Uotilainen vesihoitojärjestelmä
| Uotilainen vesihoitojärjestelmä | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Uotilainen vesihoitojärjestelmä sai alkunsa 1900-luvun alussa, kun pastori Juho Uoti omia vaivojaan hoitaessaan sai parhaan avun erilaisista kylvyistä ja kääreistä. Tuloksista innostuneena hän kävi opintomatkalla Keski-Euroopassa ja vuonna 1911 alkoi ammattimaisesti toimia luontaisen terveydenhoidon neuvojana. Toimintaan liittyi alussa perusteellinen luontaishoitajien koulutus Helsingissä ja laaja kaupunkikylpylöiden verkosto. Lempäälän Luontaiskylpylä (ent. Lempäälän Luonnonparantola tai Uotin Parantola) perustettiin vuonna 1926, ja sen myötä vuosien saatossa uotilainen vesihoitoperinne on keskittynyt kokonaan Lempäälään.
Lempäälän luontaiskylpylä toimii läpi vuoden, ja sesonkiaikoja on niin ikään vuoden ympäri. Aikaisemmin kylpylävieraat viipyivät hoidoissa 2–3 viikkoa kerrallaan, ja monet kävivät useita kertoja vuodessa ottamassa hoitoja. Tämän päivän kylpylävieraat viipyvät huomattavasti lyhemmän aikaa, ja suosituimmat paketit sisältävät vesihoitojen lisäksi muun ylläpidon useampien päivien tai yhden illan ajan. Edelleen on myös niitä, jotka haluavat ottaa perusteellisemman hoidon, jossa päivittäin annetaan kahdet vesihoidot täysihoidon lisäksi 3–10 päivän ajan.
Lyhyillä käynneillä tullaan yleensä hakemaan hoidoista virkistystä ja rentoutusta tai katkoa työkiireistä. Pitempään viipyvät hakevat yleensä apua joihinkin vaivoihin, jotka voivat olla mm. kroonista kipua, unihäiriöitä, tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, verenkiertohäiriöitä tai suoliston toiminnan ongelmia. Majoitusvuorokausia tilastoidaan vuosittain n. 2000–3000, minkä lisäksi päiväkävijöitä on toistatuhatta vuodessa. Kävijöistä suurin osa on naisia, ja ikähaitari ulottuu nuorista aikuisista aina liki 100-vuotiaisiin saakka.
Perinteen harjoittaminen
Uotilaisessa vesihoitojärjestelmässä annetaan lämpimiä ja vilpoisia vaihtokylpyjä raajoille, vartalolle tai päälle sekä hierontaa kylmän pellavapyyhkeen läpi. Hoidossa annetaan myös kylmiä säikkyvaleluja, sauna- ja höyryhoitoja sekä käärehoitoja vilpoisilla pellavakääreillä tai kuumilla villakääreillä. Vaikutus pyritään saamaan aikaiseksi joko koko kehossa tai jossakin sen tietyssä osassa. Hoitoja voidaan antaa myös toiseen osaan kehoa rauhoittavasti ja toiseen kiihottavasti. Rauhoittavilla hoidoilla pyritään rajoittamaan kehon tai sen osan kiihtynyttä aineenvaihduntaa. Kiihottavilla hoidoilla pyritään taas päinvastaiseen tulokseen. Rauhoittavia hoitoja annetaan miedompiasteisina, kosteampina ja vahvempina. Niitä käytetään muun muassa alentamaan kuumetta sekä lieventämään kipua ja lihasjännitystä. Kiihottavia hoitoja annetaan kylmempiasteisina, ohuempina ja vähemmän kosteina.
Vuosikymmenten ajan hoitoja otettiin 2–3 kertaa päivässä, ja kylpyläjaksolla saatettiin viipyä viikkoja kerrallaan. Hoito-ohjelmat suunniteltiin yksilöllisesti vaivojen ja yleiskunnon mukaan. Aikojen saatossa tavat ja tottumukset ovat muuttuneet, ja 2000-luvulla saatetaan piipahtaa vain yhdessä hoitotapahtumassa, joksi sopii esimerkiksi rentouttava ja virkistävä käärehoito. Toinen mahdollinen kertahoito on verenkiertoa vilkastuttava, rentouttava kylpyhoito, johon voi myös liittää saunan. Rentoutta ja hyvää oloa erityisesti hengityselimistölle voi hakea myös höyryhoidosta ja ylävartalokääreistä sen jälkeen.
Rentouttava ja virkistävä käärehoito alkaa pää-hartiahieronnalla, joka tehdään kylmään veteen kastetun pellavapyyhkeen läpi. Tämän jälkeen mennään ammeeseen, jossa veden lämpötila on ensin 40 astetta. Vartalo on kaulaa myöten vedessä, kädet ja jalat ammeen ulkopuolella. Jalkoihin, sekä tarvittaessa myös käsiin, laitetaan kylmät pellavakääreet. Lämpimässä vedessä istutaan noin 10–15 minuuttia, minkä jälkeen vesi viilennetään 27-28 asteiseksi. Viilennysvaiheessa hoitaja valelee hoidettavan selkää karhealla liinalla. Raajakääreet kuumennetaan, ja kylpijä jatkaa kehon valelua liinalla. Vilpoisessa vedessä ollaan noin 5–10 minuuttia, jonka jälkeen mennään saunaan. Kun jalat alkavat tuntua lämpimiltä, otetaan niille kneippiläinen säikkykylpy: Vatiin otetaan 3–4 litraa kylmää vettä ja jalkoja valellaan ahkerasti niin kauan, että vesi alkaa tuntua lämpimältä. Samalla voi valella myös käsiä. Saunan jälkeen ovat vuorossa kääreet. Päähän, vartalolle ja jalkoihin kiedotaan vilpoiset pellavakääreet, niiden päälle tiiviisti villakääreet ja vartalon ympäri kiedotaan vielä napakka M-side, ja sitten koko keho peitetään vielä villahuopiin. Kääreissä ollaan noin 20 minuuttia, kunnes kääreet ovat lämmenneet.
Höyryhoito alkaa jalkojen vaihtokylvyllä. Toisessa saavissa on 45-asteista ja toisessa 15-asteista vettä. Jalkoja valellaan 30 kertaa kuumalla ja 15 kertaa kylmällä vedellä, minkä jälkeen sama toistetaan uudelleen. Jalkojen valelun jälkeen käsille annetaan lyhyt säikkyvalelu ja sitten mennään höyryhuoneeseen, jossa ollaan noin 15 minuuttia. Sen jälkeen kylmät kääreet laitetaan päähän, hartianseudulle ja vartalolle samoin kuin käärehoidossa.
Pääkylvyssä isohkoon vatiin lasketaan 37-asteista vettä ja sitten aletaan pään valelu. Kun pää tuntuu lämpimältä, aletaan vatiin laskea hiljalleen kylmää vettä siten että vesi vadissa jäähtyy 25-asteiseksi ja valelua jatketaan koko tämän ajan. Valelun jälkeen jälkeen vati tyhjennetään ja se täytetään 43-asteisella vedellä ja valelua jatketaan edelleen, kunnes vesi on itsekseen jäähtynyt 37-asteiseksi.
Iskiashoidossa annetaan pelkästään kääreitä. Selkään ja siihen raajaan, johon kipu säteilee, laitetaan kylmät pellavakääreet, villaiset kääreet päälle ja kiedotaan huopiin. Noin 10 minuutin päästä laitetaan uudelleen samanlainen kylmä kääre selkään ja jalkaan. Kääreen annetaan nyt olla 15 minuuttia. Sitten laitetaan kuumat villakääreet samalla tavoin, ensin 10 minuutiksi ja sitten 15 minuutiksi. Lopuksi laitetaan vielä kylmät kääreet, joiden annetaan olla 20 minuuttia.
Kaikkiin hoitomuotoihin liittyy uotilaisen systeemin mukaan lämpimän veden juominen hoidon jälkeen, minkä jälkeen mennään vuoteeseen peiton alle vielä noin tunniksi lepäämään. Osa hoidoista on sellaisia, että niitä voi aivan hyvin toteuttaa myös kotona. Esimerkiksi jalkakylvyt, pääkylpy tai saunassa otettu kylmä säikkykylpy jaloille voidaan mainiosti toteuttaa kotioloissa.
Uotilaiseen vesihoitojärjestelmään kuuluu myös terveellinen ruokavalio. Jo 1950-luvulta lähtien se on ollut "kiihokkeista vapaa kala-kasvisruokavalio". Siihen aikaan ei hoidettaville tarjottu kahvia, mutta nykyään sitä on ruokalistalla. Alkoholia ei sen sijaan edelleenkään ole tarjolla. Kala- ja kasvisruoan lisäksi tarjolla voi olla kanaa tai kalkkunaa, mutta ei punaista lihaa. Myös paastoaminen sopii hoitoon ja onnistuu kylpylässä.
Perinteen taustaa ja historiaa
Itävaltalainen talonpojan poika Vincent Priessnitz (1799-1851) näki 8-vuotiaana, miten jalkaan haavoittunut metsäkauris tuli päivittäin useita kertoja peräkkäin upottamaan vammautuneen raajansa kylmään vuoripuroon, kunnes vamma parani. Tämän havainnon myötä Priessnitzistä kehittyi lopulta uraa uurtanut hydroterapeutti, jota mainittiin aikansa etevimmäksi lääkäriksi. Kylmän veden vaikutuksista kiinnostui nuorena myös saksalainen pappi Sebastian Kneipp (1821-1897), joka hoiti sairauttaan ottamalla kylmiä säikkykylpyjä talvisessa Tonavassa. Vesihoitojärjestelmänsä tueksi Kneipp perusti alan yhdistyksiä ja julkaisi edelleenkin ilmestyvää aikakauslehteä sekä kirjallisuutta (muun muassa teoksen Minun vesihoitoni). Kneippin perustama kylpylä toimii yhä edelleen Bad Wörishofenissa Baijerissa. Sen ohella Saksassa on 60 muuta toimivaa Kneipp-kylpylää. Louis Kuhne (1835-1901) oli saksalainen tehtailija, joka hoiti omia ja veljensä vaivoja sekä Priessnitzin että Kneippin menetelmillä ja niiden innostamana alkoi kehitellä omaa menetelmäänsä. Hän julkaisi aatteensa kirjassa Uusi lääketiede ja perusti oman hoitolaitoksensa Leipzigiin.
Edellä mainituista menetelmistä Kuhnen hoitojärjestelmä saavutti Suomessa suurimman suosion, ja täällä puhutaan edelleenkin kuhnimisesta. 1900-luvun alussa terva- ja tärpättitehtailijana sekä kirjapainon omistajana ja keksijänäkin tunnettu pastori Juho Uoti (1862–1920) poti vaivoja, joihin sen ajan lääketiede ei pystynyt antamaan apua. Kokeilunhaluisena hän turvautui erilaisiin vesihoitoihin, ilmeisesti opiskeluaikaisen toverinsa suosituksesta, ja niistä avun saatuaan hän intoutui tutkimaan alaa syvällisemmin. Keski-Eurooppaan tehdyn opintomatkan vaikutteet mielessään Uoti kehitteli niin sanotun uotilaisen vesihoitojärjestelmän. Tämä vesihoitojärjestelmä saavutti niin suuren suosion, että Uoti luopui papintoimestaan ja ryhtyi vuonna 1911 Helsingissä luontaisen terveydenhoidon neuvojaksi. Vuonna 1912 hän julkaisi kirjan Kotiopas terveydenhoidossa.
Pian alettiin tarvita hoitojen suorittajia, ja Helsingissä alettiin järjestää 3–4 kuukautta kestäviä luontaishoitajakursseja. Kursseja pitivät Juho Uoti ja hänen puolisonsa Augusta Uoti, os. Laurila (1863–1939). Helsingin kursseilla hierontaopettajana toimi Martta Kavander (1891–1970), jolla oli oma kylpylä Tapanilassa ja myöhemmin Salossa. Myöhemmin kurssitoimintaan ovat osallistuneet myös Uotien lääkäripojat Aarre (1904–1968) ja Insar (1907–1986) sekä Kauko Uoti (1898–1979). Koulutetut hoitajat liittyivät perustettuun "Luontainen terveyskunta" -yhdistykseen, joka toimi vuoteen 1950 saakka.
Hoitoja annettiin aluksi yksityisissä ja julkisissa saunoissa. Vähitellen alkoi kehittyä isompia kaupunkikylpylöitä muun muassa Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Kotkaan, Haminaan ja Viipuriin. Tarvetta oli kuitenkin saada paikka, jossa voitaisiin sekä majoittaa että hoitaa asiakkaita. Vuonna 1925 Augusta Uoti löysi Lempäälästä sopivan paikan ja Lempäälän Luonnonparantolan toiminta alkoi kesällä 1926. Augusta Uotin jälkeen kylpylän johtajana oli 50 vuoden ajan Kauko Uoti (1898–1979), joka 1920-luvulla opiskeli lääketiedettä ja luonnonparannusalaa Keski-Euroopassa Saksassa ja Itävallassa sekä USA:ssa New Yorkissa. Kauko Uoti kehitti hoitoja omien opintojensa pohjalta, ja hänen jäämistössään on vielä julkaisemattomaksi jäänyt hoito-ohjeisto, johon nykyiset uotilaiset vesihoidot perustuvat.
Lempäälän Luontaiskylpylässä viivyttiin alkuaikoina hoidoissa 2–4 viikkoa kerrallaan, ja jotkut asiakkaat saattoivat olla jopa useita kuukausia. Kylpylä oli myös suosittu kesäloman viettopaikka, ja kesäaikaan hoidettavia saattoi olla toista sataa, jolloin vieraita oli majoitettuina myös lähinaapuriin. Kylpylä oli erityisesti taitelijoiden ja kirjailijoiden suosiossa. Tunnetuimpia kävijöitä olivat mm. Mika Waltari, Ilmari Kianto, Einari Vuorela puolisonsa Laura Sointeen kanssa, Aaro Hellaakoski, Thure Bahne, Kaarlo Kytö, Ture Junttu, Emmi Jurkka, Alli ja Leevi Linko ja Mikko Oinonen.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Hoitajakoulutus tapahtuu mestari-kisälli-periaatteella siten, että vanhempi hoitaja kouluttaa nuoremman, ja kylpylä varmistaa ja takaa koulutuksen tuloksen. Uotilaisen vesihoitomenetelmän koulutus tapahtuu nykyään yksinomaan Lempäälän Luontaiskylpylässä. Harjoitteluaika on neljä kuukautta, jona aikana käydään läpi eri kylpy-, kääre-, sauna- ja höyryhoidot sekä opetellaan uotilainen hieromakaava. Pitkäaikaisen hoitajan Hilja Kotisuon (1904–1999) elinaikana Kirsti Uoti ehti taltioida videolle hänen suorittamiaan lukuisia eri hoitotoimenpiteitä sekä uotilaisen, kylmän pellavapyyhkeen avulla tehtävän hieronnan. Näitä videoita käytetään myös opetustarkoitukseen.
2010-luvulla uusia harjoittelijoita on ollut 2–3 vuosittain, ja he jatkavat työssä usein kiireapulaisina, ellei vakituista työpaikkaa ole tarjolla. Kaikki vakituiseen työsuhteeseen tulevat suorittavat lisäksi koulutetun hierojan ammattitutkinnon. Käytännön harjoittelujaksoja suorittavat kylpylässä eri oppilaitosten opiskelijat, jotka kouluttautuvat usein hierojaksi. Harjoittelusta he saavat kääreiden käyttötaidon hieronnan esi- tai jälkihoitoina. Myös fysioterapian ja hieronnan ammattilaisia käy silloin tällöin hakemassa oppia perinteisistä hoitomenetelmistä oman ammattiosaamisensa laajentamiseksi. Uotin ja Kavanderin sukujen neljännen polven edustajistakin on muutama jo kouluttautunut hallitsemaan suvun vesihoitojärjestelmän.
Kylpylän asiakkaiden kanssa käydään viikoittain keskusteluja hoitojen taustasta ja niiden fysiologisista vaikutuksista sekä siitä, miten hoitoja voidaan myös kotioloissa toteuttaa. Monelle jääkin pysyväksi tavaksi toteuttaa esimerkiksi jalkojen kylmä kylpy saunassa istuessa tai jalkojen vaihtokylvyn ottaminen. Vuosittain käy myös lukuisia ryhmiä tutustumassa kylpylään ja kuulemassa uotilaisesta vesihoitojärjestelmästä. Heille yleensä näytetään kylpylän esittelyvideo, joka on koottu jo edesmenneen luontaishoitaja Hilja Kotisuon kanssa tehdyistä hoitotaltioinneista: Kirsti Uoti on vuonna 1989 kuvannut videotallenteina luontaishoitaja Hilja Kotisuon tekemänä kaikki erilaiset hoitovariaatiot sekä kokohieronnan kylmäpyyhemenetelmällä. Myös kylpylän esitteeseen on nostettu esimerkkejä tärkeimmistä hoitokokonaisuuksista ja niiden tarkasta suorittamisesta.
Hoitomuodon kehittämisen ensi vuosikymmeninä luontaishoitajia koulutettiin kymmenittäin ja heidän myötään hoitomenetelmä levisi ympäri Suomen pieniin kaupunkikylpylöihin. Kylpyläala on sittemmin kokenut monia muutoksia: suuria kuntoutuslaitoksia ja viihdekylpylöitä on perustettu, ja hiljalleen moni pieni luonnonparantola on lopettanut toimintansa. Näitä ovat olleet muu muassa Kiiskisen luonnonparantola Piikkiössä, Paimion luonnonparantola, Napapiirin luontaishoitola, Korpikoti Turtolassa, Söderkullan kylpylä Sipoossa, Luontola Nummelassa, adventtikirkon omistamat Toivonlinnan kylpyparantola Piikkiössä ja Hopeaniemi Nummelassa. Suuri muutos ovat olleet myös Baltian maiden uuden itsenäistymisen myötä yleistyneet Viron kylpylämatkat. Kelan kuntoutustoiminnan merkittävä vähentyminen ja veteraanikuntoutuksen vääjäämätön loppuminen ovat tuottaneet isoille kuntoutuslaitoksille ja kylpylöille tänä päivänä selviytymisongelmia.
Uuden saunaosaston valmistumisen myötä syksyllä 2019 pidettiin avoimien ovien päivä, jossa virisi hyviä ehdotuksia siitä, miten paikallisten kävijöiden kynnystä kylpylän palveluiden käyttöön voisi madaltaa. Kylpylällä on omat verkkosivut ja Facebook on tärkeä kommunikointiväline kantakävijöiden ja potentiaalisten uusien kylpylävieraiden kanssa. Kirsti Uotin aikana on ryhdytty myös tallentamaan uotilaisen vesihoitojärjestelmän historiaa. On kerätty tietoja perustajien ja seuraavan sukupolven henkilöhistoriasta, tallennettu pitkäaikaisten kylpylävieraiden tarinoita hoidoista ja kylpyläelämästä eri aikakausina.
Juho Uoti on kirjoittanut vuonna 1912 teoksen Kotiopas terveydenhoidossa, josta on myöhemmin otettu uusia painoksia. Kauko Uoti on laatinut omien opintojensa perusteella laajan kokoelman hoito-ohjeita. Tämä kokoelma on edelleen käsikirjoitusasteella ja julkaisematta, mutta toimii kylpylän nykyisten hoitojen perustana. Samoin hän on tehnyt hoitajille tarkoitetun Luontaishoitajan oppaan. Vuodesta 1986 lähtien kylpylässä on vietetty vuosijuhlia ja vuosina 1986, 2001, 2006, 2012 sekä 2016 on niiden yhteydessä julkaistu historiikkeja.
Kylpylän arkistoissa on tallennettuna runsaasti valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Lisäksi on tallennettu kirjallisia dokumentteja Juho ja Augusta Uotin henkilöhistoriasta aina 1800-luvulta lähtien, Luontainen terveyskunta ry:n kokouspöytäkirjoja, Luonnon Apu -lehden kappaleita sekä Juho Uotin muistiinpanoja.
Perinteen tulevaisuus
Uotilaisen vesihoitojärjestelmän harjoittaminen keskittyy tällä hetkellä yksinomaan yhteen hoitolaitokseen Suomessa. Uusien työntekijöiden rekrytoiminen fyysisesti kohtalaisen raskaaseen käsityöammattiin on tänä päivänä haasteellista. Sirkka Uotin toivehakija luontaishoitajan työhön oli aikanaan "kristillisen kansanopiston käynyt maatalon tytär". Tällaista CV:ta ei tämän päivän hakijoilta löydy, mutta vielä hauissa on onnistuttu. Uotin ja Kavanderin kylpyläsukujen neljännen polven jälkeläisiä on toistakymmentä, ja siinä joukossa muutama naispuolinen suvun jäsen jo hallitsee uotilaisen hoitomenetelmän, puhumattakaan nuorista miehistä, jotka avustavat kiinteistöjen hoidossa ja IT-asioissa.
Lempäälän Luontaiskylpylässä asiakkaat ovat kautta vuosikymmenten olleet itsemaksavia, eli Kelan tai Valtiokonttorin tuki tai sen puute eivät ole vaikuttaneet asiakasvirtoihin. Sen sijaan suhdanteiden mukaan on pyritty sopeutumaan tilanteeseen henkilökuntaa supistamalla. Kiinteistöistä ja hoitoihin liittyvästä tekniikasta on pyritty pitämään säännöllisesti huolta. Remontteja on tehty säännöllisesti ja tiloja ja toimintoja on viety yhä ympäristöystävällisempään suuntaan. Uusia perinnehoidosta kiinnostuneita hoidettavia on ilahduttavasti jatkuvasti ilmaantunut, ja sosiaalisen median kautta kontakteja ylläpitämällä suhteet myös säilyvät ja uusia solmitaan.
Lempäälän Luontaiskylpylä omintakeisine uotilaisine hoitomenetelmineen on ainutlaatuinen kylpylaitos tänä päivänä. Samanlaisia hoitoja ei saa enää missään päin Suomea, eikä täsmällisesti samanlaisia missään muuallakaan maailmassa.
Ilmastonmuutos kaikkine siihen liittyvine haasteineen saa yhä useamman ihmisen miettimään hiilijalanjälkeään. Tulevaisuudessa saatetaan yhä enenevissä määrin suunnata kylpylämatka lähelle paikkaan, jossa arvostetaan vanhoja perinteitä, eletään "hidasta elämää" ja arvostetaan kokonaisvaltaista ihmisen hoitamista. Vesihoitoihin kuuluu myös ekologinen ja terveellinen ruokavalio, ja luksus löytyy yksinkertaisuudesta.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Uotilaisten vesihoitojen ystävät:
Kaija Uoti, Harri Uoti, Janne Uoti, Irmeli Uoti, Anna-Leena Uoti-Salo, Hanno Kavander, Roope Reilama, Risto ja Mira Reilama, Antti Reilama, Juhani Laurila, Rebecca Blair, Eira Filppula, Roosa Haapajoki, Leena Väisänen, Sirpa Väisänen, Margit Luoto, Raili Kallioinen, Kaija Virtanen, Debra Gomez-Tapio, Raija Hietaniemi, Auri Hotta, Riitta Salonen, Sara Ekman, Johanna Majuri, Anneli Laine, Kirsi Suutari, Veli-Matti Lehikoinen, Tapani Tikkanen, Juha Leppä, Tiina Suikkanen, Tiina Juppala, Leena Hellman, Marjukka Fryer, Niina Eskola, Tuula Eskelinen, Marie Ahola, Saara Niemi, Mariina Niittymäki, Outi Hellstén, Leena Aijasaho, Tiina Heinonen, Sirpa Kuronen, Elina Ussa, Kaje Lumpiola, Elina Ala-Hannula, Terhi Ruutu, Hannele Kalliomäki, Hilu Toivonen-Alastalo, Suvi-Sini Peltola, Johanna Laitinen, Tuuli Nenonen, Sirpa Jyrkänne, Hanna Gibson, Kristiina Törnudd, Stina Sandell, Outi Sane, Tiina Saloniemi, Gilda Nevala, Tuula Stenius, Anna-Mari Isola, Leena Mantere, Sanna Ylivakeri, Pirkko Liikanen, Meeri Taimisto, Sanna Soinila, Konsta Liitomaa, Outi Mäki, Virpi Anne, Ellie Lagergren McClure,Tarja Rintakoski, Melina Jokila, Anne Uuttu, Pirjo Sepponen, Aura Elliot, Tuula Olkinuora, Merja Haapaniemi, Elina Järvinen, Kirsi LaRuffa, Erja ja Petri Oksman, Marja-Liisa Linder, Elina Peltonen, Vipe Tiitta, Mari Haapanen, Mira Kumpula, Virpi Eskola, Marjo Karikivi, Satu Smith, Tuulia Luomala, Emmi Valio, Elisabet Kankaanpää, Heidi Rämö, Ilona Maunuaho, Hanna Mäkinen, Mervi Anttila, Eeva Valentine, Titta Roos, Anita Niemelä, Lila Halmila, Kaarina Louhi, Anitta Hakala, Sari Käpynen, Marita Loukiainen, Aino Qwick, Riitta Hellgren, Kirsti Leskinen, Helena AllahWerdi, Eliisa Lintunen, Kimmo Koskela, Asta Salo, Barbro Hindsberg, Mirjam Östring, Helka-Marjatta Maaranen, Kyllikki Lindman-Hekkala, Ritva Virola, Maritta Jurvanen, Pirkko Kaapu, Anu Lehtola-Donner, Mervi Hukari, Raija Sundström, Päivi Nahkola, Katja Häkkinen, Kirsti Viertola, Riitta Kankaanpää, Kaisa Mikkonen, Anitta Korpela, Nina Selin, Veera Suominen, Merja Saartila, Annukka Vihonen, Ulla Kauhanen, Tuula Westman, Saara Sinivuori, Arto Riikonen, Marjut Enqvist, Merja Partti, Timo Koskela, Kirsti ja Aarno Torikka, Airi Särkilahti, Liisa Linnoila, Päivi Vuori, Oili Salonen, Kirsti Kalliko, Helena Hakala, Päivi Miekka, Johanna Ukkonen, Solja Aho, Maija-Liisa Salo, Mirka Aho, Birgit Vihreävuori, Auni Kettunen, Tuula Hiekkanen, Eevahenna Aalto, Tanja Heikkinen, Sari Pesonen, Marjo Peltola, Salla Salmus, Pirkko Kallio, Satu Kylmälä, Raimo Meriluoto, Anneli Nykänen, Elvira Samsonov, Piiti Järvenpää, Päivi Mäenpää, Sari Latva, Maija Heino, Päivi Korteniemi, Ulla Pohjola, Minna Hokkanen, Terhi Friman, Sari Laurikkala, Hannu Pohjonen Jussi Ropanen, Anneli Manninen-Landin, Päivi Martikainen, Elwiira Davidov, Matti Mäkinen, Eila Aalto, Malla Rosengren, Regina Kaarela, Tanja Välimäki, Marjaana Mikkola, Paula Ahola, Leena Mäenpää, Ritva Galla, Anitta Erenius, Sirpa Antikainen, Helena Korhonen, Satu Kaiku, Jaana Taiminen, Titta Eräniitty, Hannele Maaranen, Päivi Hallamaa, Satu Wulli, Marja Hautaniemi, Miia Paalanen, Marketta Päretie, Sirkka Hagman, Jaana Koskimies, Marjatta Latosaari, Susanna Leppänen, Outi Pautamo, Elina Wainio, Paula Kirvesmäki, Kaija Uusitalo, Kai Halmesvaara, Juuli Maaniitty, Silva Wainio, Kirsti Isotalo, Ritva Kanervainen, Veikko Viljanen, Maarit Blomqvist, Kaarina Ketonen, Anneli Kesola, Arja Nurminen, Regina Glazunova, Pekka ja Heini Mäenpää, Heini Maaniitty, Teija Suvanto, Ritva Mäkelä, Martti Rannikko, Leena Eresmaa, Eeva Leskinen, Anne ja Melina Jokila, Marketta Yli-Mäenpää, Elina Kivi, Anne Sallinen, Anja Jousmäki, Jaana Pihlajamäki, Pasi Maunuaho, Maija Viitasaari, Marja Nieminen, Anu Peltola, Tuija Perttunen, Eliisa Lintunen, Pirjo Valtanen, Kristiina ja Jukka Hovila, Pekka Ketonen, Anne Lari.
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Lempäälän Luontaiskylpylän arkistot
Juho Uoti: Kotiopas terveydenhoidossa 1912
Historiikit: Uotin Parantola 60 vuotta (1986), Vedestä voimaa. Lempäälän Luontaiskylpylä 1926-2001, toim. Ritva Mäkelä, ISBN 952-91-3697-8
Luonnon apu, Uotilainen kylpyläperinne, toim. Marja Kalske 2012, ISBN 952-92-0554-6
Matka menneisyydestä, toim. Marja Kalske 2012, ISBN 978-952-93-1021-0
Miten vesihoidot tulivat Lempäälään, Kirsti Uoti 2016