Verikuppaus

    From Elävä perintö -wiki
    Verikuppaus
    Mukana kansallisessa luettelossa
    Sijainti Suomi
    Asiasanat Verikuppaus, kuppaus, märkäkuppaus, perinnehoito

    Kuva Elena Saaresranta 2023, verikuppaus

    Perinteen harjoittajat ja tuntijat

    Kuppaustapoja on kahdenlaisia, verikuppaus ja kuivakuppaus. Kuivakuppauksessa ei lasketa verta, vaan kuppi asetetaan keholle trigger- tai akupisteeseen.Kupin annetaan olla hetki paikallaan tai sitä voidaan liikuttaa kipeän paikan ympärillä tai lymfakierron suuntaisesti. Tarkoituksena poistaa kipua aiheuttavaa painetta tai ylimääräistä kudosnestettä alueelta, ja saada aikaan verenkierron ja hapen kulun parantuminen hoidettavalle alueelle.Verikuppauksessa kupit asetetaan puhdistetulle iholle trigger- tai akupisteeseen ja annetaan hetken ihon pinnan kohota. Keho on lämmitetty valmiiksi saunassa mahdollisesti vihtoen ja rentouttaen kehoa valmistautumaan hoitoon ja pintaverenkierron elvyttämiseksi. Haavat tehdään haavaleikkurilla, kuppauskirveellä tai kirurginveitsellä. Kuppi asetetaan takaisin paikalleen. Kupista poistetaan aika ajoin verta ja myös ihoa huuhdellaan verestä. Verentulon lakattua kupit poistetaan ja iho desinfioidaan desinfioivalla ihonpesuaineella. Kuppauksen vaikutuksen on ajateltu perustuvan kaksijakoisesti: ärsytyshoitona trigger- ja akupisteessä ja toisena vapauttaen kudoksista painetta imemällä alipaineen avulla verta pois kuppauskupin alueelta.

    Kuppareista löytyy mainintaa jo 1561 luvulta, useimmat kupparit olivat naisia. Sanonta toteaa "ei ole naisesta lukkariksi ja miehestä kuppariksi". Näin kupparit edustavat pitkää oppityttöperinnettä, missä kuppaus on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle pääasiassa äidin tai tädin välityksellä. Pitkän oppijakson kautta kuppariksi kouliintuneella henkilöllä on hyvät terapeutin ominaisuudet. Samalla juurtuu tietoisuus puhtausvaatimuksista. Nykyisin kuppareita on kaikista sukupuolista. Nykyisin tietoa kuppauksesta jaetaan esimerkiksi lehtien, television, sosiaalisen median ja kirjallisuuden kautta.

    Mestariparantaja Aini Hautala Kaustisilta on yksi vaikuttajista, jonka ansiosta kuppausperinne on säilynyt Suomessa.Hänet koulutti aikanaan "Joonhan Liisa", Liisa-Kreeta Känsäkoski. Myös Ainin isän täti toimi kupparina 1930-luvulla.Toinen keskeinen perinteenvaalija on Sofia Peltoniemi, joka koulutti 1970-luvulla lahtelaisen Kalervo Laakson. Laakso on toiminut useimpien nykyisten vanhempien kuppareiden kouluttajana. Koulutusta järjestettiin 1980-luvun puolivälissä Koulutettujen Hierojain Liiton toimesta ja samaisessa liitossa myös Laakso toimi kouluttajana. Laakso opetti kuppausta lähelle 2000-luvun alkua asti. Hän kuoli vuonna 2005.Suomessa kuppausta harjoittavat koulutetut kupparit. Koulutusta järjestävät muutamat itse kuppausta tekevät hoitajat ja Saunaterapiakoulutus. Frantsilan luomuyrttitilalla järjestetään myös verikuppauskoulutusta. Koulutettuja kuppareita on kuulunut alan yhdistykseen aikojen saatossa 30-100, mutta tarkkaa kuppareiden määrää Suomessa ei tiedetä. Nykyään Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry:hyn kuuluu noin 30 kuppausta harjoittavaa hoitajaa ja yhdistykseen kuulumattomia ammatinharjoittajia on eri puolella maata. Kupparit ovat usein jonkin hoitoalan koulutuksen käyneitä, kuten lähi- ja sairaanhoitajia, hierojia, fysioterapeutteja ja sosionomeja. Kuppauksesta ollaan myös kiinnostuneita muiden kansanperinteisten hoitojen harjoittajien, kuten jäsenkorjaajien ja muiden vaihtoehtohoitojen taitajien parissa. Kuppauskoulutus kestää muutaman viikonlopun ja koulutusten välissä hoitajat tekevät harjoitteluja, joiden jälkeen antavat aina näytön osaamisestaan. Sen jälkeen voi jatkaa uuteen osuuteen. Koulutuksessa on erittäin tärkeänä osuutena hygieniaosaaminen ja peruspisteet. Jatko-opintoina ovat erikoispisteet eri osa-alueille, kuten käsien, jalkojen, selän ongelmille. Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit järjestävät aika ajoin lisäkoulutuksia ja tutustumismatkoja jäsenistön toivomusten ja tarpeiden mukaan. Tutustumismatkoja on järjestetty mm. Viroon tapaamaan kollegoita heidän hoitoloihinsa.

    Perinteen harjoittaminen

    Virallisen lääketieteen suhtautuminen on yleensä kaksijakoista verikuppaukseen ja kuppaukseen. On olemassa lääkäreitä, jotka suosittelevat kuppausta asiakkailleen muun muassa korkean hemoglobiinin hoitoon. Joskus lääkärit ovat saattaneet laskea verta asiakkaan suonesta ja jotkut lääkärit ovat suositelleet verikuppausta. On olemassa lääkärikuntia, jotka ovat nähneet vaihtoehtohoitojen positiiviset tulokset suotuisina asiakkaansa hoidossa.Suomessa tehdään kuppausta hoidollisista syistä käyttäen aku- ja triggerpisteitä, joiden avulla puretaan keräytynyttä kudospainetta. Tällä tavoin saadaan verenkierto ja hapenkulku normaaliksi kipu-, särky- tai painealueella. Kuppausta käytetään migreenin hoitoon, lihas- ja nivelsärkyihin, levottomiin jalkoihin, tennis- ja golfkyynärpäähän, jännetuppitulehdukseen, niskajäykkyyteen, turvotuksiin, korkeaan ferritiiniin ja hemoglobiiniin, urheiluvammoihin ja urheilun aiheuttamiin rasituksiin, jalkojen erilaisiin verenkiertohäiriöihin sekä veren "puhdistamiseen". Nykyisin kupparit selvittävät kyselylomakkeen avulla voidaanko kupata. Kyselykaavakkeessa selvitetään aiheet ja vasta-aiheet hoidolle. Asiakas allekirjoittaa kaavakkeen luvaten näin kertoneensa kaikki hoitoon vaikuttavat osa-alueet. Jokaisen kuppausta harjoittavan on otettava itselleen vastuuvakuutus.Verikuppausta harjoitetaan saunatiloissa, jotka soveltuvat tähän toimintaan. Perinteen harjoittajia toimii uimahalleissa, kylpylöissä, yleisissä saunoissa ja yksityisinä ammatinharjoittajina. Kuivakuppausta harjoitetaan hoitohuoneissa usein hieronnan yhteydessä tai pelkästään kuivakuppausta pistekuppauksena tai liukukuppauksena. Yleensä perinnettä harjoitetaan pienemmissä yksiköissä, laki määrää miten ja missä. Valvira ohjeistaa ja terveystarkastajat noudattavat Valviran ohjeistusta. Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry pitävät huolen, että heihin kuuluvat saavat viimekäden tiedot Valviran ohjeistuksista ja niiden noudattamisesta omissa yksiköissään. Kuppaukseen kuuluu saunominen, vihtominen ja pesu. Saunoessa pintaverenkierto elpyy ja keho rauhoittuu lämmön vaikutuksesta. Entisajan saippuapesun sijaan kuppari pesee ihonpinnan desinfioivalla pesuvaahdolla ennen kuppien laittamista. Keholle laitetaan noin 20-30 imukuppia ja haavakoneella, teräksisellä kuppauskirveellä tai kirurginveitsellä tehdään pieniä haavoja jokaisen kupin alle. Kuppeja tyhjennellään, ihoa huuhdellaan ja verentulon loputtua iho pestään desinfioivalla pesuvaahdolla. Lopuksi huolehditaan nesteytyksestä ja suolatasapainosta. Rauhallinen pukeutuminen puhtaisiin vaatteisiin ja vapaapäivän vietto kuppauksen jälkeen on suotavaa.

    Professorit Tuula Vaskilampi ja Osmo Hänninen haastattelivat kuppareita ja heidän asiakkaitaan 1980-luvulla. Selvisi, että kuppareiden pohjakoulutuksesta huolimatta löytyivät kuppauskäytänteistä yhtenevät alueet, joilla tiettyä sairautta tai vaivaa hoidettiin. Vaskilampi ja Hänninen selvittivät kuppauksen tehokkuuden käsitteitä eri sairauksien hoidossa. Potilaat kertoivat kuppauksen vaikuttaneen myönteisesti heidän vaivoihinsa.

    Kuppauksella asiakkaiden vastausten mukaan voitiin poistaa lihassärkyjä ja lievittää kipuja. Kuppaus auttoi "niskasärkyihin, hartiakipuihin, päänsärkyyn, selkäkipuihin, iskiasvaivaan, puutuneisiin ja raskaisiin sekä levottomiin jalkoihin". Hoitopisteet ovat melko symmetriset nykykäytössäkin, vaikka kuppareilla on tänä päivänä laajempi anatomian tuntemus. Ilman koulutustakin (perinteen opin mukaan) entisajan taitajat tiesivät varoa jänteitä, verisuonia, kalvoja ja hyvin ohueksi mennyttä ihoa.

    Perinteen taustaa ja historiaa

    Verikuppauksesta ensimmäiset tiedot ovat eea.3300 Mesopotamiasta ja kuppaus on kuulunut monessa maassa lääkäreiden erikoisalaan. Kaivauksissa on löytynyt sinetti, jonka mukaan lääkäri on suorittanut kuppausta orjansa avustamana. Keskiajalla, ja vielä 1900-luvulla alkuun saakka, kuppaus oli osa silloista virallista terveydenhuoltoa. Siitä kirjoitettiin oppikirjoja, sitä opiskeltiin ja siitä tehtiin Länsi-Euroopassa myös korkeimpia opinnäytetöitä, aina väitöskirjoiksi asti. Lääketieteen opinahjoissa, varsinkin Englannissa, oli kuppaukseen erikoistuneita asiantuntijoita. Henry du Mondeville, Ranskan kuningas Philipin kirurgi, kirjoitti kirurgian oppikirjan noin 1306 ja antoi tarkat ohjeet kuppauksen suorittamiseksi. Hän piti tärkeänä, että kuppaus tehdään täyden kuun aikana, ja varoitti kuppaamasta sumuisella säällä sekä länsituulen puhaltaessa. Ensimmäiset erikseen kehitellyt kuppauskupit kehitti Ambroise Pare 1500-luvulla. Hän kehitti myös laatikon, eräänlaisen haavaleikkurin. Siinä oli useita pieniä teräviä pyöriä, jotka tekivät kerralla useita viiltoja. 15.11.1921 Fernand Devienne haki patentin keksimälleen kuppauslaitteelle. Hoitomuotona kuppausta on käytetty myös Kreikassa, Egyptissä, Kiinassa, Intiassa, Afrikassa, Venäjällä sekä myös Euroopan maissa. Kuppari Bayfield kirjoitti vuonna 1823, että Perussa paikallisen väestön havainnot lepakkojen tavasta imeä verta nukkuvilta ihmisiltä johti kuppauksen kehittämiseen. Afrikan maissa sekä Turkissa ajatellaan ihmisen olevan paha, siksi he valuttavat pahaa verta pois yleensä vain selän alueelta ja ilman saunaa. Kiinassa on käytetty bambusta tehtyjä kuppeja.Suomeen veri- ja kuivakuppaus on saapunut naapurimaan Venäjän kautta ja se on säilynyt saunakulttuurin vuoksi. Kirjatietoja kuppauksesta löytyy 1500-luvun puolivälistä. Mikael Agricola kehotti rukouskirjansa kalenterissa talonpoikia kuppauttamaan itsensä ennen toukotöitä. Suomessa ilmestyi vielä 1800-luvulla lääkärikirjoja, joissa oli kuppausohjeita. Viimeinen kuppausohjeita sisältävä kotilääkärikirja ilmestyi vuonna 1907. Hindrik Strandberg on tehnyt väitöskirjan suomalaisesta kuppauksesta 1900-luvulla (Koppning i Finland framtillmitten av 1900-talet). Sana "kuppaus" tulee ilmeisesti ruotsin sanasta blodkopp eli verikuppi. Kansan keskuudessa alettiin puhua kupittamisesta ja kuppaamisesta.

    Kuppausvälineiden kehitys eläimensarvista silikonikupeiksi ja kuppauspuukosta kirurginveitseen. Kuva: Mervi Hongisto, 2023
    Kuppausvälineiden kehitys eläimensarvista silikonikupeiksi ja kuppauspuukosta kirurginveitseen. Kuva: Mervi Hongisto, 2023

    Suomeen haavaleikkurit tulivat 1940-luvulla Saksasta. Nykyiset, käytössä olevat haavaleikkurit ovat myös valmistettu Saksassa. Saunassa kuumuuden vuoksi on olleet kautta aikojen hygieniset olosuhteet hoidon harjoittamiseen. Saunaa on kuvattu suomalaiselle pyhäksi paikaksi. Saunan pyhyyttä hoitohuoneena on kunnioitettu; onhan saunassa synnytetty, kupattu, hierottu, puhdistauduttu ja pesty ruumiit. Koko ihmisen kiertokulku käy saunan kautta. Suomessa verikuppausta on tehty hoidollisista syistä, vaikkakin sanaa "paha veri" on Suomessakin käytetty. Syynä on ollut kipeän paikan kipua tuottava tuntemus, joka itsessään on paha. Kipukohdassa on pahaa verta, joka pitää saada pois. Klassinen oppi elimistön neljästä perusnesteestä: verestä, limasta, mustasta ja keltaisesta sapesta saivat aikaan humoraalipatologisen ajattelutavan. Sen mukaan nämä ihmisen nesteet saattoivat joutua epätasapainoon, ja tästä aiheutui monenlaisia vaivoja ja sairauksia. Kansan keskuudessa eli hyvin sitkeässä käsitys, että sairaudet asuivat ihmisen veressä. Siksi pahan veren pois laskeminen kuppaamalla tai suonta iskemällä katsottiin hyväksi.

    Kuppaussarvet olivat eläimen sarvia, usein joko härän tai lehmän. Sarvi katkaistiin noin 7-10 sentin pituiseksi ja sen yläpäähän jätettiin pieni reikä. Sarvia keitettiin kuumassa vedessä, niistä koverrettiin sisus pois ja niiden reuna hiottiin tasaiseksi. Päässä oli reikä ja reiän päälle laitettiin ns. hinnu sian sappirakosta tai teurastetun eläimen ruokatorvesta otetusta kalvonkappaleesta. Kalvon reunaan tehtiin pieni reikä, josta sarvea imettäessä pääsi ilma pois samalla, kun alipaine sulki raon tiiviisti, ja sarvi pysyi tiiviisti paikoillaan. Kupparin imiessä kuppia iholle, johon oli tehty haavat puukolla, tuli usein kupparin suuhun verta, jonka hän vain sylki pois. Puukon kärki oli katkaistu ja kulmat teroitettu, joillakin kuppareilla saattoi olla sepän takoma rautainen kuppauskirves. Sarvien puhdistaminen tapahtui kuumalla vedellä keittämällä tai toisinaan saattoi saada pirtua puhdistusaineeksi.Välineet ovat kehittyneet tämän päivän hygieniatasoa vastaaviksi, eli ovat hyvin steriloitavissa. Hoitohuoneet on maalattiaisesta saunasta muuttuneet nykyajan hyvin desinfioitaviin pesuhuoneisiin. Sauna on vain lämmittelyä varten ja kuppaus tapahtuu pesuhuoneessa. Usealta kupparilta löytyy desinfioiva pesukone sekä autoklaavi tai kuumailmasterilaattori. Näiden vaihtoehtona on erilaisissa aineissa liottamiset ja sähköuuni. Kuppauskupit ovat silikonia ja kestävät 250 lämpöasteen. Kirurgin veitsen terä vaihdetaan uuteen jokaista kupattavaa kohden, sekä varsi steriloidaan kuumailmasterilaattorissa, uunissa tai autoklaavissa. Kuppaus on säilyttänyt asemansa perinteisenä hoitomuotona lääketieteen kehityksestä huolimatta. Runsaat sata vuotta sitten uskottiin, että sitä tultaisiin harrastamaan enää syrjäseuduilla. Perinne on säilynyt Itä-Suomessa ja laajentunut koko Suomeen.

    Perinteen eteenpäin välittäminen

    Veriuppaus on elävää perinnettä, joka kehittyy ajan saatossa, ja sen on pakko kehittyä säilymisensä kannalta. Aiemmin verikuppaus on siirtynyt suullisena tietona perinnehoitajalta toiselle suvussa tai kuppauksesta kiinnostuneelle. He olivat yleensä myös lapsenpäästäjiä ja yrttihoitotaitajia sekä hierojia. Heitä haettiin taloihin hoitamaan pidemmäksi aikaa talonväkeä ja mahdollisesti piikoja ja renkejäkin. Hoitaja pääsi yleensä seuraavaan paikkaan komeasti hevoskyydillä, sillä hän oli arvostettu henkilö. Nykyäänkin paikkakunnan kupparit tunnetaan, koska kysessä on jossain määrin erikoinen hoitomuoto. Entisaikoina oppi tuli olemalla osaavan mukana, nykyisin koulutus tapahtuu Saunaterapiakoulutuksen yhteydessä. Pitkän linjan yksittäiset kupparit ja jossain vaiheessa Kaustisten kansanparannus keskus ovat kouluttaneet verikuppareita ja ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan "Kuppaus Mitä?Miten? Miksi?". Televisiossa on usein kuppauksesta kertovia ohjelmia, ja lehdet kirjoittavat usein kuppareista, varsinkin luontaisalanlehdet, ovat aiheesta todella kiinnostuneita. Luontaisterveyslehti on kirjottanut artikkeleita kuppauksesta, samoin paikalliset lehdet aika-ajoin alueellaan toimivista kuppauksen harjoittajista. Nettisivut ovat monelle tavoitettavissa ja yksittäiset tekijät mainostavat kuppausta sivuillaan. Netistä löytyy paljon videoita, sekä erilaisia Youtube-videoita ja blogeja.

    Perinteen tulevaisuus

    Nykyaikaiset kuumuuden kestävät, steriloitavat kuppauskupit. Merja Pihlajamäki, 2023.
    Nykyaikaiset kuumuuden kestävät, steriloitavat kuppauskupit. Merja Pihlajamäki, 2023.

    Koska kyseesä on toiminen veren kanssa, siihen liittyy toki uhkia. Veren välityksellä monet sairaudet voivat siirtyä asiakkaalta toiselle. Siksi hoitovälineet, hoitohuoneet sekä hoitajan ammattitaito ovat tärkeitä. Perinnettä turvataan asianmukaisella koulutuksella ja sääntelyllä. Jos hoito ei ole turvallista, sillä ei ole tulevaisuutta. Hygieniakoulutusta järjestetään säänöllisin väliajoin. Kaksipäiväisessä koulutuksessa Aila Nuotila (hygieniakouluttaja) käy läpi mikrobit, bakteerit, virukset ja veriteitse tarttuvat sairaudet, sekä millä aineilla ja välineillä niihin liittyviin haasteisiin pystytään vastaamaan. Hygieniaohjeet koskevat välineistöä, hoitajaa, hoitohuonetta ja toimenpiteen suorittamista. Koulutukseen on haettu Kehitysparkilta innovaatiosetelin (5000 euroa), jolla maksetaan mikrobiologeille ja kemisteille, että he tutkivat tarkasti aineet ja ajat, missä välineet saatetaan steriiliksi. Nykyään käytetään kuumailmasterilaattoria tai autoklaavia sekä uunia. Niitä ennen käytetään vielä kahta eri desinfioivaa ainetta tai desinfioivaa pesukonetta. Nämä ovat Valviran ohjeistukset kuppaus harjoittaville. Valviralla oli toimikunta valjastettuna asiaan. Tällä hetkellä heillä ei ole lisäpyyntöjä tai ohjeita liittyen verikuppaukseen, eli tehdyt vaatimusten mukaiset toimenpiteet riittävät.

    Aila Nuotila toimii linkkinä Valviraan. Tarpeen vaatiessa koulutusta pidetään uudistuvista toimenpiteistä sekä desinfiointiaineista hygieniaa koskien. Jos toimenpiteet ovat pieniä, yhdistyksen jäsenille ilmoitetaan asiasta kirjeitse. Jäsenet velvoitetaan ottamaan itselleen vastuuvakuutus. Jäseneksi sitoutuessaan, he allekirjoittavat sitoumuksen, jossa allekirjoittanut vakuuttaa noudattavansa vaitiolovelvollisuutta kaikissa asiakkaitaan koskevissa asioissa ja pitämään asiakaskortistoa, joka on suljetussa, toisten ulottumattomissa tiloissa. Perinnettä turvataan myös tallentamalla siihen liityvää tietotaitoa kirjallisuuden avulla ja siirtämällä osaamista sukupolvelta toiselle. Teoksen "Kuppaus Mitä? Miten? Miksi?" yhtenä tarkoituksena on karsia turhaa mystiikkaa ja kertoa kuppauksen todellisista vaikutuksista ja menetelmistä sekä antaa rehellistä ja oikeaa tietoa kuppauksesta. Teoksessa "Saunan Salaisuus" käsitellään kuppauksen historiaa, hygieniaa, kuppausta nyky-Suomessa, kuppaustapahtumien kokemuksia, perinnepäivien kuppaustyönäytöksiä ja sairaalassa tapahtuvaa kuppausta. Kirjassa on myös professori Tuula Vaskilammen kirjoitus (188-195) aiheena Kuppaus kulttuurin näkökulmasta. Teoksessa "Perinnehoitojen verhottu tieto" avataan historiaa, menetelmien eroja ja kuppauksen vaikutuksia. Se sisältää myös tieteellinen tutkimuksen tehokkuuden käsitteistä eri sairauksien hoidossa.

    Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

    Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry, Merja Pihlajamäki ja Mervi Hongisto

    Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

    Valviran ohjeistus

    Kauneushoitoloiden, tatuointiliikkeiden ja vastaavien tilojen hygieniavaatimukset


    Kirjallisuus

    Merja Pihlajamäki, Mervi Hongisto: Saunan Salaisuus 2011

    Risto Tuulensuu, Heikki Hemmilä: Kuppaus Mitä? Miten? Miksi Solprint, Espanja 2008

    Vertanen Päiviö, Hänninen Osmo, Piippo Sinikka, Tuohimaa Pentti, Piilo Riitta: Perinnehoitojen verhottu tieto, Kannus 2017 Kalevalainen kansanparannus-säätiö

    Verkkolähteet

    Jenna Lehtonen (blogikirjoitus) "En kävele edes crocsit jalassa kenenkään veressä" – Yrittäjä Mervi Hongisto tietää, että kuppaus on katoavaa kansanperinnettä (28.2.2021)

    Juha-Pekka Inkinen kuvareportaasi; Ei loitsuja, parantajaeukkoja tai verisiä lattioita - Moderni kuppaus tapahtuu hierontapöydällä

    Keskisuomalainen "Huippusuositun Vain elämää -tv-ohjelman perjantainen kohokohta: vaajakoskelainen kuppari yllättää artistit" (26.9.2019)

    Pielisen tietäjäkeskus ry

    Tietoa kuppauksesta

    Yle Elävä arkisto, Kuppari päästää pahat veret pois (5.10.2015)

    Yle Elävä arkisto Käynti kupparilla 7.10.2010

    Ylöjärven Uutiset: "Kuppaus on voimallinen kokemus: 'Jotkut näkevät edesmenneitä läheisiä, moni kokee hoidon puhdistautumisriitiksi" (26.10.2020)

    Videot

    Perinteistä kuppausta esittelevä video

    Tv-ohjelmat

    Kuppausta kotiharjun saunassa

    Madventures: Kuppaus, iilimatohoito ja turvehoidot/Forum sauna

    Yle areena: Saunapäivä, Sauna parantaa, kuppaus ja morsiussaunat 13.7.2019

    Podcast

    Yle areena: Kalevalainen jäsenkorjaus ja Kuppaus. jakso 1 kuppaus: apua vai arpia kuppauksesta 16.1.2023