Uittoperinne
| Uittoperinne | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Vettä pitkin ovat ihmiset liikkuneet ja kuljettaneet raskaitakin tavaroita kaikkialla. Jo Raamatussa kerrotaan, kuinka Salomon temppelin rakennuspuut uitettiin Libanonin metsistä rakennustyömaalle. Uittoperinteessä kerrotaan, kuinka puutavaraa on tiettömien taipaleiden takaa kuljetettu käyttöpaikoille.
Suomen Uittoperinneyhdistys ry, Pielisen-Karjalan Tukkilaisyhdistys ry, Evijärviseura ry ja Päijät-Hämeen Jätkäperinneyhdistys on perustettu tämän kulttuuriperinteen vaalimiseen ja siirtämiseen sitä tuleville sukupolville. Monissa kyläseuroissa esitellään tätä arvokasta perinnettä kesätapahtumissa yleisölle. Uittoperinnettä vaalivat sadat suomalaiset. Suomen Uittoperinneyhdistyksen Facebook-ryhmään on liittynyt parissa vuodessa yli 530 jäsentä. Kuukausittainen kävijämäärä on noussut jo viiteen tuhanteen kävijään. Seurojen jäsenmäärät ovat pysyneet vakaina. Kun vanhimmat ovat poistuneet, on uusia harrastajia tullut tilalle.
Suomen metsämuseo Lusto Punkaharjulla, Lapin metsämuseo Rovaniemellä sekä Pielisen Savottamuseo Lieksassa ovat keränneet kattavasti tätä kulttuuriperintöä kokoelmiinsa. Ne järjestävät myös säännöllisiä näyttelyitä, joiden osana ovat työnäytökset. Yksityisiä museoita on esimerkiksi Mäntyharjun Miekankoskella ja Heinäveden Palokissa. Myös kotiseutumuseoissa on kiinnostavia kokoelmia, joissa paikkakunnan uittoa on esitelty. Eri puolilla Suomea on uittoperinnettä kunnioitettu muistomerkein.
Vuoksen vesistössä Järvi-Suomen uittoyhdistys harjoittaa uittoa edelleen. Muissa vesistöissä uitto on loppunut. Saarimetsistä hakattu puutavara kuljetetaan käyttöön vesitse. Uittoa täydentävänä kuljetustapana on yleistynyt työntöproomukuljetus. Nippu-uitto soveltuu taloudellisena ja ekologisena pitkille kuljetusmatkoille, kun kuljetettavat puumäärät ovat suuria. Uittajien määrä on kasvussa. Useimmat metsäyhtiöt ovat kiinnostuneita uitosta ja uittoperinteistä. Uittomäärä on kasvanut, koska Venäjältä ei tuoda puuta.
Perinteen harjoittaminen
Puutavaraa kuljetetaan Suomessa vesitse edelleen. Purouitto loppui 60-luvulla, mutta uittorännejä pitkin on puuta uitettu näytöksissä irtouittona. Tukkilaisnäytöksissä ja -kilpailuissa esitellään eri taitoja, joita on tarvittu irtouiton aikana.
Uittoperinteiden harjoittaminen on tukkilaistaitojen harjoittamista ja esittelyä kesätapahtumissa ja kilpailuissa. Uittoperinnetapahtumista on tehty videoita, joita on jaettu internetissä. Museoihin on kerätty uittamiseen liittyvää välineistöä, dokumentteja ja valokuvia. Näyttelyjen yhteydessä on ollut myös työnäytöksiä, joissa on esitelty uittoperinnettä.
Suomen uittoperinneyhdistys ja Pielisen-Karjalan tukkilaisperinneyhdistys osallistuvat kansainväliseen uittoperinnetoimintaan International Timber-Raftsmen Association kautta. Eurooppalaiseen järjestöön kuuluu jäseniä yli 20 maasta. Tärkein vuotuinen uittoperinne tapahtuma järjestetään Kuhmossa 2024. Tapahtuman yhteydessä on paikallisen uiton perinnenäytöksiä ja tukkilaisten SM kilpailut. Yhdistyksen virallisessa kokouksessa päätetään tulevien vuosien uittotapahtuman vastuuorganisaatiosta ja maasta. Lisäksi merkittäviä paikkakuntia nimetään uittopaikkakunniksi ja pitkäaikaisia ansioituneita henkilöitä palkitaan. Järjestö on ajanut myös perinnetyön tunnustamista Unescossa. Espanja, Saksa, Latvia, Puola, Itävalta ja Tsekki esittivät yhdessä uittoperinnettä Unescon kansainväliseen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja uittaminen nimettiin luetteloon 1.12.2022.
Suomen Uittoperinneyhdistys on julkaissut 27 vuotta Vonkamiestä. Julkaisu on jakanut muistoja ja tapahtumia. Uiton ympärillä tapahtuneita käänteitä on kerrottu ja syitä ja seurauksia analysoitu. Parin vuoden ajan on uittoperinteen harjoittajilla ollut oma facebook-ryhmä ja yhdistyksellä nettisivut. Internet on helpottanut uittoperinteen harjoittajien yhteistoimintaa eri puolilla Suomea ja kansainvälisesti.
Perinteen taustaa ja historiaa
Uiton osalta varhaisin tarve oli rakennuspuiden kuljettaminen. Suomessa koskisahoille puutavara hankittiin ylävesiltä uittaen. Kun uittomenetelmät kehittyivät, voitiin kuljettaa suurempia puutavaramääriä ja pitempiä matkoja. Metsäteollisuus saattoi tämän ansiosta kehittyä. Purot, joet, järvet ja meret vaativat erilaisia uittotapoja ja koneellistaminen muutti uittoa edelleen. Metsä- ja uittotyöt tarjosivat työtä ja ansioita maaseudulla ympäri Suomen.
Talvella hakatut puut kuljetettiin hevosella vesistön varteen. Vesien avauduttua uitettiin ensin latvavesien varteen varastoidut puut ja koottiin suuremmiksi lautoiksi, jotka sitten hinattiin käyttöpaikoille. Nämä hinaukset toteutettiin yleensä yhteisuittoina. Yhteisuitoissa kaikki joella tai järvillä toimineet uittajat kokosivat sovitulla tavalla puutavaransa yhteen. Alavesillä olleilla erottelupaikoilla jokainen uittaja sai omilla uittomerkeillä merkityt puut itselleen. Uittosäännöissä, joissa kerrottiin, miten uitto toteutettiin, vahvistettiin vesistöalueittain.
Pohjoisessa käytettiin myös tukkilauttoja, jotka rakennettiin useita tukkeja yhteen puuvitsaksilla sitomalla. Lautassa oli useita tukkinippuja peräkkäin ja sitä ohjattiin keulaan ja perään kiinnitetyillä pitkillä airoilla. Pellossa rakennettiin perinteinen lautta ja sillä laskettiin Tornioon asti. Iijoella on niinikään laskettu lautalla. Näillä lautoilla on kuljetettu sisämaasta tukkien lisäksi tervatynnyreitä.
Irtouitossa tukit kulkivat virran mukana ja niiden kulkua helpotetaan padoilla, joilla kerätään vettä uittoa varten sekä ohjataan otvilla, jotka olivat rantaan kiinnitettyjä tukkeja, jotka estävät uittajien puiden tarttumisen rantaan ja kivikkoihin. Kun uitto eteni suurempaan vesistöön, kerätään puutavarat lautoiksi. Uittoa tehostettiin niputtamalla puutavara ja nippulautat sitten hinattiin erotuksille tai käyttöpaikoille. Erotuksilla eri uittajien puut lajiteltiin omistajille uittomerkin mukaan. Uittomerkit oli leimattu puiden päihin. Tukkien hinaukseen käytettiin varhain keluveneitä tai ponttuita. Näillä lautoilla ankkuriköyttä kierrettiin tukin ympäri joko ihmistyönä tai hevosen avulla. Ensin ankkuri vietiin kauemmas ja hinausköydellä kiinnitettyä lauttaa ryhdyttiin vetämään. Kun oltiin ankkurin lähellä, se siirrettiin uuteen paikkaan. Kun moottoriveneitä alkoi olla saatavilla, hinaus muuttui konetyöksi.
Suomen metsäteollisuus on syntynyt uittoreittien varsille, koska se oli käyttökelpoisin kuljetusmuoto suurille puumäärille. Koskien läheisyyteen syntyi jo 1600-luvulla sahoja, jotka harjoittivat vientikauppaa. Höyryvoima mahdollisti 1800-luvun lopulla sahojen koon kasvun. Esimerkiksi Unescon maailmanperintökohde Verla ja mainitut sahat sijoittuivat suurien vesireittien suualueille. Puuhiomoja rakennettiin samoihin aikoihin. Järeiden tukkien lisäksi hyödynnettiin raaka-aineena myös pieniläpimittaista puutavaraa. Suuret sellu-, paperi- ja vaneritehtaat suunniteltiin niin ikään vesireittien varsille. Pääkuljetusmuoto oli uitto 1960-luvulle saakka. Maantie- ja rautatiekuljetukset kehittyivät ja lisäsivät osuuttaan raaka-ainetoimituksissa. Uittoa rasitti pääomavaltaisuus ja vaikka uittomenetelmät kehittyivät ihmistyön määrä heikensi kilpailukykyä. Sahoilla uittopuun ja maapuun yhtäaikainen käyttö aiheutti laatuvaihtelua.
Vesitiekuljetuksissa yleistyi työntöproomukuljetus, joka on käytössä edelleen. Nopeana kuljetusmuotona se soveltuu kaikenlaiseen kuljetukseen. Kuitenkin nippu-uitto on säilyttänyt kustannuskilpailukyvyn pitkillä matkoilla. Yhteen nippulauttaan voidaan liittää jopa 400 autokuorman puut.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Suomen Uittoperinneyhdistyksen, Pielisen-Karjalan Tukkilaisyhdistys, Evijärviseura ja Päijät-Hämeen Jätkäperinneyhdistys vaalivat vanhoja uittoperinteitä. Myös yksityiset osaajat ja kyläseurat harrastavat tätä kulttuuriperinnettä ja välittävät tietoja ja taitoja uusille sukupolville. Uutta materiaalia uittoperinteestä on kuvattu koululaisille. Koululaisille on järjestetty opintoretkiä, joissa kerrotaan uitosta. Suomen Uittoperinneyhdistys välittää tietoa verkkosivuillaan ja facebook-ryhmässä harrastajille, mutta myös monille uittoperinteestä kiinnostuneille. Kesätapahtumat ja tukkilaiskisat ovat perinteisempiä tapoja välittää perinnettä eteenpäin. Suomen uittoperinneyhdistys ry on International Timber-Raftsmen Associationin jäsen. International Timber-Raftsmen Associationin kansainvälinen uittotapatuma on järjestetty useissa Euroopan maassa, jolloin kyseisen maan uittotavoista kerrotaan kollegoille ja suurelle yleisölle.
Käylän tukkilaisviikonvaihde ja tukkilaisten SM kisat järjestetään vuosittain. Lisäksi aika ajoin tapahtumia on järjestetty mm. Evijärvellä, Iijoella, Kuhmossa ja Torniojoella. Lisäksi joka kesä on tukkilaisnäytöksiä Lieksassa Kuopiossa ja Evijärvellä. Näissä näytöksissä opastetaan uusia harrastajia tukkilaistaitojen pariin. Yhdistyksen kautta on myös mahdollista tilata ammattilaisten näytöksiä.
Metsäoppilaitoksissa uitto on osana koulutusohjelmaa. Järvi-Pohjanmaan kansanopisto on järjestänyt kursseja, joissa on voinut opetella tukkilaistaitoja. Kuhmossa järjestettiin viime kesänä 10-15 vuotiaille uitto ja erätaitoleiri. Metsätieteiden opiskelijoille on suunnitteilla metsä- ja uittohistoriasta kertovia tapahtumia. Itä-Lapin kuntayhtymän hallinnoima hanke on tehnyt opetusvideot koululaisille paikallisesta uittoperinteestä. Tekeillä on virtuaalinen uittovideo. Kämppäemännistä on valmistumassa dokumenttielokuva. Siinä kerrotaan, kuinka suurien savotoiden ja uittojen ruokahuolto järjestettiin Suomen saloilla. Evijärvi-seura on kehittänyt perinteen esittelyä rakentamalla uittokämpän, jossa on perinteen harjoittamista varten suunnitellut puitteet.
Perinteen tulevaisuus
Muuttuneessa maailmassa uitto ja sitä kautta uittoperinne on tullut tärkeämmäksi. Vanhemmilla sukupolvilla on omakohtaiset kokemukset uitosta, mutta nuorilta tuo kosketus puuttuu. Koululaisille tehdyissä kyselyissä vain harva osaa kertoa omin sanoin mitään uitosta. Vielä muutama vuosikymmen sitten uitto tarjosi nuorille ensimmäisen palkkatyön.
Uitto on suurimmillaan ollut 16 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Uittoa harjoitettiin kaikkialla Suomessa. Viime vuosina puuta on uitettu vain Vuoksen vesistössä ja vuotuiset kuljetusmäärät ovat vaihdelleet 0,5-1 miljoonan kuutiometrin välillä. Työntöproomuilla on kuljetettu suunnilleen saman verran puuta vuodessa kuin on uitettu. Kun polttoaineiden hinnat ovat nousseet ja puun tuonti Venäjältä on loppunut, kiinnostus uittoa kohtaan on lisääntynyt. Useat yhtiöt selvittävät, kuinka voisivat säästää kustannuksia uittamalla.
Nykyään uitto on muuttunut konetyöksi. Se tarjoaa työtä aikaisempaa vähemmän. Tiedot ja taidot ovat harvempien hallussa. Uittoperinteellä on kysyntää. Tukkilairomantiikka puhuttelee edelleen. Tukkilaistaidoista on tulossa kuntoilulaji. Museoiden näyttelyt ja uittonäytökset ovat edelleen yleisöä kiinnostavia. Viime vuosina on valmistunut perinteestä kertovia videoita, joita jaetaan aktiivisesti verkossa. Uittoperinteen muistojen tallentamisessa ja jakamisessa ovat nämä uudemmat toimintatavat tärkeitä.
Tukkilaisromantiikka ja uittotaidot kuntoiluna kiinnostavat edelleen. Museot ja tapahtumat kertovat uittoperinteestä joko paikalliseen uittoon keskittyen tai kulttuurin historiasta kertoen. Viime vuosina on valmistunut videoita uittoperinteen harjoittamisesta. Tallenteita jaetaan internetin kautta. Videot ja internet on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi jakaa kokemuksia. Samalla voidaan tavoittaa uittoperinteitä harrastavia ympäri Suomen ja kansainvälisesti. Myös kouluihin on saatu sellaista materiaalia, joka kiinnostaa nuoria.
Kun uiton merkitys on eri syistä lisääntynyt, myös kiinnostus uittoperinteitä kohtaan on nousussa. Tapahtumille ja projekteille on löytynyt tukijoita ja yleisö on löytänyt paikalle. Kuitenkin rahoituksen hankkiminen perinnetyöhön on edelleen vaativaa. Lapin uittoperinne tutuksi-projekti kuntien yhteishankkeena saanut merkittävän EU-Leader rahoituksen uittoperinteiden tallettamiseen ja jakamiseen. Tälläinen yhteistyö saattaa tarjota mahdollisuuksia uusillekin projekteille.
Uittoperinne on elävää aineetonta kulttuuriperintöä.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Suomen uittoperinneyhdistys ry
Pielisen-Karjalan tukkilaisyhdistys ry
[1] Lauri Sneliman, projektipäällikkö
Iijoen tukkilautta näytöslaskut, Jarmo Alasiurua vetäjä
Juhani Hakkarainen, Suomen Uittoperinneyhdistys ry:n puheenjohtaja
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Verkkolähteet
Suomen Uittoperinneyhdistys ry
Evijärviseura.ry-Pohjanmaan Järviseudun Uittomieskämppä
YLE Uutiset: Akrobatiaa tukin päällä koskessa
Suomen Uittoperinneyhdistys facebook-ryhmä
TAPAHTUMAT.LUONTOON.FI Uittovideoita ja muisteluksia
ITÄ-LAPIN JA SODANKYLÄN UITTOPERINNETUTUKSI-HANKE
Videolinkkejä
Youtube: Miekankosken Uittoperinnepäivä 2018
Youtube: Varistaipaleen kanava - Naiset nipunlaskussa
Youtube: UITTO Nordic Board Company
Yle Areena: Tukkilaiset tulikokeessa
Elävä muisti: Vuoden 1949 ensimmäiset valtakunnalliset tukkilaiskisat
Kirjallisuuslähteet
Pakkanen Esko. Ankravee! Kirja uitosta. Metsäkustannus 2015.
Pakkanen Esko: Antaa pölkyn juosta, Pieni kirja uitosta. Suomen metsämuseo LUSTO, Suomen Uittajainyhdistys ry. 2004
Purhonen Elias J. Purhonen: Hivakka, eli selonteko uitosta ja sen terminologiasta. 1998
Kalle Päätalon Iijoki-sarja.
Vonkamies julkaisu.
Tunnettuja elokuvia uittoon liittyen: mm. Laulu tulipunaisesta kukasta, Koskenlaskijan morsian, Tukkipojan morsian, Hornankoski, Kaksi vanhaa tukkijätkää, On lautalla pienoinen kahvila, Tukkijoella, Koskenkylän laulu, Me tulemme taas ja Tukkijoella tapahtuu.
Kattavimmat uittoon liittyvät kokoelmat: Metsämuseo Lusto, Lapin metsämuseo ja Pielisen museo.