Suomalainen olutkulttuuri

Sijainti	Hämeenlinna, Kanta-Häme
Asiasanat	Olut, sahti, olutseura, olutliitto, panimot, pienpanimot, olutkulttuuri

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Olutkulttuuri on laajojen kansankerrosten juoma- ja ruokakulttuuria. Vanhaa perinnettä ylläpitävät sahdin valmistuksen yhä taitavat sahtimestarit. Yhä vielä tietyissä osissa Suomea valmistetaan sahtia vuodenkierron juhlapyhiin ja perheiden juhliin, erityisesti häihin. Sahdin valmistusta löytyy nykypäivinä erityisesti Hämeestä, Pirkanmaalta, Pohjois-Satakunnasta, ja osin Uudeltamaalta ja Keski-Suomesta. Olutkulttuuria vaalivat myös kaupalliset panimot, isot ja pienet. Viime vuosina on maahamme tullut yhä enemmän pienpanimoita, jotka ovat rikastuttaneet suuren yleisön oluttietämystä merkittävästi. Yhteensä niitä on tällä hetkellä yli 120. Kaupalliset toimijat ovat muodostaneet kaksi organisaatiota: Panimo- ja virvoitusjuomateollisusliitto r.y. ja Suomen Pienpanimoliitto r.y. Erityinen rooli olutkulttuuriperinteen vaalimisessa on valtakunnallisilla harrastajien ja kuluttajien perustamilla yhdistyksillä. Tällaisia paikallisia seuroja on viitisenkymmentä. Suomen Olutseura r.y., Olutliitto r.y. ja Suomen sahtiseura ovat merkittävimmät toimijat.

Vahvoja olutperinteen harjoittajia ovat tuhannet kotioluen tekijät, joiden osaamisen taso on noussut huimasti parina viime vuosikymmenenä pitkälti sen takia, että oluen valmistukseen tarvittavien laitteiden saatavuus ja laatu ovat parantuneet. Näistä innokkaista harrastajista on kasvanut suurin osa suomalaisten pienpanimoiden perustajista. Kymmenien pienpanimoiden ansiosta olutmakujen kirjo on laajentunut räjähdysmäisesti ja oluen kuluttajien ymmärrys olutkulttuurista on noussut todella merkittävästi.

Perinteen harjoittaminen

Oluen valmistuksen ja olutkulttuurin perinteitä vaalitaan tekemällä sahtia ja olutta. Sahti on perinteinen ns. alkuperäisolut, joka aiemmin tehtiin aina kotitalouksissa. Oluen tekemisessä on neljä raaka-ainetta: vesi, ohramallas, humala ja hiiva. Myös vehnä- ja ruismaltaita voidaan käyttää. Maltaat mäskätään eli niiden tärkkelys saadaan kuuman veden avulla muuttumaan sokereiksi, jotka hiiva sitten käyttää alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Mäskäyksen tuloksena syntynyt sokeriliemi eli vierre keitetään ja siihen lisätään haluttu määrä humalaa. Vierteen jäähdyttyä lisätään hiiva ja tästä alkaa käyminen. Käymisen jälkeen olut pullotetaan ja pulloihin lisätään jälkikäymissokeri. Sahdin valmistuksessa aineosat ovat samat kuin oluen teossa, tosin hiiva ei ole ns, oluthiivaa, vaan tavallista ns. leivinhiivaa ja humalaa käytetään hyvin vähän, jos ollenkaan. Sahdin valmistuksen eri vaiheissa sitä siivilöitäessä neste lasketaan tietynlaisen olkipatjan läpi. Katajan marjoja ja katajanoksien läpi suodattamista käytetään antamaan sahdille sille ominainen katajainen maku.

Suomessa juodaan olutta hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Se on seurustelujuoma, kesäisten piknikkien juoma, ruokajuoma ja Suomelle hyvin tyypillisesti nimenomaan saunajuoma. "Saunaoluet" tai "saunakaljat" ovat klassisia ilmaisuja. Oluen nauttimiseen ei yhdistetään mitään tarkkaan säädeltyjä tapoja. Olutmaistelut eli "tastingit" toki noudattavat omaa hyvää kaavaansa. Oluen suurempi kulutus ja laadukkaampien merkkien valinta liittyvät vuoden kierron suuriin juhliin. Sahtia valmistetaan erityisesti maaseudulla yhä vielä häiden juhlajuomaksi.

Perinteen taustaa ja historiaa

Suomessa sahdin ja oluen panemisella on pitkät perinteet. Oluen synnystä kertova tarusto löytyy kansalliseepoksestamme, Kalevalasta. Ihminen oli löytänyt humalakasvin, kaivossa oli vettä ja pellolla ohraa. Tarvittiin nyt ymmärrys niiden yhdistämisestä. "Jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi'." Olut lähtee käymään, kun mehiläinen on tuonut mettä Osmottarelle, oluen sepälle ja Kapolle, kaljojen tekijälle. Kalevala kuvaa olutta seuraavin sanoin: "Hyvä juoma hurskahille, pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan."

Suomessa säilynyt sahdin teon osaaminen on hyvinkin merkittävää maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna. Sahti on yksi harvoista ”alkuperäisoluista”. Asiantuntijoiden mielestä se on ”oluenteon historian puuttuva rengas Mesopotamian ja nykypäivän välillä” ja sahtiannos on ”lasillinen antropologiaa”. Suomalaisen oluen maine vientituotteena on ollut tunnettua jo 1500-luvulta lähtien, jolloin suomalaista olutta vietiin laatumaineella Tukholmaan ja siellä myös kuninkaan hoviin. Kautta aikojen oluen valmistaminen on ollut normaali osa kotitalouksien elämää, joskin se hiipui 1900-luvulle tultaessa. Teollinen oluttuotanto alkoi Suomessa 1800-luvulla, jolloin olut nähtiin jopa raittiina vaihtoehtona haitalliseksi yltyneet viinan kotipolton rinnalla. Ennen kieltolakia (1919-1932) oluen valmistus oli siirtynyt isoille ja keskisuurille panimoille, joita oli tuolloin noin 90 kappaletta. Kieltolaki raunioitti suomalaisen oluen valmistuksen pitkäksi aikaa ja 1900-luvun jälkipuoliskolla jäljellä oli enää muutama iso panimo. 1990-luvulla Suomeenkin saapui muualla maailmassa esiinnoussut pienpanimointo. Sen seurauksena alkoi syntyä ns. pienpanimoita ja myös olutseuratoimintaa. Nykyään näiden pienpanimoiden määrässä on palattu ennen kieltolakia olleeseen määrään.

Vuonna 2002 sahti sai nimikkeen Euroopan Unionin "Aito Perinteinen Tuote" eli sillä on EU:n APT-nimisuoja toisen perinneoluen, belgialaisen lambicin tapaan. Tämä nimisuoja annetaan alueellisesti ainutlaatuisille ja jäljittelemättömille eurooppalaisille tuotteille.

Olut on ollut hyvä vastapaino väkevien juomien kulutukselle. Keskioluen myynnin vapauttaminen vuonna 1969 päivittäistavarakauppoihin nosti kylläkin huolta suuremman oluen kulutuksen vaikutuksista kansanterveyteen. Alkoholin kokonaiskulutus nousikin, mutta on alkanut 2010-luvulla jälleen laskea. Juomatottumukset ovat muutenkin suuressa muutoksessa. Miedompien alkoholijuomien, kuten oluen ja viinin, suosio vähentää koko ajan väkevien juomien kulutusta. Jatkuvasti nousevana trendinä on siirtyminen kohti oluiden valikoivaa nauttimista. Yhä useampi kuluttaja siirtyy ns. volyymioluiden juomisesta kohti erikoisoluiden ja pienpanimo-oluiden nauttimista.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Sahdin ja oluen panemisen perinne siirtyy sukupolvelta toiselle asialle omistautuneiden harrastajien toimesta. Valtakunnallisiin sahtimestari-kilpailuihin on tullut osanottajia yli 50 eri paikkakunnalta. Oluttietouden levittämisessä olennaisin rooli on Suomen Olutseuralla ja Olutliitolla sekä näiden alaisuudessa toimivilla paikallisseuroilla, joita on noin 40. Näiden toimesta järjestettävät olutillat, olutretket ja oluen maistajaistilaisuudet ovat mitä keskeisintä olutperinteen levittämistä. Suomen sahtiseuran piirissä pidetään sahdin valmistuksen kursseja, valtakunnallisia sahtimestarikilpailuja, sahdin maistatustilaisuuksia. Myös oluen valmistuksen koulutuksia on tarjolla harrastajille. Suurina olutperinteen harjoittajina toimivat erilaiset olutfestivaalit, joista merkittävimpiä ovat monella paikkakunnalla järjestettävät Suuret Oluet - Pienet Panimot -tapahtumat.

Olutposti -lehti maamme ainoana oluen erikoisjulkaisuna on tärkeä kanava oluttietouden levittäjänä. Sähköiseen mediaan on syntynyt suuri määrä aktiivisten harrastajien ylläpitämiä tiedonjako-, arviointi- ja keskustelusivustoja.

Perinteen tulevaisuus

Olutkulttuuriperinteen turvaaminen on olennaisen tärkeää sekä suomalaisen tapa- ja juhlakulttuurin että suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kannalta. Turvaamiseen tarvitaan panimoväkeä, kotioluen valmistajia, sahdin teon osaajia, valtakunnallisia olutjärjestöjä, paikallisia olutseuroja, olutbloggareita, medianäkyvyyttä, valistuneita kuluttajia, viranomaisyhteistyötä ja tukitoimia valtiovallan taholta.

Kiinnostus pienpanimotoimintaan on saanut myös isot kaupalliset toimijat lisäämään erikoisoluidensa tarjontaa. Kotiolut-innostus on taas nousussa ja pienpanimoita on syntynyt 6-10 panimon vuosivauhdilla vuodesta 2014 lähtien. Internetissä on yhä useampia olutarviointisivustoja, mobiilisovelluksilla kuluttaja kykenee nopeasti kertomaan olutlaaduista, ravintoloista ja omista mieltymyksistään. Sahdinvalmistuksen kursseja järjestetään eri puolilla Suomea. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi Suomi2017 on tuonut markkinoille useita teemaoluita. Reformaation alkamisen 500-vuotisjuhlaa vietettiin myös vuonna 2017. Se lisäsi kiinnostusta Martti Lutheriin suurena oluenystävänä ja tuotti Suomessakin useita ”reformaatio-oluita” ja niihin liittyviä tapahtumia. Suomalainen olutperinne kurottaa kauemmaksikin avaamalla vientiä ympäri maailmaa. Sahti on herättänyt uutta kiinnostusta Pohjois-Amerikassa, erityisesti amerikansuomalaisten parissa. Aktiivinen harrastajien kokemusvaihtoon perustuva ”olutsilta” on rakennettu myös Suomen ja Viron välille yhteisen olutseuran muodossa.

Epävarmuustekijänä voidaan pitää yleisen alkoholipoliittisen ilmapiirin muodostumista.