Balladien laulaminen ja tanssiminen

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balladien laulaminen ja tanssiminen
Sijainti Suomi
Asiasanat balladi, laulu, kertova laulu, arkkiveisut, kansanmusiikki, kansanrunous

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Balladitanssia Seurasaari Soi! -tapahtumassa 2014. Kuva: Tapani Ilo.

Balladi on eurooppalainen kertovan kansanlaulun laji, jolla on pitkät perinteet myös Suomessa. Balladit ovat olleet osa muuta, useimmiten suullisesti levinnyttä kansanlauluperinnettä ja suosituimmat niistä ovat levinneet ympäri Suomen. Erityisesti 1800-luvun lopulla, jolloin balladit elivät meillä kukoistuskauttaan, lähes kaikki tunsivat tai osasivat laulaa ainakin oman aikansa sentimentaalisia arkkiballadeja.

Balladien laulaminen on säilynyt tähän päivään asti erityisesti kansanlaulun ja -perinteen tutkijoiden, harrastajien sekä kansanmusiikin ammattilaisten parissa. Muutama kansanballadi, kuten Velisurmaaja tunnetaan laajemminkin mm. koululaulukirjojen kautta. Balladityyliä on jäljitelty myös iskelmissä sekä uudemmassa populaarimusiikissa. Tärkein suomalaisen balladin kokoelma ja tietolähde on Anneli Asplundin vuonna 1994 julkaisema Balladeja ja Arkkiveisuja - Suomalaisia kertomalauluja.

Perinteen harjoittaminen

Balladit kertovat tarinan omalla lajityypillisellä tavallaan. Ne ovat usein traagisia ja päättyvät tavallisimmin kuolemaan. Balladeissa viehättää niiden tummanpuhuva maailma, jossa inhimillisiä kohtaloita käsitellään toteavasti, mutta silti tunteisiin vetoavasti.

Balladeja lauletaan edelleen sekä omaksi iloksi että yleisölle. Niitä opitaan kirjoista, äänitteiltä ja opetustilanteissa. Myös uusia balladitarinoita sepitetään. Balladeja ei esitetä erityisen paljon, mutta niitä kuulee silti niin perinteisenä säestyksettömänä yksinlauluna, kuin uusina yhtyesovituksinakin. Nykyään balladeja lauletaan myös harrastusryhmissä yhdessä muiden kanssa tanssien, keskiaikaisen balladitanssityylin tapaan.

Perinteen taustaa ja historiaa

Murhaballadeja: Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen. SibaRecords 2012.

Balladi syntyi 1200-luvulla Ranskan hovissa ritarilaulun vaikutuksesta. Se levisi nopeasti kansan pariin ja muualle Eurooppaan. Suomeen balladi rantautui oletettavasti 1400-luvulla, jolloin ensimmäiset laulut käännettiin vallitsevaa runolaulumittaa käyttäen kalevalakielelle. Eurooppalainen uusi loppusoinnullinen runomitta ja melodiikka välittyivät meille vasta 1600-luvulta alkaen, jolloin koko suomalainen musiikkikulttuuri alkoi muuttua uusista läntisistä vaikutteista johtuen.

Muualla Euroopassa balladit olivat erityisesti keskiaikaista perinnettä, mutta meillä balladin kulta-aikaa elettiin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin arkeille painetut laulut levisivät ympäri maan. Erityisesti kotimaisten sepittäjien rakkausaiheiset arkkiballadit olivat suosittuja ja niitä laulettiin vielä pitkälle 1900-luvun puolella. Jotkut näistä lauluista elävät vieläkin vanhempien ihmisten muistinvaraisena perinteenä.

Balladeja myös tanssittiin keskiajalla, erityisesti Skandinaviassa. Ketjussa tai ringissä etenevä, esilaulajan johtama keskiaikainen tanssitapa on myös edelleen yksi kalevalaisten runolaulujen esittämistapa. Kuvaukset 1800-luvun Inkeristä kertovat, että ketjussa liikkuen laulettiin myös balladeja. Ritvalan Helkajuhlissa nuorten neitojen rituaalinomainen kulkeminen kylän raitilla samalla balladeja laulaen on myös vastaava keskiajalta periytyvä laulua ja liikettä yhdistävä tapa. Varsinaista balladitanssia ei Suomessa kuitenkaan tiettävästi ole aiemmin harrastettu. Färsaarilla ja muualla Skandinaviassa vakiintunut balladiaskel, kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse, on otettu suomenkielisen balladilaulun säestykseksi vasta 2010-luvulla.

Maija Karhinen-Ilon vuonna 2016 valmistuneen taiteellisen tohtorintutkinnon aiheena oli balladien esittäminen.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Balladilaulu on osa suomalaista kansanmusiikkiperinnettä, jonka jatkuvuuden takaa alan tutkimus ja koulutus erilaisissa musiikkioppilaitoksissa ja järjestöissä. Balladeja julkisesti esittävät artistit välittävät myös lauluja eteenpäin ja innostavat mahdollisesti myös omien balladien kirjoittamiseen. Esilaulajan johtama balladitanssi taas tarjoaa helpon tavan osallistua balladilaulantaan ilman aktiivista laulujen opettelua. Ryhmätanssin imuun on kenen tahansa helppo yhtyä.

Perinteen tulevaisuus

Balladi on hyvin värikäs kansanlaulun alue, joten se säilyttänee kiinnostavuutensa myös tulevaisuudessa. Kotimainen ja kansainvälinen tutkimus on ollut runsasta, joten tietoa, materiaaleja ja esimerkkejä on tarjolla. Balladitanssiharrastuksen yleistyminen voi osaltaan kasvattaa balladin suosiota, sillä yhteinen laulu, tanssi ja tarinankerronta korostaa yhteisöllisyyttä ja on parhaimmillaan voimauttavaa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Käpylän musiikkiopisto

Anneli Asplund: Balladeja ja Arkkiveisuja - Suomalaisia kertomalauluja. SKS 1994.

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkodokumentit ja linkit

Karhinen-Ilo, Maija (2016): Balladilaulaja, leikaritanssija. Monitaiteinen näkökulma balladien esittämiseen. http://ethesis.siba.fi/files/maija_kirja_e_v03b.pdf

Oramo, Ilkka: Musiikin historian artikkelisarja: Suomen keskiaika, keskiaikainen balladi.

Balladilaulajan blogi

Helsingin Balladitanssijoiden sivusto

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän julkaisu

Balladi Wikipediassa

Kirjallisuus

Asplund, Anneli (1994): Balladeja ja arkkiveisuja - Suomalaisia kertomalauluja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Asplund, Anneli (1981): Suomalaista kansanmusiikkia 1: Balladeja,vihko. Helsinki: SKS/Finnlevy.

Asplund, Anneli (2006): Balladi – eurooppalainen kansanlaulun laji. Suomen musiikin historia, kansanmusiikki.Helsinki: WSOY.

Haavio, Martti (1955):Kansanrunojen maailmanselitys.Helsinki: WSOY.

Niinimäki, Pirjo-Liisa (2007): Saa veisata omalla pulskalla nuotillansa – Riimillisen laulun varhaisvaiheet suomalaisessa arkkiveisussa 1643–1809. Tampereen yliopisto. Tampere: Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 14.

Valkeapää, Leena (2005):Kauniissa joukos. Sata vuotta nykymuotoista Ritvalan Helkajuhlaa. Ritvala: Ritvalan Nuorisoseura.