Teekkarikulttuuri
| Teekkarikulttuuri | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Teekkariksi kutsutaan teknillisen alan yliopisto-opiskelijaa, jonka opinnot johtavat diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tutkintoon. Teekkarikulttuuria harjoitetaan siten suomalaisissa yliopistoissa, joissa diplomi-insinöörejä koulutetaan. Näihin kuuluvat Aalto-yliopisto (Otaniemessä), Tampereen yliopisto (Hervannassa), Lappeenrannan teknillinen yliopisto (Skinnarilassa), Oulun yliopisto, Vaasan yliopisto, Jyväskylän yliopisto, sekä molemmat Turussa sijaitsevat yliopistot, Turun yliopisto ja Åbo Akademi.
Teekkarikulttuuriin tutustutetaan kaikki tekniikan ylioppilaat heti ensimmäisen opiskeluvuoden alusta lähtien, ja siitä eteenpäin heidän enemmän tai vähemmän aiempien teekkareiden tekemisistä inspiroituneita tekemisiään kutsutaan teekkarikulttuuriksi. Perinnettä harjoittavat pääosin yliopistotutkintoaan suorittavat opiskelijat, mutta ajoittain myös alumnit. Erityisissä tilaisuuksissa saattavat myös muut yliopistoyhteisön jäsenet tai muut sopivat tahot osallistua teekkarikulttuurin harjoittamiseen. Teekkarikulttuurin parhaita tuntijoita ovat lähes poikkeuksetta opiskelun loppuvaiheessa olevat tai juuri valmistuneet ylioppilaskunnassa aktiivisesti toimineet teekkarit.
Perinteen harjoittaminen
Teekkarikulttuurin sanotaan olevan “sitä mitä teekkarit tekevät”. Tästä huolimatta useat teekkarikulttuurin syvimmät osa-alueet ovat pysyneet muuttumattomina tai lähes muuttumattomina vuosikymmeniä, osa jopa yli sata vuotta. Näihin kuuluvat esimerkiksi teekkarilakki, teekkarihymni, laulukulttuuri, tempaukset, Wapun juhlinta, wappulehdet, orkesterit, killat, jäynät, speksit, haalarit sekä sitsit. Lähes kaikki näistä osa-alueista näkyvät kaikilla teekkaripaikkakunnilla - usein myös teekkariyhteisön ulkopuolisille ihmisille.
Teekkarin tunnistaa ylioppilaslakkia muistuttavasta, mutta mustatupsullisesta, paikkakunnasta riippuen hieman vaihtelevan mallisesta valkoisesta lakista. Ensimmäisen vuoden opiskelija, fuksi, saa teekkarilakin ensimmäisenä opiskelijawappunaan. Teekkarilakin päähän painaminen ensimmäistä kertaa on erityinen seremonia, joka paikkakunnasta riippuen järjestetään keskiyöllä, illalla tai aamuyöllä, kuitenkin vappuaaton ja -päivän välisen yön läheisyydessä. Vasta lakin saamisen jälkeen aletaan opiskelijaa yhteisössä kutsua teekkariksi. Teekkarilakkia käytetään yleisesti vain ns. lakinkäyttöaikana toukokuun alusta syyskuun loppuun. Muulloin teekkarilakin käyttöön tulee hakea lupaa ylioppilaskunnalta tai sen teekkaritaholta, joka myöntää lakinkäyttölupia edustustilaisuuksiin.
Teekkareiden suurin juhla on Wappu, jota juhlitaan vapun läheisyydessä. Wappua juhlitaan paikkakunnasta riippuen useita päiviä, jopa useamman viikon ajan, jolloin erinäisiä tapahtumia riittää lähes joka päivälle. Wappu huipentuu suureen juhlaan wappuaatosta wappupäivään, juuri ennen ja jälkeen teekkarilakkien päähän laittamista. Wappuun liittyy myös moni muu teekkariyhteisön ulkopuolelle näkyvä osa teekkarikulttuuria. Muita suuria perinteisiä Suomen laajuisia teekkareiden juhlia ovat Lakinlaskijaiset, joita juhlitaan lakinkäyttöajan päättyessä sekä laskiaistiistai, jolloin usealla teekkaripaikkakunnalla on teekkareiden järjestämä mäenlaskutapahtumia.
Teekkareiden Wappuun liittyy erottamattomana osana myös wappulehdet. Wappulehtien sisältönä on erinäisiä huumoriartikkeleita, kuvia ja yksittäisiä vitsejä, ja ne voivat olla ulkomuodoltaan myös lehdestä poikkeavia. Lehtiä julkaistaan Jyväskylää lukuun ottamatta kaikilla teekkaripaikkakunnilla erinäisten tahojen puolesta, ja moni fuksi ja teekkari rahoittaa wappujuhlintaansa lehden myynnistä saatavalla provisiolla. Lehdistä ovat yleensä vastuussa paikkakuntakohtaiset kutsuperiaatteella toimivat kerhot, joita joskus myös salaseuroiksi kutsutaan.
Muita teekkareiden näkyvimpiä tekemisiä ovat Jäynät ja Tempaukset. Jäynien ideana on höynäyttää jäynän kohdetta, aiheuttaen kuitenkin lopulta positiivista mieltä jäynätylle. Jäynät voivat olla hyvinkin erilaisia - esimerkkeinä vuosien varrelta Paavo Nurmen patsaan vienti nostettavan Wasa-laivan kannelle, lentävä Harry Potter -hahmo ja Rautatientorin uimahallin vesiliukuportaineen avausilmoitukset suuren vesivahingon satuttua Rautatientorin metroasemalla. Tempauksilla puolestaan teekkarit haluavat yleensä keskittää yhteiskunnan huomiota johonkin ajankohtaiseen ja tärkeään asiaan, kuten esimerkiksi vuonna 2016 peruskoulutuksen tärkeyteen jalkautumalla pitämään oppitunteja yli tuhanteen kouluun kahden päivän aikana ympäri Suomea.
“Teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin” on usein käytetty lausahdus teekkareiden laulamisesta, minkä mukaisesti laulutaidon puute ei ole syy olla laulamatta. Laulut kuuluvat teekkareiden akateemisten pöytäjuhlien eli sitsien kulttuuriin, mutta monet teekkarit laulavat myös muina sopivina hetkinä. Tärkein teekkareiden yhteinen laulu on Teekkarihymni, joka lauletaan perinteisesti keskiyöllä. Hymnin laulamiseen liittyy hieman vaihtelevia perinteitä, esimerkiksi sen nopeus vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, yleensä se lauletaan pimeässä, joskus mahdollisimman korkealta paikalta, ja joskus perään lauletaan vielä oma opintoalakohtainen laulu. Teekkareiden laulukulttuuri on kuitenkin sanoituksiltaan ja melodioiltaan hyvin laaja-alainen, ja uusia lauluja ja lisäsäkeistöjä syntyy lukuisia vuosittain. Teekkareille on myös ominaista vaikeiden asioiden käsittely laulujen avulla, minkä vuoksi teekkareiden lauluista herää aika ajoin keskustelua yhteisön sisällä ja joskus ulkopuolellakin. Teekkarilaulukirjoista onkin välillä todettu, että ne saattavat aiheuttaa pahennusta vakavasti ajattelevissa piireissä.
Perinteen taustaa ja historiaa
Suomen ensimmäinen teknillistä koulutusta antanut koulu perustettiin 1840-luvun lopussa Helsinkiin, mutta opetuksen luonne vaihteli alkuvuosikymmeninä suuresti. Opetuksen lopulta muotouduttua yliopistomaiseksi perustettiin ensimmäinen ylioppilastoimintaa harjoittava yhdistys vuonna 1872 Polyteknillisen koulun opiskelijoille, ja tästä vuodesta teekkarit laskevat olemassaolonsa alkavan. Vanhimmat yhä elossa olevat perinteet ovatkin näiltä ajoilta, kuten vuonna 1893 nykymuotonsa saanut teekkarilakki, joka on yhä samanlaisena käytössä Aalto-yliopiston teekkareilla Polyteknikkojen yhdistyksen kokardeineen.
Muihin alkuaikoina syntyneisiin teekkarikulttuurin osiin kuuluu tempaukset. Itse sanakin on perimätiedon mukaan teekkareiden kehittämä 1800-luvun loppupuolella, mistä lähtien tempauksia on järjestetty rahan keräämiseen eri tarkoituksiin sekä kansan huomion kiinnittämiseen johonki tärkeään asiaan. Kerättyä rahaa on käytetty muun muassa entisen ylioppilaskuntatalon eli Polin (Lönnrotinkatu 29, Helsinki) ja Teekkarikylän rakentamiseen sekä Unkarin kansan hyväksi epäonnistuneen kansannousun jälkeen 50-luvulla.
Teekkarikulttuurin ensimmäinen kulta-aika osui 50- ja 60-luvuille, jolloin teknillistä yliopistokoulutusta alettiin järjestää pääkaupunkiseudun lisäksi myös Oulussa (1959), Tampereella (1965) ja Lappeenrannassa (1969). Näihin kaikkiin syntyi teekkarikulttuuri omilla vivahteillaan. Samoihin aikoihin Teknillinen korkeakoulu siirtyi Bulevardilta Otaniemeen, ja Teekkarikylä sekä ylioppilaskuntatalo Dipoli rakennettiin. Otaniemessä teekkareiden vieraana kävi tuolloin arvovieraita, joihin lukeutui muun muassa Suomen presidenttejä, Ruotsin kuninkaallisia ja venäläisiä diplomaatteja.
Teekkarikulttuurin ensimmäinen kulta-aika päättyi ylioppilastoiminnan politisoitumiseen 70-luvun alussa, joka levisi myös Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskuntaan. Politisoituminen aiheutti monien pitkien perinteiden katkeamisen, ja käytännössä lopetti kaiken näkyvän teekkaritoiminnan vuosiksi. Perinteet kuitenkin elivät vanhempien opiskelijoiden muistoissa sekä maan alla pienempien porukoiden epävirallisemmissa tapaamisissa. Kun politisoituminen päättyi 80-luvulla, alkoi perinteiden elvytys. Muun muassa fuksikasvatusta ja ylioppilaskunnan vuosijuhlia alettiin järjestää uudestaan, ja samalla joitakin vanhoja perinteitä muutettiin nykyaikaisemmiksi. Opiskelijahaalarit otettiin yleisesti käyttöön teekkaripiireissä 80-luvulla, ja muutenkin perinteiden elvyttämisen lisäksi luotiin uusia perinteitä. Teekkarikulttuurin muuntautuminen ja kehittyminen jatkuu yhä edelleen tämänhetkisten opiskelijoiden toimesta.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Teekkarikulttuurin tekijöiden ura rajoittuu opiskeluajan vuoksi yleensä pisimmilläänkin noin seitsemään vuoteen. Tämän vuoksi uusien tekniikan alan opiskelijoiden eli fuksien tutustuttaminen teekkarikulttuuriin alkaa heti yliopistoon pääsyn varmistuttua. Paikkakunnasta ja alasta riippuen opiskelijoille voidaan lähettää infolehti, jossa on yleishyödyllisen tiedon lisäksi myös perustiedot teekkarikulttuurista. Opintojen alkaessa teekkarikillat ja muut järjestöt esittelevät toimintaansa ja järjestävät tapahtumia uusille opiskelijoille houkutellen näin uusia opiskelijoita tekemään teekkarikulttuuria. Erityinen asema on myös fuksikasvatuksella, johon uusien opiskelijoiden on osallistuttava teekkarilakin saamiseksi. Fuksikasvatus sisältää erilaisia tehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihtelee paikkakunnittain ja jopa yliopiston sisälläkin. Perinteisesti tulevalta teekkarilta vaaditaan teekkarihistorian tuntemusta, laulukoetta, hyväksyttyjä opintoja yliopistossa sekä vapaaehtoistyötä teekkariyhteisön hyväksi. Näin halutaan varmistaa, että vuosittain suuri joukko uusia opiskelijoita tutustuu teekkarikulttuuriin, ja osa sitä kautta myös innostuu tuottamaan kulttuuria.
Perinteen tulevaisuus
Koska teekkarikulttuurin voidaan ajatella olevan sitä mitä teekkarit tekevät, on se määritelmällisesti elossa niin pitkään kuin tekniikan alan opiskelijoita on, ja heillä on aikaa ja halua tehdä kulttuuria. Moni erittäin perinteinen kulttuuriin kuuluva asia saattaa kuitenkin kokea muutoksia jossain vaiheessa yhteiskunnan ja sen mukana teekkareiden muuttumisen vuoksi. Perimmäiset asiat, kuten yhteenkuuluvuus teekkarilakin, laulun ja vapaaehtoistoiminnan avulla tulevat tuskin kuitenkaan katoamaan.
Teekkarikulttuurin olemassaolo on aina aika ajoin ollut enemmän tai vähemmän vaakalaudalla - oli kyseessä sitten politisoituminen, Oulun yliopisto, joka yrittää estää ottamasta käyttöön tupsulakkeja, yhteiskunnan tuottama paine valmistua nopeammin tai yliopistojen yhdistyminen ja yhden yhtenäiskulttuurin luonti. Näistä kaikista teekkarikulttuuri on kuitenkin selvinnyt ja on voimissaan tänä päivänä, joten suurta huolta tulevasta ei juurikaan ole.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Artikkelin kirjoittaja on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Teekkarijaoston puheenjohtaja vuodelta 2018 ja siten aikakautensa teekkarielämän asiantuntija. Artikkelia kirjoittaessa on konsultoitu muita Teekkarijaoston jäseniä. Vuoden 2022 Teekkarijaosto on tarkistanut artikkelin sisällön.
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Aalto-yliopisto: