajan mukanaan Amerikkaan ja siellä pyhimys alettiin yhdistää joulukuun kuudennen sijasta kristilliseen jouluun. Nikolaus muuttui Santa Clausiksi ja koki muodonmuutoksen; siitä tuli pullea, iloinen, vanha ja isällinen hahmo. Amerikkalainen Santa Claus asuu Pohjoisnavalla ja saapuu jouluyönä porovaljakolla ja pudottaa lahjat savupiipusta.
Suomessa nykyisin tunnetun joulupukin edeltäjiä olivat nuuttipukit, jotka kulkivat taloissa eivät suinkaan antamassa lahjoja, vaan pyytämässä ruokaa ja juomaa, erityisesti viinaa tai olutta.
Suomalainen joulupukki on saanut paljon vaikutteita amerikkalaisesta kollegastaan. Mutta suomalainen pukki tulee henkilökohtaisesti tervehtimään lapsia ja jakamaan lahjoja, kun taas amerikkalainen pukki näyttäytyy lapsille vain tavarataloissa. Tämä henkilökohtainen taloissa kiertely on joulupukin suomalaisin piirre ja peräisin nuuttipukeilta. Joulupukin vierailut kodeissa alkoivat 1920-luvulla ja vähitellen lisääntyivät kaikissa yhteiskuntaluokissa, alkuun joulupukit vierailivat enimmäkseen porvariskodeissa. Sotien aikana joulupukkeja vieraili myös rintamajoukkoja ilahduttamassa. Joulupukin rintamavierailut olivat hyvin hartaita ja koskettavia tilaisuuksia, sotilailla oli luonnollisesti suunnaton koti-ikävä erityisesti joulun aikaan.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Suomalainen joulupukkiperinne siirtyy perheissä sukupolvelta toiselle ja voi saada uusia piirteitä. Vanhat perhealbumien valokuvat, nyttemmin pilvipalvelujen valokuvakansiot ja suvun vanhimpien muistelot kannattaakin käydä läpi perheen kesken. Tämä koskee tietenkin kaikkea perinnetietoa, joista ei välttämättä kerrota kirjoissa ja historian kirjoituksissa. Perinne kulkee perheissä ja jouluaaton eteneminen on omaksuttu lapsuudenkodeista ja niissä pyritään noudattamaan ainakin joitakin vanhempien muistamia ja mieleen painuneita kokemuksia.
Lapsille ja miksei vanhemmillekin jouluna saadut ja annetut lahjat ovat olennainen osa suomalaista joulua. Kaikenkokoiset sekä isot ja pienet, kovat ja pehmeät paketit kiinnostavat. Vuosikymmenet sitten iloa saattoivat tuottaa omena tai piparkakku. Sodan aikana 1940-luvulla ja pitkään sen jälkeen lahjatilastojen kärjessä olivat itsetehdyt lahjat. Syykin on selvä, rahaa oli käytössä vähän ja silloin tehtiin itse eikä ostettu. Lapaset, pipot ja villasukat täyttivät monen paketin. Myös itse tehdyt leikkivälineet, kelkat ja erityisesti äideille tehdyt keittiövälineet olivat kset ja kelkat olivat mieleen, ja niitä olisi ollut into lähteä kokeilemaan heti tähtien tuikkiessa taivaalla.” Näin eräs perinnekeruun vastaaja, eikä hän suinkaan ole ollut ainoa, joka halusi heti lahjoja kokeilemaan. Mutta, ainakin 1950-luvulla ja vielä seuraavillakin vuosikymmenillä monissa perheissä oli tiukat juhla-ajan säännöt. Ulos kavereille lahjoja näyttämään ja kokeilemaan sai mennä vasta Tapaninpäivänä!
Joulupukkiperinnettä vaaliva Joulupukkisäätiö ylläpitää omalta osaltaan suomalaista perinnettä ja jakaa tietoa joulupukista ja joulupukkiin liittyvistä tarinoista ja joulun traditioista. Sääntöjensä mukaan ” Joulupukkisäätiö kehittää ja ylläpitää maailmanlaajuista mielikuvaa Suomesta oikeana joulumaana ja joulupukin kotimaana sekä luo edellytyksiä tämän mielikuvan hyödyntämiselle sekä edistää maailman lasten hyvinvointia.” Suomalaista joulupukkiperinnettä viedään ulkomaille yhteistyössä Ulkoministeriön ja Visit Finlandin kanssa. Joulupukki on vieraillut erityisesti Aasiassa; Japanissa, Etelä-Koreassa, Singaporessa ja Kiinassa. Joulupukin näkyminen vienninedistämistilaisuuksissa ja Suomen matkailumarkkinointitapahtumissa on ollut suuri menestys ja se on luonut myönteisen ilmapiirin yleisön keskuudessa.
Kotimaassa joulupukkitietouteen voi tutustua hyvin Yleisradion Elävä arkisto-palvelussa. Arkisto tarjoaa vapaasti joulupukista kertovaa filmi- ja videomateriaalia vuosien varrelta. Sieltä löytyy muun muassa kolmen minuutin tarina Joulupukin postikonttorista Rovaniemeltä 21.12.2018, jossa kerrotaan valtavasta kirjetulvasta joulupukille joka vuosi.
Joulupukin Kammari toimii Rovaniemellä Joulupukin pajakylässä ja siellä voi käydä tapaamassa joulupukkia ympäri vuoden. Pääosa kävijöistä on ulkomaisia matkailijoita. Vuoden aikana Joulupukin kammarilla käy yli puoli miljoonaa vierailijaa ja joulukuussa kävijöitä on yli 100 000 noin 130 maasta.
Joulupukki on nykyisin hyvin esillä sosiaalisen median kanavissa: Facebookissa, WhatsAppissa, Instagramissa sekä esimerkiksi kiinalaisissa Weibossa ja WeChatissa. Joulupukkisäätiö on myös liitännäisjäsen YK:n matkailujärjestö UNWTO:ssa ja voi sitäkin kautta tehdä tunnetuksi suomalaista joulupukkiperinnettä.
Perinteen tulevaisuus
Suomalainen joulupukkiperinne säilyy tärkeänä osana suomalaisten perheiden joulunviettoa ainakin niissä perheissä, joissa joulua vietetään kotimaassa. Mahdollisena uhkana voi pitää perheiden ulkomaanmatkailua koulujen joululoman aikana, silloin joulupukkiperinteen vaaliminen unohdetaan ja jäljelle jää vain lahjojen antaminen. Sillä voi olla vaikutusta tulevien aikuisten joulunviettoperinteisiin. Joulu sinänsä on niin vahva osa suomalaisuutta, ettei se ole vaarassa hävitä ihmisten mielistä, mutta perinne voi muuttaa muotoaan ihmisten tapojen muuttuessa.
Joulupukkisäätiö on ollut mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön johtamassa kulttuuriperintöstrategian suunnittelutyöpajoissa sekä lausunnonantajana. Joulupukkisäätiö on korostanut joulupukkiperinteen arvoa ja merkitystä koko suomalaiselle kulttuuriperinnölle ja esittänyt joulupukkiperinteen vahvaa tukemista ja turvaamista kansallisessa strategiassa.
Tärkeää perinteen tulevaisuuden kannalta on joulupukin tarina, millainen sen halutaan olevan ja mihin tarkoitukseen sitä tarvitaan. Joulupukkiperinteen säilyminen ja kehittyminen ei voi olla yksinomaan kaupallisten pyrkimysten edistäminen. Tosin matkailun edistäminen ja joulupukin vieminen kansainvälisiin vienninedistämistapahtumiin on nähty hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Joulupukin avulla Suomi saa positiivista näkyvyyttä ja joulupukkiin liitetyt arvot, kuten hyvien tekojen tekeminen ja kiltteys voidaan hyväksyä laajasti.
”Perässään hän raahasi pulkkaa, joka oli täynnä paketteja. Joulupukin tuloa jännitin posket punaisena. Joulun alla tutkailin kurkkivatko tontut ikkunoista ja näkyikö hangessa vieraita kengän jälkiä. Joulupukin tulon kuuli. Hän piti kovaa ääntä. Hänen askeleensa olivat raskaat. Ulkoa kuului kilinää. Ihaninta ja karmivinta oli istua joulupukin sylissä, jos rohkeni. Jos oli ollut kiltti, niin sai lahjoja.” Päivi, Sodankylä
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Joulupukkisäätiö, Visit Finland
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
https://www.unwto.org/affiliate-member-organization/126477
YLE Elävä arkisto: Joulupukki muitten silmin (1966)
Visit Rovaniemi:Joulupukki ja joulun taika
M&M 14.3.2017: Uusi tutkimus selvitti Suomen kiinnostavimmat brändit
M&M 22.9.2016: Joulupukki Weibon hot-listalle Kiinassa
M&M 16.12.2015: Joulupukki kiinnostaa - Rovaniemi vetää kansainvälisiä mediaryhmiä
Lapin Kansa 16.10.2015: Turistimagneetti, joka tuottaa häpeää
YLE Uutiset 23.12.2010: Joulupukki lähtee matkaan
Aalto Satu ( toim. )1999: Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Karisto. Nirkko Juha - Vento Urpo ( toim. ) 1998 (1994): Joulu joutui - Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. SKS.