Uotilainen vesihoitojärjestelmä

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uotilainen vesihoitojärjestelmä
Sijainti Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa
Asiasanat Vesihoidot, luontaishoidot, höyrysauna, paasto, ammekylvyt, käärehoidot, kylmähoidot, kylmäpyyhehieronta

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Keskieurooppalaiset vesihoitomenetelmät, joiden tärkeimpiä uranuurtajia olivat Vincent Priessnitz (1799-1851), Johann Schroth (1798-1856), Sebastian Kneipp (1821-1897) ja Louis Kuhne (1835-1901) alkoivat rantautua Suomeen 1800-luvun puolivälin tienoolla. Suomessa on 1800-luvun puolivälin jälkeen toiminut useita em. menetelmiä noudattavia hoitolaitoksia, joista toiminnassa on vielä Runnin kylpylä ja Lappeenrannan kylpylä, tosin ne ovat toimintaideologialtaan muuttuneet enemmän kuntoutuslaitosten suuntaan. Useita vesihoitoloita perustettiin vielä 1900-luvulla mm. Kirvun kylpylä (kuhne-hoidot), Vilppulan Elämänmäki (mm. kuhne-hoidot), Luontola Nummelassa (kuhne-hoidot), adventtiseurakunnan omistamat Hopeaniemi Vihdissä ja Piikkiön Toivonlinnan kylpyparantola, Kiiskisen luonnonparantola Piikkiössä, Söderkullan parantola, Napapiirin luontaishoitola Turtolassa. Kaikkien näiden toiminta on jo lakannut.

Ote Uotin Parantolan vieraskirjasta vuodelta 1951. Näyttelijä Leevi Linko oli yksi monista taiteilijavieraista.

Pastori Juho Uoti (1862–1920) kehitti uotilaisen vesihoitojärjestelmän keskieurooppalaisten esikuvien mukaan. Eniten nämä hoidot muistuttavat Priessnitzin ja Kneippin metodeja. Hoitoja antamaan koulutettiin Helsingissä luontaishoitajia 3-4 kuukauden mittaisilla kursseilla. Toimintaa valvomaan perustettiin yhdistys nimeltä Luontainen terveyskunta, joka jatkoi toimintaansa 1950-luvulle. Koulutetut hoitajat perustivat omia luontaishoitoloita eri puolille Suomea mm. Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Kotkaan, Haminaan, Viipuriin, Saloon ja myöhemmin vielä Poriin ja niiden toimintaa valvoi alkuun pastorska Uoti ja myöhemmin yhdistyksen valitsemat piirivalvojat.

Lempäälän Luonnonparantola perustettiin 1926 ja hoitajien koulutus tapahtui sen jälkeen tässä laitoksessa. Kauko Uoti (1898-1979) jatkoi isänsä jalanjäljissä ja opiskeli alaa Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja kehitti hoitomenetelmiä edelleen omien opintojensa pohjalta. Hän rakennutti nykyisinkin käytössä olevan kylpylärakennuksen vuonna 1938. Alkuaikoina hoidoissa viivyttiin 2-4 viikkoa, jotkut jopa useita kuukausia ja esimerkiksi kesäaikaan hoidettavia saattoi olla toistasataa yhtä aikaa. Hoitajia oli silloin naisten puolella 12–13 ja miesten puolella 6-9 henkilöä.

Tällä hetkellä kylpylä toimii matalalla kapasiteetilla ja myydyin tuote on yksi hoitotapahtuma ja ateria eli ns rentoutuspaketti. Tilastoidut vuosittaiset majoitusvuorokaudet ovat viimeisen 30 vuoden aikana pudonneet 8600:sta n. 2000–3000 tasolle. Kylpylä on ollut Uotin suvun omistuksessa kolmen sukupolven ajan ja on tällä hetkellä ainoa perinteisiä vesihoitoja antava hoitolaitos Suomessa.

Perinteen harjoittaminen

Uotilaisessa vesihoitojärjestelmässä hierotaan kylmän pellavapyyhkeen läpi, annetaan lämpimiä ja vilpoisia kylpyjä, valeluja, sauna- ja höyryhoitoja sekä käärehoitoja vilpoisilla pellavakääreillä tai kuumilla villakääreillä. Hoidot vaikuttavat joko rauhoittavasti tai kiihottavasti. Vaikutus pyritään aikaansaamaan joko koko kehossa tai sen osassa. Hoitoja voidaan antaa myös toiseen osaan kehoa rauhoittavasti ja toiseen kiihottavasti. Rauhoittavilla hoidoilla pyritään rajoittamaan kehon tai sen osan kiihtynyttä aineenvaihduntaa. Kiihottavilla hoidoilla taas pyritään päinvastaiseen tulokseen. Rauhoittavia hoitoja annetaan miedompiasteisina, kosteampina ja vahvempina. Niitä käytetään mm. alentamaan kuumetta, lieventämään kipua ja lihasjännitystä. Kiihottavia hoitoja annetaan kylmempiasteisina, ohuempina ja vähemmän kosteina.

"Autuuspaketin" päätteeksi asiakkaat kääritään vilpoisiin kääreisiin. Kuva: Kirsti Uoti.

Vuosikymmenten ajan hoitoja otettiin useita kertoja päivässä ja kylpyläjaksolla saatettiin viipyä viikkoja kerrallaan. Hoito-ohjelmat suunniteltiin yksilöllisesti vaivojen ja yleiskunnon mukaan. Aikojen saatossa tavat ja tottumukset ovat muuttuneet ja 2000-luvun kylpylävieras saattaa vain piipahtaa yhdessä hoitotapahtumassa. Silloin hoidoksi sopii esimerkiksi rentouttava ja virkistävä käärehoito, jota asiakkaat ovat alkaneet nimittää ”autuuspaketiksi”, tai verenkiertoa vilkastuttava, rentouttava kylpyhoito.

Autuuspaketti alkaa pää-hartiahieronnalla, joka tehdään kylmään veteen kastetun pellavaliinan läpi. Sen jälkeen on vuorossa ammekylpy. Veden lämpötila on ensin 40 astetta, vartalo on kaulaa myöten vedessä, kädet ja jalat ovat ammeen ulkopuolella. Jalkoihin laitetaan kylmät pellavakääreet, käsivaivoja poteville saatetaan laittaa myös käsikääreet. Lämpimässä istutaan noin 10–15 minuuttia ja sitten vesi viilennetään 27–28 asteeseen. Viilennysvaiheessa hoitaja valelee selkää karhealla pyyhkeellä. Raajakääreet kuumennetaan ja kylpijä valelee itse vartaloa pyyhkeellä. Vilpoisessa vedessä ollaan noin 5-10 minuuttia. Seuraavaksi mennään höyrysaunaan. Kun jalat alkavat tuntua lämpimiltä, niille otetaan verenkiertoa kiihottava ”säikkykylpy”. Vatiin otetaan noin 3-4 litraa kylmää vettä ja jalkoja valellaan voimakkaasti niin kauan, että vesi alkaa tuntua lämpimältä. Samalla voi myös valella käsiä. Saunan jälkeen ovat vuorossa kylmät, lämmittävät kääreet. Päähän, vartalolle ja jalkoihin laitetaan vilpoiset pellavakääreet, niiden päälle tiiviisti villakääreet, vartalon kääreet kiedotaan lopuksi tiukkaan M-siteellä ja sitten koko keho vielä peitetään villahuopiin. Käärehoito kestää 20 minuuttia, kunnes kääreet ovat lämmenneet. Toinen, vähän lyhempi hoito on verenkiertoa vilkastuttava ja rentouttava kylpyhoito.

Kuva parantolasta 1950-luvulta.

Perinteen taustaa ja historiaa

Pastori Juho Uoti (1862–1920) perehtyi Suomeen rantautuneisiin, keskieurooppalaista alkuperää oleviin vesihoitoihin omia vaivojaan hoidellessaan ja tästä perehtyneisyydestä hänelle tuli lopulta uusi ammatti, jota hän Helsingin maistraatin luvalla ryhtyi toteuttamaan luontaisen terveydenhoidon neuvojana vuonna 1911. Keskieurooppalaisia esikuvia olivat 1800- luvulla vaikuttaneet itävaltalaiset Vincent Priessnitz, Johann Schroth, saksalaiset Sebastian Kneipp, Benedict Lust ja Louis Kuhne, sveitsiläinen Arnold Rikli ja 1700-luvulla jo saksalaiset lääkärit isä ja poika Hahn, jotka olivat perehtyneet kylmän veden käyttöön sairauksien hoidossa ja nuorempi julkaisi asiasta kirjankin vuonna 1738. Juho Uoti sai omista kokeiluistaan apua ja vuonna 1911 hän matkusti Keski-Eurooppaan tutustumaan eri hoitomuotoihin ja palattuaan julkaisi kirjan ”Kotiopas terveydenhoidossa”. Hän sai kuuluisuutta terveydenhoidon neuvojana ja kulki eri puolilla Suomea esittelemässä hoitomenetelmiään. Ihmiset kirjoittivat hänelle vaivoistaan. Entisenä kirjapainon omistajana hänellä oli painotekniikka hallussaan ja hänellä oli puolivalmiita hoito-ohjelmia, joihin hän täydensi tarkemmat ohjeet kunkin vaivojen mukaan. Hoitotoimi paisui niin laajaksi, että tarvittiin koulutettuja hoitajia tekemään työtä ja 1910–1920-luvulla Helsingissä pidettiin luontaishoitajakursseja.

Uotilaisia hoitajia levisi näin ympäri Suomea ja he jatkoivat hoitotoimintaa kuka omassa saunassaan, kuka julkisissa saunoissa ja toimintaa valvomaan perustettiin Luontainen terveyskunta-niminen yhdistys. Ajan mittaan syntyi uotilaisia kaupunkikylpylöitä suurimpiin kaupunkeihin. Tampereen kylpylässä saattoi myös majoittua, mutta tarvittiin isompaa kylpylaitosta ja Juho Uotin kuoleman jälkeen vuonna 1926 pastorska Augusta Uoti (1862-1936) perusti Lempäälään uuden hoitolaitoksen. Nimeksi muotoutui Lempäälän Luonnonparantola, sittemmin Uotin Parantola ja vuodesta 1989 Lempäälän Luontaiskylpylä.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinteinen käsityötaito opetetaan kylpylässä uusille työntekijöille mestari-kisälli-periaatteella eli vanhempi hoitaja kouluttaa uuden. Kylpylän johtaja testaa koulutuksen tuloksen. Harjoitteluaika kestää 4 kuukautta ja sinä aikana käydään läpi hoitomenetelmät ja opitaan hieromakaava. Pohjakoulutusta ei tarvita. Vuodesta 1996 lähtien hoitajille on myös oppisopimuksella hankittu koulutetun hierojan pätevyys yhteistyössä TAKK:n kanssa. Hierojan koulutus kestää n. 1,5 vuotta.

Hoitomenetelmät on tallennettu videolle vuonna 1989 luontaishoitaja Hilja Kotisuon tekemänä. Hän oli tuolloin 85-vuotias ja oli saanut koulutuksensa vuonna 1925. Menetelmistä on myös olemassa kirjallinen ohje, Luontaishoitajan käsikirja, samoin kirjallisessa muodossa on tallennettuna hieromakaava.

Tärkein työssä käytetty väline ovat pellavakääreet. Paikalliset käsityötaitajat kutovat kylpylän tarpeisiin milloin palttinaa, milloin toimikasta aina tarpeen mukaan. Kylpylän ammeet ovat ruostumatonta terästä ja ne ovat tamperelaisen peltisepän käsityötä 1950-luvulta. Niitä on n. 20 kpl.

Hoitoihin kuuluu ns. höyryhoitoja, joko paikallisesti annettuna tai höyrysaunassa. Tätä varten on olemassa erityinen höyrynkehitin, joka lämmittää 20 hengen saunan tai höyryä johdetaan putkia pitkin asiakkaalle rakennettuun höyrytelttaan. Höyryä käytetään myös käärevaatteiden keittämiseen ja steriloimiseen jokaisen käytön jälkeen.

Kuva: Kirsti Uoti 2015

Perinteen tulevaisuus

Tarkoituksena on ylläpitää vanhaa hyväksi havaittua käsityötaitoa mahdollisimman autenttisena myös 21. vuosisadan kylpijöiden avuksi ja iloksi. Nykytiede on jo osannut osoittaa, mitä fysiologisia ilmiöitä samantapaisilla käsittelyillä saadaan aikaan. Autuuspaketin loppuvaiheessa, kääreissä ollessa, sydämen syke laskee, samoin hengitys tasaantuu. Elimistössä tapahtuu parasympaattisen hermoston aktivoituminen. Nykyään on osoitettu, että monilla univaikeuksista kärsivillä autonomisen hermoston tasapaino on häiriintynyt ja elimistö on unen aikanakin valmiustilassa, sympatikotonisesti aktivoituneena. Tarvittaisiin parasympaattista aktivaatiota. Tässä voisi olla tämän päivän unihäiriöisille oiva, ilman haittavaikutuksia toimiva keino.

Nykytiede on aktiivisesti kiinnostunut kylmäkäsittelyjen vaikutuksesta elimistöön. Nykyään on suurta muotia maailmalla, että huippu-urheilijat harrastavat äärimmäisten fyysisten suoritusten jälkeen kylmäimmersiota, jotta elimistön palautuminen fyysisestä stressistä nopeutuisi ja lihasten kipeytyminen estyisi. Myös avantouimareita on paljon tutkittu. Tutkimuksia on tehty myös kylmäkäsittelyjen vaikutuksesta kivun aistimukseen ja todettu, että toistuvilla kylmäkäsittelyillä kiputuntemukset lievittyvät. Kylmäkäsittelyjen on todettu myös vaimentavan tulehduksen välittäjäaineiden, ns. sytokiinien vaikutusta kudoksissa. Uusimpia kylmähoitojen sovelluksia on pitkäaikaisen kylmäaltistuksen vaikutus elimistön ruskean rasvan määrään ja tämän soveltaminen painonhallintaan.

Uotilaisesta hoitomenetelmästä ei ole tähän mennessä tehty tieteellistä tutkimusta. Perinteisesti niillä on saatu lievitystä mm. erilaisissa kiputiloissa, uniongelmissa, alaraajojen laskimokierron häiriöissä, reumaattisissa sairauksissa, ylähengitysteiden ongelmissa. Näistä voisi löytyä hyviä tutkimuksen aiheita. Toistaiseksi vielä toteutumaton tutkimussuunnitelma on laadittu fibromyalgiapotilaiden unen laadun selvittämiseksi ja vesihoitojen tehon tutkimiseksi näillä potilailla.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Kouluneuvos Juhani Laurila, emeritus suurlähettiläs Kari Karanko, agronomi Jukka Väissi, eo sivistystoimenjohtaja, HuK Heli Väissi, eo pankkitoimihenkilö Irmeli Uoti, eläinlääkäri Kaija Uoti

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Lempäälän Luontaiskylpylän arkistot.

Historiikit: Uotin Parantola 60 vuotta (1986). Vedestä voimaa, Lempäälän Luontaiskylpylä 1926-2001, toim. Ritva Mäkelä, ISBN 952-91-3697-8.

Luonnon apu, Uotilainen kylpyläperinne, toim. Marja Kalske 2006, ISBN 952-92-0554-6.

Matka menneisyydestä, toim. Marja Kalske 2012, ISBN 978-952-93-1021-0.

Miten vesihoidot tulivat Lempäälään, Kirsti Uoti 2016.

Videotaltionteja vesihoidoista vuodelta 1989, joissa vuonna 1925 koulutuksensa saanut luontaishoitaja Hilja Kotisuo näyttää uotilaisen kylmäpyyhehieronnan, pääkylvyt, ammekylvyt, roiskeet, höyryhoidon, käärehoidon, iskiashoidon, neuvoo suullisesti saunassa otettavan jalkojen säikkykylvyn ym.

Juho Uotin kirja Kotiopas terveydenhoidossa, 1912.

Kauko Uotin käsin kirjoittamat uudistetut hoito-ohjeet (julkaisematon)

Kauko Uotin käsin kirjoittama Hoitajattaren opas, hieromakaava kirjallisena.