Suomen romanien lauluperinne

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen romanien lauluperinne
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat Romanit, romanilaulut, kansanperinne, historia, romanikieli, muistivaraisuus

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Hilja Grönfors trio. Kuva: Sauli Heikkilä

Suomen romanit ovat perustuslaissa tunnustettu, niin kutsuttu vanha vähemmistö, jolla on omaleimainen kieli ja kulttuuri. Romanit ovat Suomen kansalaisia ja he ovat asuneet maassa yli viisi sataa vuotta. Suomessa romaneita arvioidaan olevan noin 10 000. Lisäksi Ruotsissa asuu noin 3 000 suomalaista romania. Suomen romanit poikkeavat muista romaniryhmistä muun muassa perinteisen pukeutumisensa, elinvoimaisena elävän tapakulttuuriinsa sekä verrattain harvinaisen romanimurteensa johdosta.

Romanilaulut eli kaaleen laulut ovat koko romaniväestön omaisuutta ja niiden laulaminen on kulttuurisesti tarkoin säädeltyjä. Laulut heijastelevat romanikulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä esimerkiksi siitä, miten miesten ja naisten ja toisaalta vanhempien ja nuorempien romanien on sopivaa käyttäytyä toistensa läsnä ollessa. Miehille on soveliasta laulaa lauluja, jotka ovat sopimattomia naisten laulettavaksi – ja päinvastoin. Esimerkiksi lapsille ja nuorille suunnatut, opettavaisia ohjeita sisältävät laulut ovat naisten perinnettä, kun taas markkina- ja mahtilaulut ovat kuuluneet, ja kuuluvat yhä edelleen, miesten elämänpiiriin.

Jokainen romani, joka on omaksunut yhteisönsä arvot ja normit tietää myös kielentasolla, mikä laulu, aihe ja ilmaisutapa on soveliasta missäkin tilanteessa. Eri ikäryhmien ja sukupuolten välisen kanssakäymisen kulttuuriset säännöt heijastuvat myös laulujen sanavalintoihin ja niissä käytettäviin kiertoilmauksiin. Yhteisön ulkopuoliselle laulujen sanojen ja kiertoilmauksien todelliset merkitykset jäävät yleensä tavoittamatta.

Perinteen harjoittaminen

Suomen romanien laulut ovat romaniväestön suullista ja elävää kansanperinnettä. Romanilaulujen ja laulamisen ytimessä on romanikoti ja -suku – huolimatta siitä, että romanien perinteisten laulujen esittämisen tavat ja foorumit ovat monipuolistuneet. Vaikka laulujen laulamisella on saatettu myös aiemmin hankkia osa elannostakin, ovat ne aina toimineet ensisijaisesti oman identiteetin ylläpitäjänä ja henkisenä selviytymiskeinona eri elämäntilanteissa. Uudet laulut, laulutyylit ja laulujen kulttuuriset merkitykset opitaan yhä edelleen kuulonvaraisesti kodin ja suvun piirissä. Taitavia perinnettä siirtäviä ja uutta luovia laulajia arvostetaan tänäkin päivänä.

Saska Borg. Kuva: Pekka Laaksonen / SKS

Perinteen taustaa ja historiaa

Suomen romanien perinteiset laulut poikkeavat muiden maiden romanimusiikista sävelmiltään, teksteiltään ja esittämistavoiltaan. Vaikka vanhimmat romanilaulut viittaavat romanikielen kielimuodoltaan ja melodialtaan useiden satojen vuosien taakse ja myös Suomen rajojen ulkopuolelle, muodostavat Suomessa omaksutut tyylit kuten rekilaulut ja muut uusimittaiset riimilliset kansanlaulut suurimman ryhmän.

Romanien käytössä Suomessa omaksutut laulutyylit on kuitenkin tulkittu omaleimaisella tavalla. Laulujen melodioissa korostuvat tietyt, jo varhaisemmasta romanilaulujen melodiikasta tutut sävelkulut. Suomessa omaksutut rekilaulut ja muut riimilliset säkeistömuodot ovat säilyneet romanien keskuudessa pääväestöön verrattuna huomattavasti pidempään ja ne ovat romaniväestön keskuudessa elävää perinnettä yhä edelleen. Osa lauluista on kiteytynyt pysyvämpään muotoonsa, mutta jatkuvasti myös syntyy myös uusia lauluja, säkeistökokoonpanoja, säkeitä ja kielellisiä kiertoilmaisuja.

Romanien lauluissa korostuvat vanhalle romanikulttuurille ja elämäntavalle ominaiset aiheet. Se, millä kielellä lauluja on laulettu, heijastuu suoraan laulujen sisältöihin ja käyttöyhteyksiin. Romanikielisten laulujen sisältö on tarkoin varjeltua romanien keskinäistä viestintää. Lauluissa liikutaan usein markkinoilla, hevoskaupoilla, muistellaan rakkaita, annetaan neuvoja ja opastusta sekä osoitetaan oman suvun voimaa. Menneiden luku- ja kirjoitustaidottomien romanisukupolvien elämänviisaudet ja kertomukset romaniväestölle tärkeistä paikoista, tapahtumista, tavoista ja henkilöistä ovat välittyneet laulujen avulla yhä uusille romanipolville.

Laulujen sävelmien ja sanoitusten lisäksi tärkeä osa laulukulttuuria on romanilaulajien omintakeinen laulutapa. Omaleimainen laulutyyli toimii romanien identiteetin vahvistajana ja keinona erottautua muusta suomalaisesta musiikkikulttuurista. Hyvän laulajan tunnistaa jokainen romaniväestöön kuuluva. Laulutavalle tyypilliset liu’tukset, väristykset, äänenmuodostus ja vapaa rytminen ilmaisu ovat iskostuneet syvälle romanilaulajien, mutta myös muiden suomalaisten kuulijoiden, tajuntaan.

Suomen romaniväestö ja romanien kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet tutkijat havahtuivat romanilaulujen tallentamiseen ja arkistointiin 1960-luvulla. Perhe- ja sukuyhteys haurastui yhteiskunnan nopean kaupungistumisen myötä ja vanhoilta oppiminen kävin harvinaiseksi. Vähitellen romanilauluja alkoi karttua kansanperinteenkerääjien tallentamana erityisesti äänitearkistoihin, ja ensimmäiset romanilauluantologiat julkaistiin. Kaaleen laulujen laulajia esiintyi julkisesti esimerkiksi musiikkifestivaaleilla kuten Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja romanien kansalaisoikeusliikkeen tilaisuuksissa. Sittemmin laulajia on kuultu usein muun muassa Porvoon Romanimusiikin festivaaleilla, EtnoSoi-festivaaleilla ja Helsingin juhlaviikoilla. Kaaleen laulujen julkaisujen määrä on kuitenkin pysynyt vähäisenä.

Romanilaulun rinnalle on syntynyt 1960-luvulta lähtien monipuolinen romanien hengellisen musiikin ja iskelmämusiikin kulttuuri. Tuolloin nousivat ensimmäistä kertaa esiin romanitangotähdet, -iskelmälaulajat ja eri maiden romanimusiikista ammentaneet yhtyeet samoin kuin herätyskristillisissä piireissä toimineet romanimuusikot.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Romanien laulut siirtyvät yhä edelleen sukupolvelta toiselle pääosin muistinvaraisesti perheen ja suvun perinteenä. Vahvan laulamisen kulttuurin perustalle on rakentumassa myös perinteisten romanilaulujen uutta elämää. Viime aikoina perinteisten romanilaulujen esittäminen uusina tulkintoina on yleistynyt. Romanilaulun uudesta tulemisesta on voinut päästä nauttimaan esimerkiksi yhteisesityksinä ja -levytyksinä suosittujen suomalaisten artistien kanssa ja omaperäisinä fuusioina muun muassa flamencoon ja rap-musiikkiin. Nuoret romanit ovat etsimässä omaa laulullista ilmaisuaan myös internetissä jakamillaan Youtube-videoilla, karaoke-ravintoloiden vakioasiakkaina ja laulukilpailujen osallistujina. Myös eri musiikkioppilaitoksissa ja opistoissa on järjestetty ensimmäisiä romanimusiikin kursseja ja lauluopetusta.

Perinteen tulevaisuus

Romanien lauluperinteen tulevaisuuden näkymät ovat tänään valoisammat kuin ne ovat olleet pari viimeisen vuosikymmenen aikana. Lauluihin ja laulamiseen aiemmin liittynyt romanien omaleimainen tanssiperinne, joka on ollut pienieleistä, hienovaraista ja lähes huomaamatonta yksintanssia, on sitä vastoin jo kadonnut. Lauluperinnettä arvostavat julkisesti esiintyvät romanilaulajat ja laulujen uudet esittämisen tavat ovat osoituksena siitä, että romanien lauluperinteen arvostus on nousussa romanien, kuten myös muun väestön keskuudessa. Tätä todistavat myös tuoreet romanilauluaiheiset tv-dokumentit, useille romanilaulajille ja –muusikoille myönnetyt taitelijaeläkkeet sekä mestarikansanlaulaja Hilja Grönforsin saama arvostettu Suomi- palkinto vuonna 2014.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunta, Suomen romaniyhdistys ry, Porvoon Teatteriyhdistys ry

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Videolinkit

Romanilaulu Risto Blomster, Tutkija/Suomalaisen kirjallisuuden seura, Hilja Grönfors, mestarikansanlaulaja, Kansanmusiikki ja kansantanssi - elävää perintöä!- seminaari Kaustisilla (13.7.2016)

Verkkosivustot

Eihän tämä maa minun omani ollut (dokumenttielokuva, mm. Hilja Grönfors). Katariina Lillqvist, osuuskunta Camera Cagliostro 2008.

Musiikin muisti. Saamelaisten, suomenruotsalaisten ja romanienlauluperinne. Mirja Metsola, Illume 2015.

Romanilaulajien, -muusikoiden ja kulttuurihenkilöiden pienoiselämäkertoja Suomen Kansallisbiografiassa: Saska Borg, Rainer Friman, Grönfors-suku, Hilja Grönfors, Oskari Jalkio (1882 - 1952), Viljo Koivisto, Väinö Lindberg, Ferdinand Nikkinen (1894 – 1971), Reima Nikkinen, Kalle Palm, Arvo Valte Palmroth (1916–1997), Roos-suku (1700-), Anneli Sari, Arthur Thesleff (1971-1920), Feija-Åkerlund sekä elokuvahahmo Kaunis Veera.

Maailman Musiikin Keskus. Romanimuusikoita ja yhtyeitä.

Romanit.fi –sivusto Sisäministeriö / Yhdenvertaisuus etusijalle –hanke 2015.

Romanien reitit –sivusto. Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.

Kirjallisuus

Blomster, Risto 2012. Romanimusiikki rajojen vetäjänä ja yhteyksien luojana. Teoksessa Pulma, Panu (toim.): Suomen romanien historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Jalkanen, Pekka 1976. Suomen mustalaisten musiikista. Teoksessa Laitinen, Heikki & Westerholm, Simo (toim.): Paimensoittimista kisällilauluun. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.

Pulma, Panu (toim.) 2012. Suomen romanien historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Ruotsinkielinen laitos Pulma, Panu (red.) 2015. De finska romernas historia från svenska tiden till 2000-talet. Helsingfors: SLS / Atlantis.

Thesleff, Arthur 1922. "Zigenarmusiken". Finsk Tidskrift 92/1922: 307–318.

Åberg, Kai 2015. These Songs Tell About Our Life, You See. Music, Identity and Gender in Finnish Romani Music. Bern: Peter Lang.

Åberg, Kai & Blomster, Risto 2006. Suomen romanien musiikki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Romanilauluja äänitteillä ja elokuvissa

Kohtalon tiellä. Kaale apo Bolibosko drom -tv-dokumenttisarja. Tekijäryhmä Tapio Ruotsi, Reima Nikkinen, Seppo Isberg, Tapio Hirvonen ja Erkki Saarinen. 1971–1986. Kaale džambena - Suomen mustalaiset laulavat. Toimittaneet Kari Huttunen, Pekka Jalkanen ja Pekka Laaksonen. LXLP 508–509. Love Records & Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1972.

Saako laulaa? Suomen mustalaisten perinteitä (Saska Borg ja muita Sysmän romaneita, 1973). Tekijät Risto Hallaste ja Pekka Laaksonen. 1973. Luludžako drom – Finitiko romanengo džambibi kalikos ta ka diives. Suomen romanien lauluja eilen ja tanaan. Toimittanut Raila Halmetoja. OMCD 49. Olarin musiikki, Helsinki 1996.

Könni ja kaaleet – Yhdeksän kohtaamista Suomen mustalaisten kanssa. Toimittanut Risto Blomster. KICD 50. Kansanmusiikki-instituutti, Kaustinen 1998. Indiako drom. Romanimusiikkia Kumpulasta. Toimittanut Raila Halmetoja. KICD78. Kansanmusiikki-instituutti, Kaustinen 2001.

Viser på vandring i Norden. Songs from the Romany people in Finland, Norway and Sweden (Romanikansan lauluja Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa). Etnisk Musikklubb 2007.The Songs of the Finnish Kaale. Field recordings among Finnish Roma in 1995–2009. Toimittaneet Kai Aberg ja Risto Blomster. JJVCD-76. Pilfink Records, Joensuu 2009.

Hilja Grönfors & Latšo Džinta. Vanhat helmet. Maailman Musiikin Keskus 2008.

Hilja Grönfors & Latšo Džinta. Kai du za? Minne kuljet? Maailman Musiikin Keskus 2011.

Arkistoaineistot

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston äänitekokoelmat. Romaniperinne ja -lauluaineistoja vuodesta 1967 lähtien äänitteinä n. 450 tuntia.

Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto. Romaniperinne ja -lauluaineistoja vuodesta 1970 lähtien äänitteinä n. 50 tuntia.

Maailman Musiikin Keskus. Romanimusiikkiaineistoja äänitteinä.