Uittoperinne

From Elävä perintö -wiki
Jump to navigation Jump to search
Uittoperinne
Sijainti Suomi
Asiasanat tukkilaisperinne, puutavaran vesitiekuljetus, Lusto, metsämuseo, uitto, uittomuseo, puu

Tuleva tukkilainen koulutuksessa, Pielisen-Karjalan tukkilaisyhdistys ry

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Uittoperinteet ovat laajasti tunnettuja Suomessa. Metsä- ja uittotyöt antoivat monelle tilattomalle tai pientilalliselle työtä talvella savotoilla ja kesät uitoilla. Rospuuttoaikoina käytiin kotona. Tilipussiin kertyneet rahat vietiin perheelle. Suomen Uittoperinneyhdistys ry ja Pielisen-Karjalan Tukkilaisyhdistys ry on perustettu tämän kulttuuriperinteen vaalimiseen ja siirtämiseen sitä tuleville sukupolville. Monissa kyläseuroissa esitellään perinnettä paikallisesti. Uittoperinnettä vaalivat sadat suomalaiset.

Punkaharjun Lusto ja Lapin metsämuseot sekä Pielisen Savottamuseo Lieksassa ovat keränneet kattavasti tätä kulttuuriperintöä kokoelmiinsa. Ne järjestävät myös säännöllisiä näyttelyitä, joiden osana ovat työnäytökset.

Järvi-Suomen uittoyhdistys harjoittaa uittoa edelleen Saimaalla. Perkaus Oy kunnostaa uittoreittejä. Järvien ja meren saaristossa olevia metsiä hakattaessa uitto on kaukokuljetusmuoto.

Perinteen harjoittaminen

Puutavaraa kuljetetaan vesitse. Puroissa ja joissa tukit ja muu puutavara kulkevat virtaavassa vedessä. Puiden kulkua helpotetaan padoilla ja otvilla. Vaikka puomit ohjaavat tukkeja, tarvitaan paljon tukkilaisten apua, että uitto sujuu joutuisasti. Työ on raskasta ja vaarallista. Järvillä puut uitetaan irto- tai nippulauttoina hinaajien vetäminä. Aikaisemmin tukit hinattiin keluveneillä tai ponttuilla. Jo varhain järvillä ja merellä käytettiin aluksia ja lotjia. Nykyään puutavaraa kuljetetaan työntöproomuilla. Jokisuilla ja tehtaiden läheisyydessä oli isoja erotuksia, joissa eri uittajien puut eroteltiin puutavaralajeittain jatkojalostukseen. Järvireiteillä uitto päättyi laajaan tehtaan vesivarastoon.

Koskenlasku, Pielisen-Karjalan tukkilaisyhdistys ry

Suomen uittoperinneyhdistys ja Pielisen-Karjalan tukkilaisperinneyhdistys osallistuvat kansainväliseen uittoperinnetoimintaan International Timber-Raftsmen Association kautta. Eurooppalaiseen järjestöön kuuluu jäseniä yli 20 maasta. Tärkein tapahtuma on vuotuinen uittotapahtuma, joka järjestetään 2020 Lieksassa. Tapahtuman yhteydessä on paikallisen uiton perinnenäytöksiä. Yhdistyksen virallisessa kokouksessa päätetään tulevien vuosien uittotapahtuman vastuuorganisaatiosta ja maasta. Lisäksi merkittäviä paikkakuntia nimetään uittopaikkakunniksi ja pitkäaikaisia ansioituneita henkilöitä palkitaan.

Eri puolilla Suomea järjestetään uittoon ja tukkilaisuuteen liittyviä kesätapahtumia. Museoihin on kerätty uittoesineistöä, siihen liittyviä dokumentteja ja tarinoita. Niissä järjestetään myös uittoon liittyviä näyttelyitä. Entiseen aikaan Heinäveden Varistaipaleen kanavalla naiset ovat laskeneet nippuja alavirtaan. Edelleen kerran kesässä siellä järjestetään nippulaskunäytös. Mäntyharjun uittomuseolla esitetään uittoa niin ikään oikeassa ympäristössä.

Perinteen taustaa ja historiaa

Suomen metsäteollisuus on syntynyt uittoreittien varsille, koska se oli käyttökelpoisin kuljetusmuoto suurille puumäärille. Koskien läheisyyteen syntyi jo 1600-luvulla sahoja, jotka harjoittivat vientikauppaa. Höyryvoima mahdollisti 1800-luvun lopulla sahojen koon kasvun. Esimerkiksi Unescon maailmanperintökohde Verla ja mainitut sahat sijoittuivat suurien vesireittien suualueille. Puuhiomoja rakennettiin samoihin aikoihin. Järeiden tukkien lisäksi hyödynnettiin raaka-aineena myös pieniläpimittaista puutavaraa. Suuret sellu-, paperi- ja vaneritehtaat suunniteltiin niin ikään vesireittien varsille. Pääkuljetusmuoto oli uitto 1960-luvulle saakka. Maantie- ja rautatiekuljetukset kehittyivät ja lisäsivät osuuttaan raaka-ainetoimituksissa. Uittoa rasitti pääomavaltaisuus ja vaikka uittomenetelmät kehittyivät ihmistyön määrä heikensi kilpailukykyä. Sahoilla uittopuun ja maapuun yhtäaikainen käyttö aiheutti laatuongelmia. Vesitiekuljetuksia tehtiin myös aluksilla: hinaajilla, varppaajilla, lotjilla ja proomuilla. Nopeana kuljetusmuotona työntöproomukuljetus on säilyttänyt parhaiten asemansa muuttuvassa maailmassa. Saaristometsien puunkorjuu perustuu pääosin vesikuljetuksiin.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Nuori jätkä ja vedet lapikkaista, Pielisen-Karjalan tukkilaisyhdistys ry

Suomen uittoperinneyhdistys ry. on perustettu vaalimaan vanhoja uittoperinteitä ja välittämään niitä tuleville sukupolville. Yhdistys on mukana järjestämässä metsä- ja uittokulttuuriin liittyviä tapahtumia. Yhdistys myös tiedottaa uittotapahtumista. Oppilaitoksille ja tutkijoille esitetään uittoon liittyviä tutkimusaiheita ja niitä tuetaan apurahoin. Suomen uittoperinneyhdistys ry on International Timber-Raftsmen Associationin jäsen. International Timber-Raftsmen Associationin kansainvälinen uittotapatuma on järjestetty useissa Euroopan maassa, jolloin kyseisen maan uittotavoista kerrotaan kollegoille ja suurelle yleisölle.

Vuosittaisia tukkilaistapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea. Tukkilaiskilpailuja on ollut esimerkiksi Iijoen Raasakkakosken Kuningasjätkä -kilpailut. Lieksassa on kesälauantaisin tukkilaisnäytöksiä. Samalla valmennetaan kilpailuihin aikovia. Kuopion Rauhalahden Jätkän kämpällä järjestetään viikoittain tukkilaisnäytöksiä. Tukkilaistaidoista on tulossa uusi kuntoilu- tai seikkailulaji.

Koulutusta ja kerholuonteista opastusta toteutetaan tukkilaiskilpailujen yhteydessä. Metsäoppilaitoksissa uitto on osana koulutusohjelmaa. Pielisen tukkilaiset kouluttavat tukkilaistaitoihin. Eerikkälän eräoppaat ovat hakeneet sieltä oppia. Järvi-Pohjanmaan kansanopisto kouluttaa tukkilaistaitoja.

Perinteen tulevaisuus

Uitto on suurimmillaan ollut 16 milj. m3 vuodessa. Viime vuosina kuljetusmäärät ovat vaihdelleet 0,5-1 milj. m3 välillä. Lähes jokaisella vanhemmalla ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia uitoista. Monelle uitto oli ensimmäinen palkallinen työ. Uittoa on harjoitettu kaikkialla Suomessa. Se on mahdollistanut metsäteollisuuden synnyn ja kehityksen. Metsien taloudellinen hyöty on jakautunut laajasti yhteiskunnassamme.

Nykyään uitto on muuttunut konetyöksi. Se on enää harvojen työtä. Samalla kiinnostus uittoon on vähentynyt. Uiton taloudelliset vaikutukset ovat pienentyneet. Tukkilaisromantiikka ja uittotaidot kuntoiluna kiinnostavat edelleen. Museot ja tapahtumat kertovat uittoperinteestä joko paikalliseen uittoon keskittyen tai kulttuurin historiasta.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomen uittoperinneyhdistys ry

Pielisen-Karjalan tukkilaisyhdistys ry


Juhani Hakkarainen,

juhani.hakka[at]gmail.com

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin


Verkkolähteet

Pielisen tukkilaiset

YLE Uutiset: Akrobatiaa tukin päällä koskessa

Videolinkkejä

Youtube: Miekankosken Uittoperinnepäivä 2018

Youtube: Varistaipaleen kanava - Naiset nipunlaskussa

Youtube: UITTO Nordic Board Company

Yle Areena: Tukkilaiset tulikokeessa

Elävä muisti: Vuoden 1949 ensimmäiset valtakunnalliset tukkilaiskisat

Kirjallisuuslähteet

Pakkanen Esko. Ankravee! Kirja uitosta. Metsäkustannus 2015.

Kalle Päätalon Iijoki-sarja.

Tunnettuja elokuvia uittoon liittyen: mm Laulu tulipunaisesta kukasta; Tukkipojan morsian, Hornankoski, Kaksi vanhaa tukkijätkää, On lautalla pienoinen kahvila, Tukkijoella, Koskenkylän laulu, Me tulemme taas ja Tukkijoella tapahtuu.

Kattavimmat uittoon liittyvät kokoelmat: Metsämuseo Lusto, Lapin metsämuseo ja Pielisen museo.