VPK-toiminta

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kuvaus

Vapaaehtoinen palokunta eli VPK voi tulla Suomessa vastaan missä vaan; kaupungeissa ja kunnissa, taajamissa ja kylissä. Vapaaehtoisuuteen perustuvia palokuntia on maassamme yli 700, ja niissä toimii yli 33 000 palokuntalaista. Heistä 13 400 osallistuu pelastustoimintaan ja noin 20 000 on mukana harrastuspohjalta esimerkiksi palokuntanuoriso- ja palokuntanaistoiminnassa. Palokuntiin kuuluu myös veteraaneja ja soittokuntalaisia.

Auttamisenhalu ja palokuntatoiminnan yhteisöllisyys pitävät monia palokuntalaisia mukana toiminnassa. VPK-toiminta onkin heille tärkeä harrastus, jossa voi auttaa toisia ihmisiä, tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kuulua kivaan porukkaan.

VPK on palokuntatoimintaa varten perustettu yhdistys. VPK voi olla jakautunut osastoiksi: hälytysosasto, palokuntanaisosasto, palokuntanuoriso-osasto. Osa VPK:ista on sopimuspalokuntia. Ne ovat tehneet sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa pelastustoimeen kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

Palokuntalaiset viettävät paljon aikaa VPK-talolla. Vähintään kerran viikossa he kokoontuvat harjoituksiin. Hälytysosastoissa toimivilla on omat harjoituksensa ja nuorilla omansa. Palokuntalaiset haluavatkin kehittää itseään, ja heitä varten on oma koulutusjärjestelmä.

Hälytyksen koittaessa palokuntalaiset kiirehtivät töistä tai vapaalta hoitamaan tehtävää, joka voi olla tulipalon sammuttamista, tieonnettomuuteen joutuneiden pelastamista tai toisinaan jokin eläinpelastustehtävä.

Mukava yhteisö houkuttaa paikalle muulloinkin, sillä VPK:lta löytyy aina mieleistä seuraa. Palokuntalaiset järjestävät kiinnostavia tapahtumia myös yleisölle, esimerkiksi lapsiperheiden Päivä Paloasemalla -tapahtuman marraskuun viimeisenä lauantaina.


Tausta

VPK-toiminta käynnistyi Suomessa kaupungeissa. Ensimmäinen palokunta, Turun VPK, perustettiin vuonna 1838. 1860-luvulla perustettiin VPK:t Poriin, Helsinkiin, Viipuriin, Uuteenkaupunkiin, Vaasaan ja Porvooseen. 1870-luvulla perustettiin 14 VPK:ta lisää, esim. Tammisaareen, Jämsään, Ouluun ja Savonlinnaan. Vähitellen VPK:t laajenivat kaikkialle maahan.

Sen lisäksi, että palokunnat sammuttivat tulipaloja ja pelastivat ihmisiä, palokuntayhdistyksillä oli suuri merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille. VPK:issa oli kirjastoja, lukusaleja, kuoroja, soittokuntia, teatteriryhmiä, voimistelua ja muutakin urheilua. Ne järjestivät myös kansanjuhlia ja urheilukilpailuja. VPK:t olivat sivistysharrastusten edelläkävijöitä.

Palokuntayhdistykset mahdollistivat myös yhdistystoiminnan pelisääntöjen ja tasa-arvoisen itsehallinnon periaatteiden oppimisen. Vapaaehtoiset palokunnat olivat ensimmäinen joukkojärjestö Suomessa.

VPK:t olivat tasa-arvoaatteen edelläkävijöitä. Niissä maisteri ja työmies toimivat rinta rinnan saman päämäärän hyväksi, ja palokunnan juhlissa eri yhteiskuntakerrokset viihtyivät yhdessä asemaan ja sukupuoleen katsomatta.


Tulevaisuus

Suomessa on noin 7000 palokuntanuorta. Palokuntien nuoriso-osastoissa harjoitellaan viikoittain ja siten välitetään VPK-toiminnan perinnettä tuleville sukupolville. Palokuntanuoret ovat iältään 7–17 -vuotiaita. Osa nuorista tulee mukaan, koska heidän koko perheensä on toiminnassa mukana. Iso osa tulee kuitenkin VPK-toiminnan ulkopuolelta, ihan uusina jäseninä.

Palokuntanuorille järjestetään paljon ohjelmaa. Heillä on kesä-, syys- ja talvileirit ja monenlaisia muitakin tapahtumia, joissa he ovat itsekin aktiivisina järjestäjinä. Kesäleiri on ensisijaisesti koulutusleiri, jossa nuoret osallistuvat ikäryhmien mukaan erilaisille kursseille ja oppivat tärkeitä kansalais- ja palokuntataitoja. Leirit saattavat yhteen palokuntanuoria niin lähialueilta ja koko Suomesta kuin ulkomailtakin.

Palokunta on nuorille kuin iso perhe, jossa on kaikenikäisiä jäseniä – jopa vauvasta vaariin. Perinteet välittyvät yhdessäolon ja yhdessä tekemisen kautta iästä ja sukupuolesta riippumatta.

VPK:lla on edelleen vahva asema Suomessa, vaikka joitakin palokuntia on lakkautettukin. Ne eivät saaneet rekrytoitua riittävästi henkilöitä mukaan toimintaan. Erityisesti nuorista jäsenistä on ollut puutetta, ja varsinkin harvaan asutuilla seuduilla nuorten poismuutto on ollut keskeinen ongelma. Mutta myös uusia palokuntia ja nuoriso-osastoja on perustettu. Tarve uuden VPK:n perustamiselle on kummunnut halusta tarjota nuorille hyvä harrastus ja ylipäänsä osallistua nuorten kasvatustehtävään sekä tarpeesta olla avuksi yhteisössään.

Palokuntien elinvoimaisuutta tuetaan parhaiten kiinnittämällä huomiota vapaaehtoisuuteen ja harrastusmaisuuteen. Palokunnat ovat muutakin kuin hälytysosasto. Palokuntanuorista kasvatetaan paitsi tulevaisuuden palokuntalaisia myös turvallisuustaitoisia kansalaisia. Palokuntanaiset ovat aktiivisia turvallisuusviestijöitä ja tukijoukkoja. Myös palokuntien veteraanit ovat tärkeä osa yhteisöä ja perinteen välittäjiä.


Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki, www.spek.fi

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

www.spek.fi/palokuntatoiminta

Teija Mankkinen (toim.) (2013) 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Katajamäki, Juhani (2006) Aatteen paloa – arjen turvaa. Palokuntien liitosta pelastusalan keskusjärjestöksi. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Eskelinen, Kaisa & Tervala, Valtteri & Malinen, Sanna & Hamilton-Skurak, Henrieta (2017) Miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää? Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö