Tivoliperinne Suomessa

Elävän perinnön wikiluettelosta
Tivoliperinne Suomessa
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat tivolit, huvipuistot, vapaa-aika, viihde, taide, esittävä taide, kulttuuri, perinne, ammattiperinne, kiertueet, pelit, leikit, laitteet

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Karhumäen sotativoli 1942–1944.

Suomen tivoliperinne ulottuu 1800-luvulle asti. Kiertävät tivolit ovat tuoneet vuosikymmenien ajan kansalaisten saavutettavaksi viihdettä, jolla on laaja kansainvälinen ulottuvuus, mutta joka Suomessa on muotoutunut paikallisten toimijoiden luomana ja edistämänä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi ja kautta aikojen suosituksi toiminnaksi. Suomen tivoliperinne on tänä päivänä Tivoli Sariolan, Suomen Tivolin ja Tivoli Seiterän harjoittamaa. He työllistävät yhdessä kauden aikana lähes 200 ihmistä. Tivolien johdossa on perheyrittäjiä jopa viidennessä sukupolvessa ja myös työntekijöissä on osaajia kahdenkin sukupolven ajalta. Lisäksi tivolimaista toimintaa harjoittavat pienimuotoisemmin Christer’s Tivoli, J.Persson ja Pelisaloon veljekset Junttila. Perinne on hyvin rajatun tivolijoukon hoidettavana. Vuosittain tivoleissa vierailee noin 1,3 miljoonaa kävijää.

Perinteen harjoittaminen

Vedenneitohalli 1950-luvulla.

Perinnettä harjoitetaan vuosittaisilla kiertueilla. Suomalaisten tivolien kausi alkaa keväällä ja päättyy syksyyn. Tivolit kiertävät kauden aikana kymmenillä eri paikkakunnilla halki Suomen, yhdellä paikkakunnalla ollaan tivolista riippuen muutamasta päivästä useampaan viikkoon. Tivoli on ainutlaatuinen tapa toimia ja hankkia elanto. Kiertueen aikana tivolin henkilökunta asuu tivolin yhteydessä rekkoihin rakennetuissa asunnoissa. Tivoli on yhteisö, joka harjoittaa harvinaista kiertue-elämäntapaa. Laitteet rakennetaan ja puretaan kymmeniä kertoja kaudessa ja karavaanit kuljettavat elämyksen aina seuraavaan kohteeseen. Kaikessa toiminnassa vaalitaan ehdotonta turvallisuutta. Tivoli tarjoaa paikkakunnalle mahdollisuuden päästä nauttimaan kiertävästä huvipuistosta laitteiden, pelien, esitysten ja herkkujen äärelle. Tivolialueille on vapaa pääsy, joten jokaisella on mahdollisuus tulla nauttimaan aitoa tivolitunnelmaa.

Perinteen taustaa ja historiaa

Hummeli-virtahepo 1960-luvulla, Tivoli Sariola.    

Suomen tivoliperinteen juuret ulottuvat vuoteen 1888. Tuolloin Sariolan tivoli- ja sirkussuvun kantaisä Johan Grönroos aloitti viihdetoimintansa Keravalla. Hänen katsotaan aloittaneen ensimmäisenä Suomessa tivoli- ja sirkustoiminnan. Vuonna 1905 toiminnan otti haltuun Johan Adolf Fredrik Grönroos, tuttavallisemmin Jaffu, joka suomensi perheen sukunimen Sariolaksi. Jaffu oli suomalaisen tivolin suurmies ja uranuurtaja. Jaffun pojat Toivo, Unto ja Matti lähtivät kaikki tivolialalle ja heidän liiketoimista syntyivät nykyisinkin toimivat Tivoli Sariola ja Suomen Tivoli. Myös kolmas tämänhetkisistä Suomen suurimmista tivoleista, Tivoli Seiterä, on saanut vahvat juurensa Keravalla sijaitsevalla Sariolanmäellä perustajansa Lauri Seiterän kasvettua ottopoikana Jaffun klaanissa. Myöhemmin Lauri Seiterä oli mukana perustamassa Linnanmäen huvipuistoa ja luomassa mm. kuuluisaa Vedenneitohallia ennen oman kiertävän tivolin perustamista.

Suomen tivolin käärmenainen. 

Tivoliperinteet juontavat yleiseurooppalaiseen perintöön, jossa markkinoiden avulla herätetään kylä eloon lyhytaikaisella ja värikkäällä tapahtumalla. Osana tätä tapaa tivolit kiersivät myös Suomessa markkinoiden mukana tuomassa huvia ja elämyksiä kansalle. Sittemmin tivolit ovat eriytyneet omaksi kulttuurin alalajikseen, mutta osa suomalaisista tivoleista on edelleen mukana muutamissa markkinatapahtumissa mm. Kotkan Meripäivillä ja erilaisilla isoilla markkinoilla. Näin perinteiseen vuodenkiertoon liittyvät juhlahetket toistuvat nykyäänkin.

Tivolitoiminta on tuonut vuosikymmenien aikana nähtäväksi ilmiöitä ja asioita, joiden kohtaaminen on ollut etenkin syrjäseutujen väestölle muutoin mahdotonta. Tivoli tarjosi ainutlaatuisia elämyksiä liikkumismahdollisuuksien ja median kautta välittyvien tietojen ollessa nykyaikaa huomattavasti rajatummat. 1930-luvulla elettiin suomalaisen tivolin kulta-aikaa, kun maatamme kiersi yhteensä kahdeksan kotimaista tivolia. Tivolien ohjelmaan sisältyi runsaasti sirkusmaisia elementtejä, mm. eläimiä, näytöksiä ja esiintyjiä. Erityispiirteenä tivoli tarjosi myös jatkosodan aikana Karhumäen sotativolina merkittävää rentoutusta ja hengähdyspaikkaa rintamaväelle.

Tivoliriemua nykypäivänä, Tivoli Seiterä 2016.    

Tivoliperinteellä on vankka historiallinen merkitys väestön vapaa-ajan vieton elävöittäjänä. Kiertävät tivolit ovat tuoneet vuosikymmenien ajan kansalaisten saavutettavaksi viihdettä, jolla on laaja kansainvälinen ulottuvuus, mutta joka Suomessa on muotoutunut paikallisten toimijoiden luomana ja edistämänä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi toiminnaksi. Tivoli on edelleen ainutlaatuinen kulttuuri, jossa mennään ihmisten luokse – viedään hauskuus sinne, missä sitä ei muutoin ole. Tivoli tarjoaa vahvoja elämyksiä, huvitteluhetkiä ja ilon tunteita. Se palauttaa mieliin eri sukupolvien tivolimuistoja ja luo uusia yhteisiä muistoja. Tivoli on yhdessäoloa, elävää viihdettä ja liikkeeseen perustuvaa hauskuutta, mikä on tärkeää tasapainotuista nykyiseen digitaaliseen elämään. Tivoli on elämys, jossa ihminen on itse keskiössä. Ei seuraajana, vaan aitona kokijana, tekijänä, liikkujana ja nauttijana. Tivoli on elämyskulttuuria, jonka vetovoima on säilynyt läpi vuosikymmenien.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perheyritykset ovat ansiokkaasti siirtäneet perinnettä aina tuleville sukupolville. Tieto on siirtynyt myös tivolityöntekijöiden keskellä sukupolvelta toiselle. Jatkuvuus on elinehto sille, että perinnetieto säilyy ja siirtyy. Valtaosa tivolin työstä on aineetonta kulttuuriperintöä: tietoa, toimintatapoja, käytänteitä ja osaamista. Perintö sisältää mm. teknistä osaamista: laitteiden käyttöä, turvallisuutta, kiertävässä ympäristössä infrastruktuurin osalta toimimista sekä kaupallista osaamista, kiertueen luomista, aikatauluttamista ja tärkeitä verkostoja. Myös esiintymistaidot ovat siirtyneet mm. Sariolan suvussa käärmetanssin osalta jopa kolmessa polvessa äidiltä tyttärille. Suomen tivoli- ja sirkusyhdistyksen toimijajoukko pitää tiukasti yhtä ja vaalii vanhaa perinnettä myös tuleville sukupolville. Tivolitoimintaa leimaa yhteisöllisyys niin jokaisen yksittäisen tivolin ihmisten kuin tivolien kesken. Tivoli on elämäntapa – motiivina tien päälle lähtemiselle on vahvat juuret, joita vuosittain ruokkivat ihmisten ilo, lasten nauru, hattaran tuoksu ja aito huvittamisen taito.

Perinteen tulevaisuus

Perinteen tulevaisuus näyttää valoisalta. Suomalaiset tivolit ovat vahvoja perheyrityksiä, jotka investoivat laitteisiin ja haluavat säilyttää kertyneen osaamisen vuosikymmenien aikana koetuista haasteista huolimatta. Haasteita ovat aiheuttaneet kaupunkien tiivis rakentaminen, mikä ei varaa riittävästi tilaa toiminnan harjoittamiseen keskustoissa. Jotta tivolihuvi säilyy elävänä, tulee sen olla lähellä ihmisiä. Samanaikaisesti on myös koettu, että tivolitoiminta nähdään tietyillä paikkakunnilla tärkeänä osana keskusten kehittämistä ja erilaisten tapahtumien vetovoimatekijänä. Lainsäädännön puolelta toivotaan valtion tukea pienissä käsissä olevan ainutlaatuisen kulttuurinalan säilyttämiseksi ja tukemiseksi.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten yhdistys

Yhdistyksen Facebook-sivu

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Tivoleita Suomessa

Suomen Tivoli

Tivoli Sariola

Tivoli Seiterä

Tivoli J. Persson

Pelisaloon


Julkaisuja

Nevala Heikki 2015: Huvielämän kiertolaisia. Kotimainen sirkus ja tivolitoiminta 1900–1950

Aulanko Markku, Malinen Seppo, Salo Vesa 2015: Akrobaatin elämää tivolissa

Sinkka 31.3.2015: Kannanotto

Kuula Marjo 2014: Karusellihevosten kyydissä

Sandor Kleinbarth Edit 2007: Balleriina hevosen selässä

Holopainen Eeva-Kaarina 1990: Saisko lipun karuselliin

Hirn Sven 1986: Kaiken kansan huvit

Manninen Kirsi 1986: Tivolimäen Kalle

Mattila-Lahtinen Lotta 1983: Tivolihuveja Keravalta

Hirn Sven 1982: Sirkus kiertää Suomea