Talkooperinne

From Elävä perintö -wiki
Jump to navigation Jump to search
Talkooperinne
Sijainti Suomi
Asiasanat talkoot, talkootyö, kansanperinne, kestitys, vapaaehtoistyö, auttaminen, yhdistykset, yhteisöt

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Talkoot on Suomessa vuosisatojen perinteet omaava vapaaehtoisen työn muoto ja tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Talkootyö on ilman korvausta tehtävää työtä ja tapa auttaa yhteisöä tai yksityishenkilöitä. Talkootyötä voi olla esimerkiksi kyläyhteisön avulla kunnostettu seuratalo, ystävän pihatalkoot tai kioskimyyjänä toimiminen urheilutapahtumassa.

Talkoolaisten työpanos on tärkeä osa erilaisten tapahtumien järjestämistä. Kuvassa suoratoistona vuonna 2020 järjestetyn Karmarockin talkoolaisia rakentamassa festivaalialuetta. Kuva: Satakunnan Museo/Kuvaaja: Emilia Merisalo

Talkoot ovat merkittävä yhteisöllisyyden luoja ja ylläpitäjä. Vaikeina aikoina talkoilla on ylläpidetty yhteiskuntaa ja luotu uskoa paremmasta huomisesta. Samalla talkoilla on opetettu mallia lapsille sekä nuorille oikeanlaisesta työmoraalista ja muiden auttamisesta. Talkoita järjestävät eri yhdistykset, organisaatiot ja yksityishenkilöt. Järjestäjänä voi olla esimerkiksi urheiluseura, naapurusto tai kotiseutuyhdistys. Suomessa järjestetään vuosittain talkoovoimin useita urheilu-, musiikki- ja kulttuuritapahtumia sekä erilaisia hankkeita talkoovoimin.

Talkoille on tyypillistä tietyn yhteisön yhteen kokoontuminen, yhdessä tekeminen ja talkooväen kestitys. Talkootyöstä saatu palkkio on usein talkoissa tarjottava ruoka. Suomessa järjestetään talkoita ympäri vuoden, mutta varsinaista talkoiden sesonkiaikaa ovat kevät, kesä ja syksy. Esimerkiksi monet taloyhtiöt järjestävät keväisin perinteisiä kevätalkoita. Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnan kunnassa Karviassa talkoista käytetään nimeä kökkä.

Talkooperinnettä harjoitetaan eri puolilla Suomea. Talkoisiin liittyvät perinteet voivat vaihdella alueittain. Kyläyhteisöt eri puolella Suomea ovat historian aikana olleet tärkeä talkoiden järjestäjä ja ovat sitä edelleen. Talkoilla järjestetään tapahtumia ja harrastustoimintaa, jotka ovat usein pienten kylien elinehto aktiiviselle toiminnalle. Alueittain talkootoiminnalla ylläpidetään ja säilytetään paikallista kulttuuriperintöä, kuten kotiseutumuseoita. Esimerkkinä tästä vuoden 2020 kotiseutuyhdistykseksi valittu Hankasalmen Kotiseutuyhdistys, joka ylläpitää ulkomuseota lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin ja talkoita järjestetään lähes päivittäin.


Perinteen harjoittaminen

Kyläyhdistyksissä talkoilla voidaan esimerkiksi parantaa alueen palveluja. Kuvassa talkoolaisia Kaasmarkun kyläyhdistyksen talkoissa, joissa asennettiin luontopolulle uusia viitoituskylttejä. Kuva: Satakunnan Museo/Kuvaaja: Emilia Merisalo

Talkoot alkavat talkoolaisten kutsumisesta ja keräämisestä paikalle. Talkoolaisten kokoontumisen jälkeen seuraa yleensä talkootehtävien jakaminen. Talkootehtävät voidaan jakaa myös ennakkoon ja roolit voivat muuttua talkoiden aikana. Talkootehtäviä jaetaan talkoolaisille usein oman osaamisen perusteella. Talkootehtävät riippuvat talkoiden sisällöstä. Perinteisissä pihatalkoissa tehtävinä voi olla esimerkiksi haravointi tai nurmikon leikkaaminen. Tapahtumaa järjestettäessä erilaisia rooleja voivat olla esimerkiksi artistiopas tai lipunmyyjä. Talkoorooleihin kuuluu usein työnjohtaja tai organisoinnista vastaava talkoolainen. Toinen perinteinen rooli on tarjoilusta vastaava talkoolainen. Useasti naiset ovat saattaneet vastata tarjoilusta, kun taas miehet ovat olleet vastuussa fyysisestä työstä. Onnistuneille talkoille ominaista on se, että talkoolainen saa tehtävän, joka soveltuu omiin taitoihin.

Keskeinen osa talkoita on kestitys, sillä se on usein tapa osoittaa kiitos tehdystä työstä sekä turvata talkoolaisten jaksaminen. Tarjoilu kokoaa talkooväen yhteen ja luo sosiaalista vuorovaikutusta talkoolaisten kesken. Kestitys ja vastavuoroisuus ovat olleet tärkeä osa talkoita useita vuosisatoja. Kestitys oli merkittävässä osassa esimerkiksi pohjoismaissa jo 1500-luvulta eteenpäin vietetyissä sontatalkoissa. Sontatalkoot olivat niin tärkeä tapahtuma, että puhuttiin jopa talkoopäivän aatosta. Tarjoilua varten valmisteluja tehtiin useita päiviä ennen esimerkiksi leipomalla, paistamalla, siivoamalla ja panemalla olutta. Talkoissa tarjoiltu ruoka oli usein juhlaruokaa ja talkoiden kunniaksi saatettiin teurastaa talkoopässi. Työskentelyn aikana on tarjoiltu kahvia, vaarinkaljaa ja sahtia.

Nykyisin perinteisiä tarjottavia talkoissa ovat mm. makkara, voileivät ja erilaiset keitot. Lisäksi talkoissa on tarjolla melkein aina kahvia ja muuta juotavaa. Talkootarjoilu voi vaihdella myös alueittain. Esimerkiksi Pohjois-Satakunnassa perinteinen talkoissa tarjottava juoma on sahti.

Talkoolaisten kokoontuminen yhdessä tarjoilun äärelle on tärkeä osa talkoita. Kuva on porilaisen Luodon Siirtolapuutarhayhdistyksen talkoista, joissa perinteinen tarjottava on sillivoileivät. Kuva: Satakunnan Museo/Kuvaaja: Emilia Merisalo

Talkoiden tavoitteena on jonkin päämäärän saavuttaminen yhdessä tehdyn työn avulla. Päämääränä voi olla esimerkiksi tapahtuman järjestäminen tai rakennuksen korjaaminen. Tärkeä osa talkoita on myös talkoolaisten kiittäminen. Tapoja kiittää talkoolaisia ovat esimerkiksi tarjoilu, talkoosauna, kiitokset tai yhteisen tapahtuman järjestäminen talkoolaisille valmistuneen työn jälkeen. Talkoiden jälkeen järjestettävästä tapahtumasta käytetään usein nimeä loppukaronkka. Loppukaronkka on tärkeä osa talkoolaisten yhteisöllisyyttä, sillä se kokoaa talkoolaiset yhteen talkoiden jälkeen.

Perinteen taustaa ja historiaa

Talkoilla on vuosisataiset perinteet suomalaisessa yhteiskunnassa ja talkoilla on tehty töitä jo ajanlaskun alkuaikoina. Sana talkoot on peräisin ainakin 2000 vuoden takaa, sillä latvian, liettuan ja saksan kielestä löytyy vastaavanlaiset sanat. Kyseisiä kieliä puhuvat kansat asuivat Itämeren suomalaisten heimojen naapureina juuri ennen ajanlaskun alkua. Talkootyön syntyä voidaan kuitenkin etsiä vielä kauempaa historiasta. Talkootyön alku lienee löydettävissä maanviljelyksen aloittamisesta, sillä maanviljelys edellytti kiinteää asumista. Kiinteän asumisen myötä muodostui pieniä asumusryhmiä, jotka vaikuttuivat asukkaiden yhteistyöhön rakennus- ja maanviljelystöissä.

Keskiajalta lähtien Länsi-Suomen ja Ruotsin viljelysseuduilla niityt olivat talojen yhtenäisiä aitauksia ja pellot aidattiin kahdeksi tai kolmeksi kylän vainioksi. Kaikkien osallisten piti tällöin saada heinät korjuuseen ennen kuin karja voitiin laskea laitumelle. Tämä toiminta kehitti pohjaa naapurien väliselle työavulle ja talkootyölle. Kyläyhteiskunnassa asukkaiden toisilleen antama työapu on ollut tärkeä rakenteellinen osa. Perimmäisenä tarkoituksena ei ollut yksittäisen talonpojan auttaminen vaan toimiminen kyläyhteisön asukkaiden hyväksi. Olaus Magnuksen vuonna 1555 kirjoittamassa kirjassa kerrotaan Pohjoismaissa tapahtuneesta talkootyöstä 1500-luvulla. Tuolloin ainakin lannanveto, heinänkorjuu ja elonleikkuu tehtiin talkootyöllä. Palkkioksi heinänkorjuusta ja elonleikkuusta järjestettiin iltakestit. Sontatalkoiden palkkiona talkooväelle tarjottiin runsas ja iloinen ateria. Jo 1700-luvulla arveltiin, että viina ja kestitys houkuttelivat ihmisiä talkoisiin.

Talkootyöstä saatu apu on ollut tärkeässä asemassa maatalousyhteisöissä. Maatalousyhteisöissä tehtävää oli paljon, mutta rahaa vähän. Talkoovoimin toteutettiin paljon työvoimaa vaativia maataloustöitä. Tälläisiä töitä olivat esimerkiksi rakennustyöt, pellavan valmistus, kehräys, heinä- ja elonkorjuu sekä hirsien ajo ja kehräys. Lisäksi talkoilla autettiin vähäosaisia ja pulaan joutuneita. Toisen maailmansodan jälkeen talkoista tuli Suomessa kansanliike, sillä avun tarve oli suuri. Talkoilla voitiin myös korvata työvoiman puutetta, joka johtui työikäisten jouduttua maanpuolustustehtäviin. Talkoisiin osallistuivat nuoret, vanhat, miehet, naiset, maalaiset ja kaupunkilaiset. Samalla talkootyö oli tapa auttaa sodan takia vaikeuksiin joutuneita kuten siirtolais- ja rintamamiesperheitä, sotainvalideja, sotaleskiä- ja orpoja.

Talkoot olivat myös hyvä tapa tavata uusia ihmisiä tai löytää puoliso. Talkoiden jälkeen oli tapana järjestää kestitys, talkootanssit tai piirileikkejä. Tilaisuudet houkuttelivat ihmisiä paikalle ja toimivat samalla kyläläisten juhla- ja yhdessäolotilaisuutena. Talkoista saatettiin etsiä puolisoa ja paikalle saavuttiin jopa tavallista paremmin pukeutuneina. Talkoot ja niihin liittyvät oheistapahtumat loivat yhteenkuuluvuutta kyläläisten välillä. Yhteenkuuluvuuden lisäksi talkootyö sukupolvia arvostamaan toisiaan ja yhteistä ponnistelua.

Maanviljelyksen teknillisen kehityksen myötä talkoiden merkitys muuttui ja arvostus laski. Talkoista muodostui enemmän epäitsekästä työapua, joka oli tarkoitettu kylän heikoimmille. Samalla talkootyö piti kyläyhteisöä koossa ja toimivana.


Perinteen eteenpäin välittäminen

Eri yhteisöt ja yksittäiset henkilöt toimivat perinteen jatkajana järjestämällä talkoita. Samalla myös avun tarve ja halu toteuttaa asioita, ovat yksi syy talkoiden perinteen eteenpäin viemiselle. Myös yhteiskunnallinen tilanne on vaikuttanut perinteen jatkumiseen.

Vuonna 1929 Sanakirjasäätiö toteutti E.A Virtasen johdolla tiedustelun talkoolaitoksesta koko Suomessa. Tiedustelu tallennettiin tutkijoiden käytettäväksi. Talkootoimintaa kehitettiin toisen maailmansodan aikana perustamalla eri yhdistyksiä. Toisen maailmansodan jälkeen talkootyöstä tuli tärkeä jälleenrakentamistyön muoto ja talkoot loivat uskoa parempaan aikaan ja yhteiseen voimaan. Suomen Talkoot ry. aloitti toimintansa syksyllä 1940 talvisodan jälkeen Akateemisen Karjala-Seuran aloitteesta. Yhdistyksen tavoitteena oli valistus- ja tiedotustyön kautta perehtyä talkoiden perinteisiin tapoihin. Kustaa Vilkunan kehotuksesta Suomen talkoot Ry hankki lyhyitä artikkeleita nuorilta kansatieteilijöiltä maakuntien eri talkootavoista. Artikkelien valmistuttua ne jaettiin Suomen lehdistön käytettäväksi vapaasti. Lisäksi Suomen Talkoot Ry toimi organisaattorina talkoiden järjestämisessä. Yhdistyksen organisoimilla talkoilla tuettiin sekä autettiin sotaleskiä ja –orpoja, sotainvalideja, vaikeuksissa olevia aseveljiä, karjalaista siirtoväkeä sekä vähävaraisia ja monilapsisia perheitä.

Vuonna 1941 perustettiin Nuorten Talkoot –työliike. Sen tarkoituksena oli kannustaa nuoria sopivaan työhön. Työliikkeen tavoitteena oli myös työn arvostuksen, lähimmäisenrakkauden, nuorten moraalin ja säästäväisyyden hyveen vahvistaminen. Vuonna 1942 perustettiin Suurtalkoot Ry, jonka tehtävänä oli johtaa ja suunnitella monipuolista ja laajaa talkootoimintaa eri puolille maata sekä saada mukaan paljon kansalaisia eri luokista. Toiminnan tavoitteena oli korvata sodassa menetettyä työaikaa ja työvoimaa sekä tarjota apua sitä tarvitseville. Suomessa käynnistettiin suurtalkoot vuonna 1942 maanlaajuisilla aseveljien puutalkoilla. Lisäksi talkoilla tehtiin toukotalkoita, puutarha- ja peltotöitä sekä loppukesästä heinä- ja elotalkoot. Maaseudulla järjestettiin puhdetyötalkoita, joissa mm. korjattiin vaatteitta ja kenkiä. Syksyllä 1942 Suomea koetteli vaikea polttopuutilanne, joka sai koko kansan talkoilemaan. Ratkaisuna heikkoon polttopuutilanteeseen järjestettiin halkotalkoita. Sanonta ”motti mieheen” tuli tunnetuksi ja mottien määrästä järjestettiin jopa maanlaajuinen kilpailu kuntien kesken.

Luvialla talkoovoimin rakennettu purjealus Kaljaasi Ihana on esimerkki paikallisen perinteen ylläpitämisestä sekä talkooperinteen jatkamisesta. Kaljaasi Ihanalla järjestetään useita yleisöpurjehduksia ja sen miehistö koostuu talkoolaisista. Monelle Ihanan talkoolaiselle purjehdukset ovat tärkeä harrastus. Kuva: Satakunnan Museo/Kuvaaja: Emilia Merisalo

Nykyisin perinnettä vievät eteenpäin yhteisöt ja organisaatiot, jotka ylläpitävät talkoita järjestämällä erilaista toimintaa, kuten tapahtumia. Lisäksi perinnettä viedään eteenpäin vanhemmilta lapsille. Vuosittain toistuvat tapahtumat keräävät talkoisiin samoja talkoolaisia joka vuosi. Talkoolaiset palaavat vuosittain tapahtumaan talkoolaisten ja järjestäjien ympärille muodostuneen yhteisön takia. Talkoolaisille talkoot saattavat olla niin tärkeä vuosittainen tapahtuma, että esimerkiksi kesäloma ajoitetaan tapahtuman aikataulun mukaisesti. Esimerkkeinä tästä Harjavallassa järjestettävä Karmarock ja Porissa järjestettävä teatterifestivaali Lainsuojattomat.

Viime vuosina talkooperinnettä on viety jonkin verran eteenpäin myös erilaisten kampanjoiden kautta. Vuonna 2011 Suomessa järjestettiin Suomi puhtaaksi – päivässä! ympäristökampanja, jonka tavoitteena oli järjestää koko kansan yhteiset talkoot. Siivoustalkoiden tavoitteena oli siivota luontoa. Talkoisiin osallistui 172 kuntaa ja noin 295 000 suomalaista. Tapahtuma järjestettiin myös vuonna 2012 nimellä Talkoillaan – Suomi Puhtaaksi! Suomessa on järjestetty myös virallista talkoopäivää. Ensimmäinen talkoopäivä järjestettiin 17.5.2014 ja viimeisin on järjestetty vuonna 2016.


Perinteen tulevaisuus

Talkookulttuurissa on tapahtunut muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana ja talkootyön suosio on ollut viime vuosikymmeninä aaltoilevaa. Yleishyödyllisten järjestöjen toiminnassa talkoot ovat vähentyneet ja samalla myös kotiseututoiminta on hiipunut. Talkoiden tulevaisuus on riippuvainen aktiivisista yhteisöistä ja siitä, että tekijöitä talkoisiin saadaan myös nuoremmista sukupolvista. Moni kokee, että talkooperinne olisi hiipunut.

Talkoita järjestetään edelleen aktiivisesti, vaikkakin perinteiset talkoot maaseudulla ovat vähentyneet osaltaan tekniikan kehittymisen myötä. Samalla myös muuttoliike kaupunkeihin on vähentänyt asukkaita pienemmissä kylissä. Ongelmana on talkoolaisten ikääntyminen ja se, että seuraajia voi olla vaikea löytää. Näin ollen uusia tekijöitä talkoisiin ei välttämättä löydy pienemmiltä paikkakunnilta. Ongelmana pidetään myös sitä, että nuorilla aikuisilla ei riitä aika eikä resurssit talkootyöhön. Vaarana on, että talkooperinteen myötä häviää myös muuta kulttuuriperintöä.

Yhteisön voima ja sen hyväksi tekeminen on yksi syy, miksi talkoiden perinne jatkuu. Talkooperinne on historian aikana muuttunut yhteiskunnan tarpeiden mukana. Tulevaisuudessa talkooperinne voi saada uusia muotoja, jotka heijastavat tiettyä aikaa ja ajan tapoja.


Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Satakunnan Museo/Talkoot! - perinteen tallentaminen, talkoohengen etsiminen ja hyvien talkoiden reseptin laatiminen -projekti

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Kirjalliset lähteet:

Leiponen, Kauko 1987: Kansa talkoissa. Gummerus Oy, Jyväskylä.

Pukkila, Hanna 2007: Tehdään yhdessä – Opas onnistuneisiin talkoisiin. Helmi Kustannus, Helsinki.

Vilkuna, Kustaa 1983: Työ ja ilonpito. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.


Digitaaliset lähteet:

Rintala, Marianne 2011: Kuinka Suomi siivottiin päivässä Suomi puhtaaksi – päivässä! -ympäristökampanjan arviointiraportti. Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33956/rintala_marianne.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Siltanen, Mari 10.5.2020 : Roskat maisemassa ovat roskia mielessä. Yle.fi. https://yle.fi/uutiset/3-6090105

Talkoopäivä 14.5.2016. Talkoot.fi (https://www.talkoot.fi/)

Talkoopäivän julkaisutilaisuus. Sitra, 11.02.2014. https://www.sitra.fi/tapahtumat/talkoopaivan-julkaisutilaisuus/)

Vuoden kotiseutuyhdistys pyörittää rakkaudella isoa museokylää Hankasalmella — talkoita lähes joka päivä. Kotiseutuliitto.fi, 4.6.2020. https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/vuoden-kotiseutuyhdistys-pyorittaa-rakkaudella-isoa-museokylaa-hankasalmella-talkoita-lahes-joka-paiva/