Perinnehoidot
| Perinnehoidot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Perinnehoidoilla tarkoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneitä perimätietoon ja pitkään kokemukseen perustuvia kansanparannustaitoja. Neljään vuodenaikaan sopeutuminen on muovannut perinteistämme ainutlaatuisia selviytymisen lähtökohdista rakentuvia hoitomenetelmiä. Perinnehoitoihin kuuluu kehon elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi kehitettyjä manuaalisia eli käsin tehtäviä ja ravitsemuksellisia hoitoja. Perinnehoitoja ovat saunominen, manuaalisista hoidoista hieronta ja jäsenkorjaus, kuppaus ja terveyttä ylläpitävä ravinto sekä villivihannekset, yrtit ja lääkekasvien käyttö.
Saunomisen osalta suomalainen perinnehoito on laajasti lähes 100 %:sti käytössä. Suomalaiset ovat rakentaneet saunoja jokaiseen asuin- ja vapaa-ajan asuntoon. Myös ulkomaille muuttaessaan sauna on pyritty sinne rakentamaan, jos se vain on ollut mahdollista. Suomalaiset saunovat yhdestä kolmeen kertaa viikossa.
Hierojan ammatissa työskentelee tuhansia henkilöitä ja vuosittain heitä valmistuu noin 900. Koulutetut hierojat ovat Valviran rekisterissä ja osa heistä on järjestäytynyt Koulutettujen hierojien liiton kautta. Hierontakoulutusta järjestävät myös yksityiset hierontakoulut ja akatemiat usealla paikkakunnalla. Näiden lisäksi on joukko itseoppineita hierojia.
Kuppauksen osalta Suomen kupparit ja saunaterapeutit ry kouluttaa uusia osaajia. Heidän rekisterissään on noin 80 osaajaa. Lisäksi on muutamia kymmeniä vanhemmilta kuppareilta opin saaneita. Kupparit toimivat yrittäjinä tai jossain hoitolaitoksissa.
Jäsenkorjauksen, nivelten ja lihasten käsittelyn parissa työskentelee vajaat 1000, joista EU:ssa nimisuojattuja kalevalaisia jäsenkorjaajia on noin 700. Vuosittain heitä valmistuu noin 80. Lisäksi on nikamankäsittelijöitä noin 100, jotka käsittelevät pelkästään nivelpintaa, kuten Kaustislainen jäsenkorjaus Kansanlääkintäkeskuksessa ja Kaustisen Jäsenkorjaus Oy:ssä, jossa on myös lihasten ja jänteiden käsittelyä. Hierontaa ja nikamankäsittelyä suorittavia jäsenkorjaajia noin 100 henkilöä. Näitä kouluttaa Perinteinen jäsenkorjaus ja Suomalainen kansanparannusseura ry. Näiden lisäksi on pienempiä jäsenkorjauskouluttajia.
Suomessa on vankka villivihannesten ja yrttien käyttäjäkunta, joiden kasvatukseen koulutetaan muutamilla paikkakunnilla osaajia. Frantsila on näistä vanhimpia. Villivihanneksia ja/tai perinneravintoa käyttää noin 10 % suomalaisista. Arktiset Aromit ry on luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö, joka toiminnallaan edistää luonnontuotteiden talteenottoa, jatkojalostusta ja käyttöä sekä parantaa tuotteiden laatua. Luonnontuoteneuvojia koulutetaan useissa ammattioppilaitoksissa luonto- ja ympäristöalalla. Sieni-, yrtti- ja marjaneuvojilla on oikeus järjestää poimijakoulutusta ja erilaisia luonnontuotekursseja, kuten villivihannes-, yrtti- ja sienikursseja.
Perinteen harjoittaminen
Suomella on poikkeuksellisen rikas kansanparannuksen perinne. Se on säilynyt elinvoimaisena huolimatta julkisin varoin tuetuista hyvin varustetusta ja koko maan kattavasta terveyskeskusten ja sairaaloiden verkosta. Suomalaisella perinteisellä terveyskulttuurilla on monia etuja puolellaan myös yleismaailmallisesti. Kokonaisvaltaisella lähestymistavalla on parantamistoiminnassa kysyntää. Kiireettömyyteen ja käden taitoihin perustuvien perinnehoitojen tarjontaa on niukasti. Saunakulttuuri ja luonnonkasveihin tukeutuva Pohjolan valoisa ja puhdas luonto tukee tätä.
Perinnehoidoista saunomista harjoittaa lähes jokainen suomalainen. Saunan merkitys kylmissä olosuhteissa puhdistumisessa, lihasten ja mielen rentouttajana on ymmärretty kautta aikain. Saunasta löytyy nykyisin eri muotoja, kuten savusauna, puulämmitteinen sauna, sähkölämmitteinen sauna ja infrapunasauna.
Hieronnasta on käytössä eri muotoja, kuten urheiluhieronta, sidekudoshieronta, hermoratahieronta, pehmytkudoshieronta ja lymfahieronta. Hierontaa voidaan antaa kokovartalohierontana tai osahierontana, kuten jalka-, selkä-, niska-, hartia-, pää- ja kasvohierontana.
Märkäkuppaus eli verikuppaus suoritetaan niin ikään saunassa löylyn ja usein myös edeltävän hieronnan pehmentämiin kudoksiin. Kuppauksen avulla saadaan pois ns. paha veri, mikä on kudospaineiden kasvun hyydyttämää hiussuonistoon sakkautunutta verta ja happamia kudosnesteitä. Muualla käytetään kuivakuppausta ilman saunomista. Iilimatohoito ja vaikeiden haavojen toukkahoito ovat palanneet sairaanhoidon käyttöön liki sadan vuoden takaa.
Jäsenten korjaus on syntynyt sijoiltaan menneiden nivelten saattamiseksi takaisin paikoilleen. Mukaan on tullut jänteiden ja lihasten paikalleen laitto, joka mahdollisti hermopinteen vapauduttua liikkumisen. Jäsenkorjauksen suuntauksia ovat niveltenkäsittelyyn perehtyneiden ns. niksauttajien toiminta ja pehmytkudoskäsittelyyn, nivelten paikalleen saattamiseen sekä tukirakenteiden tasapainottamiseen perehtyneiden jäsenkorjaajien toiminta.
Perinteinen fytoterapia, joksi rohdoskasvien lääkinnällistä käyttöä kutsutaan, lähtee liikkeelle ihmisen ravintoketjun alkuvaiheilta, jolloin ravintona käytettiin lehtiä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja juuria. Suomalaisesta kasveista käytetään laajemmin noin 30 eri lajia. Lisäksi harvemmin käytettyjä kasveja on 80. Kasvien salaattikäyttö on tarjonnut ja tarjoaa hyvä mikrobilisän suolistolle sekä elintoimintoja tukevan hivenaine- ja vitamiinilähteen sekä suoliston toimintaa tukevan kuidun.
Perinteen taustaa ja historiaa
Yleinen terveydenhoito oli aina 1800 -luvun loppupuolelle asti pääasiassa kansanparantajien käsissä. Kansanparannus ei ollut tuohon aikaan vaihtoehtolääketiedettä, kuten nykyään. Tavallinen kansa turvautui omiin parantajiinsa ja käytti näiden ohjeistamina lääkkeitä tai valmisti rohtonsa itse. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus mahdollisti tiedon jakamisen käsitteellisesti. Käsitteellisellä runomitalla olikin perinteen siirtämisen kannalta merkittävä vaikutus. Parantajien tehtäviä hoitivat keskiajalla ja myöhemminkin kansanparantajien lisäksi myös parturit, välskärit ja papit. Keskiaikaisissa luostareissa harjoitettiin sairaanhoitoa ja lääkitsevien yrttien viljelyä. 1900 -luvulle saakka lääkäreitä oli koulutettu varsin vähän, joten kansanparantajilla oli keskeinen rooli sairauksien parantamisessa. Perinnekulttuureissa parantaja on saattanut olla myös hengellinen johtaja. Suomessa papit, munkit, nunnat ja muut kirkolliset henkilöt ovat yleisesti toimineet sairauksien parannustehtävissä. Munkit ja ritarikunnat ovat ylläpitäneet myös sairaaloita.
Ensimmäinen maininta saunasta löytyy kreikkalaisen Herodotoksen kirjoituksista noin 3000 vuoden takaa. Sen mukaan itä- ja pohjoiseurooppalaiset kansat tunsivat saunan. Sauna on kautta aikojen koettu parantavaksi ja terveyttä edistäväksi. Se voidaan mieltää perinnehoidon ytimeksi. Pfaler korosti saunan keskeistä merkitystä suomalaisessa kansanlääkinnässä toteamalla, että ”esi-isämme parannustoimessaan olivat suuria balneo- ja hydroterapeutteja. Heidän paras sairashuoneensa ja operaatiosalinsa oli sauna, heidän karbooliusvansa oli saunanlöyly.” (Pfaler 1888, 115). Saunassa on synnytty ja sitä on käytetty ruumiin pesuun. Saunaa on kautta aikain pidetty pyhänä paikkana.
Vanhimmat tunnetut merkinnät kuppauksesta on löydetty muinaisen Mesopotamian (nyk. Irakin ja osin Syyrian ja Turkin) alueelta 3300 ennen ajanlaskumme alkua. Länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates neljännellä vuosisadalla eaa. luotti kuppauksen vaikutuksiin. Suomessa kuppaus on tunnettu 1400 -luvulta ja ensimmäiset kirjatiedot löytyvät 1500 -luvun puolivälistä. Keskiajalta aina 1900 -luvun alkupuolelle saakka kuppaus oli osa silloista virallista terveydenhuoltoa. Vanhimmat merkinnät hieronnasta löytyvät Kiinasta ajalta 2700 eKr. Hippokrates (460-380 eKr) oli perehtynyt hierontaan siinä määrin, että osasi nimetä sairauksia, joihin hieronnalla oli suotuisa vaikutus. Keskiajalla hierontaa harrastivat ainoastaan kansanparantajat, vaikka sen aikainen lääketiede luokitteli heidät lähinnä puoskareiksi. Hieronta on vanhimpia suomalaisia alun perin saunassa suoritettuja perinnehoitoja.
Hierojat kiertelivät kylillä ja asettuivat taloon samalla tapaa kuin kupparit muinoin. Kun kuppareilta taito siirtyi äidiltä tyttärelle, niin hieronnan osalta vastaava tapahtui myös isältä pojalle. Suomen ensimmäinen hierojaopisto aloitti toimintansa syksyllä vuonna 1893. 1900-luvun alkupuolella hieronta oli tärkeä osa kylpyläkulttuuria, josta jäi perinteet yleisissä saunoissa annettavaan hierontaan.
Vanhimmat kuvaukset jäsenkorjauksesta löytyvät Herodotoksen kirjasta 2500 vuotta sitten. Ensimmäiset tieteelliset merkinnät jäsenkorjauksesta löytyvät G. Maxeniuksen väitöskirjasta vuonna 1733.
Kansanlääkintä oli ainoa parannusmuoto Suomessa 1200-luvulle asti. Tietomme kansanlääkinnästä ja parannustavoista pohjautuu kuitenkin huomattavasti myöhäisempään tietämykseen. Elias Lönnrot keräsi ensimmäisenä tietoa suomalaisten parannustavoista ja perinteisistä lääkekasveista 1800-luvulla. Hän keräsi tietoa kasveista ja julkaisi ne nimellä "Suomen kasvisto” 1860. Sulo Cantell arvosteli vuonna 1937 huonoa tietämystä Suomen luonnonvaraisista lääkekasveista ja keräsi tietoja ihmisten keskuudessa. Maa- ja metsätieteen professori Toivo Rautavaara keräsi tietoa vuosina 1942−1943. Rautavaara oli jo 1940−50-luvuilla mukana rohtokasvien viljelykokeissa. Erityisesti 1970- ja 80-luvuilla julkaisemillaan kirjoilla ja radioesitelmillään hän aloitti uuden aikakauden ja kiinnostuksen kotimaisten rohtokasvien käyttöön. Ihmisten ruuan hankinta voidaan jakaa viiteen kehitysvaiheeseen: kasvissyöjä-, keräilijä-, metsästäjä-, maanviljelys- ja karjanhoitovaihe sekä teollisen ravinnontuotannon vaihe.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Perinteen taitajalta oppilaalle siirretystä kansanparannustaitojen opetuksesta on siirrytty järjestettyyn, yhdenmukaistettuun koulutukseen 1980 -luvulta alkaen. Saunomiskulttuurin säilymistä tukee uusien tieteellisten näyttöjen julkisuusarvo. Pääosin saunakulttuuri siirtyy perheissä sukupolvelta toiselle. Suomen saunaseura ry, joka on perustettu vuonna 1937, edistää osaltaan saunomisperinnettä.
Kuppauksesta järjestetään koulutusta ja jonkin verran yleisöluentoja. Kuppauksen, hieronnan ja jäsenkorjauksen osalta perinteisen osaamisen siirtäminen uusille osaajille on muuttunut organisoidummaksi. Ennen kupparit olivat naisia, jotka siirsivät osaamista tytöilleen. Hierojina ja jäsenkorjaajina on toiminut sekä naisia että miehiä siirtäen osaamista sukupolvilta toiselle.
Hierojia koulutetaan eri puolella Suomea sijaitsevissa ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutusyksiköissä, kansanopistossa, Suomen urheiluhierontaopistossa ja muutamissa yksityisissä kouluissa. Koulutettujen hierojien liitto ry toimii koulutettujen hierojien etujärjestönä.
Jäsenkorjausta opetetaan organisoidun opetussuunnitelman mukaisesti, mikä mahdollistaa tiedon siirtämisen yhtäläisesti eteenpäin. Jäsenkorjauksesta on tehty tieteellisiä vaikuttavuustutkimuksia, pidetty yleisöluentoja ja kirjoitettu lukuisia lehtiartikkeleita.
Ravinnon suhteen yhteiskunnallinen kehitys on ohjannut voimakkaasti elintarviketuotantoa yhä teollisemmaksi. Tehokkuus ja hinta ovat viime vuosikymmeninä usein määränneet raaka-aineiden laadun ja tuotannon suuntaa. Kuluttajat ovat kuitenkin nykyään yhä enenevästi ruvenneet suosimaan elintarviketuotannon terveellisyys-, maku- ja laatuasioita, joihin voidaan vaikuttaa luonnonmukaisen kasvatuksen keinoin ja myös lähituotannon avulla. Osa laaturavintoloista on ruvennut lisäämään villivihannesten, kalan ja riistan käyttöä ruuanvalmistuksessa ja näin kansalaiset oppivat arvostamaan terveellistä, maukasta ja hyvälaatuista luomuruokaa.
Perinteen tulevaisuus
Perinnehoitojen tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä. Terveyden ylläpitämisessä ja sairauden hoidossa tarvitaan sitä tietoutta, mitä perinnehoitoihin liittyy. On usealta taholta todettu, että parantajilla on laajalti terveydenhoidon tarvitsemaan tietoa.
Piirilääkäri Elias Lönnrot keräsi aikoinaan tietoa kansan keskuudesta ja muokkasi tiedon sen hetkiseen käsitteelliseen muotoon. Kansanlääkintäseura ry on tallentanut osaltaan tietoa ja ammentanut mestari Olavi Mäkelän yli 30 000 hoidollisen kokemuksen sekä näkemyksen. Seura on onnistuneesti tehnyt yhteystyötä Kuopion yliopiston emer prof. Osmo Hännisen kanssa, joka on kunnioittanut kansallista hoitoperinnettä ja tutkinut aktiivisesti pitkän uransa aikana perinnehoitoja.
Sydänkuolleisuutta vähentävänä tekijänä suomalaisesta saunomisesta on saatu kansainvälisen huomion saanutta tieteellistä näyttöä. Amerikkalaiset ja kiinalaiset huippu-urheilijat ovat ottaneet kuivakuppauksen käyttöön. Aikanaan Veikko Hakulinen muun muassa käytti märkäkuppausta ja nykyisinkin urheilijat, kuten yhdysvaltalainen huippu-uimari Michael Phelps, sitä jossain määrin käyttävät. Kalevalaisen jäsenkorjauksen vaikuttavuudesta tuki- ja liikuntaelin eli TULE -potilaiden hoidossa löytyy myönteisiä näyttöjä, jotka osoittavat, että kalevalainen jäsenkorjaus on nykyisiä käypähoitoja tehokkaampia. Näyttöjä hoidon merkityksestä on saatu aina vauvasta vaariin.
Villivihannesten, yrttien ja perinneravinnon merkitys tulee korostumaan mm. nykyisen ruuan aiheuttamien suolisto- ja muiden terveysongelmien vuoksi. Erityisesti Pohjolan oloissa kasvavien luonnonkasvien terveydelliset ja ravitsemukselliset ja lääkinnälliset arvot ovat nykyisin kiinnostuksen ja tutkimusten kohteena. Marjoista etenkin mustikka, lakka ja tyrni ovat ravinto- ja suoja-ainearvoiltaan parhaimpia. Villikasveista nokkonen ja voikukka ovat ohittamattomia. Pihkan parannusvoimasta on jo tieteellinen näyttö. Tutkimuksen kohteena on myös koivunmahla ja pakurisieni sekä mehiläisten kasveista keräämät hunaja ja siitepöly. Nousukautta elää myös yrttien ja terveyttä vahvistavien kasvisten kotitarveviljely luonnonmukaisin menetelmin. Laaja sienimaailma on pääosin tutkimatta, vaikka penisilliini löytyi sieltä. Koulutettujen luonnontuoteneuvojien pitämät villivihannes- ja sienikurssit ovat suosittuja kautta maan. Perinnehoitojen merkityksen avaaminen tämän päivän käsitteelliseen muotoon luo tarpeen niiden kysyntään ja jopa kansainväliseen arvostukseen ja kiinnostukseen.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Kalevalainen kansanparannus-säätiö ja Kansanlääkintäseura ry
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Videoita
MTV3 SuomiAreena Kalevalainen jäsenkorjaushoito kuntoutuksessa 11.7.2022.
"Jäsenet kuntoon! Apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta sekä nivelet ja selkä kuntoon pysyvästi.” Toimittajana Lasse Mansikka-aho. AlfaTV ja Järviradio 4.12.2017.
YLE Elävä arkisto: Kuppari päästää pahat veret pois. Kansanparantaja Anni Hynninen esittelee kuppausta (1974).
YLE Elävä arkisto: "Kun kerran kipunsa tiäsi, niin mitäs sitä lääkäriin mentiin" – kansanparannuksen historiaa. Sis. videoita, radio-ohjelmia, kuvia.
Linkkejä ja verkkojulkaisuja
Koulutettujen Hierojien Liitto
Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokanta
Suomen kupparit ja saunaterapeutit ry
Arno Forsiuksen (LKT) -kotisivut: Lääketiedettä, kulttuuria ihmisiä. Sis. paljon kirjoituksia lääketieteen historiasta.
Henriette’s Herbal Homepage. Tietoja ja blogitekstejä yrteistä.
Piela, Ulla 2010: Kansanparannuksen kerrotut merkitykset Pohjois-Karjalassa 1800- ja 1900 –luvuilla. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto humanistinen tiedekunta No 8. Linkki julkaisuun.
Rinne, Pirjo 2000: Folklig läkekonst i Karelen – en försvinnande tradition. Nordista hälsovårdshögskolan, Göteborg Examen arbete i Fokhälsovetenskap. Linkki julkaisuun
Strandberg Hindrik 2012: Koppning i Finland fram till mitten av 1990 -talet. Helsinki: Helsingfors universitet. Linkki julkaisuun.
WHO traditional medicine strategy: 2014–2023.
Kirjallisuutta
Arkko P. 1986: Syövän kansanlääkinnän menetelmät Pohjois-Suomessa. - Acta Univ. Ouluensis, Ser. D, Med. No 138, Med. Publ. 5: 182 – xx.
Hemmilä H.M, Keinänen-Kiukaanniemi S.M, Levoska S, Puska P. 2002: Long-term effectiveness of bone-setting, light exercise therapy, and physiotherapy for prolonged back pain: a randomized controlled trial.- J Manipulative Physiol Ther 25: 99-104.
Hernesniemi, A. 1995: Jäsenet paikalleen, paha veri pois. Kansanlääkintä terveydenhoidon kentässä. -Toinen uudist. ja laaj. painos. Yliopistopaino.
Hernesniemi A. 1998: Finnish folk healing. In: Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa. - Ed. Sanna Saarinen, Oy Edita, Helsinki (Suomalainen kansanparannus).
Honko L.1960: Varhaiskantaiset taudinselitykset ja parantamisnäytelmä. - Jumin Keko. Tutkielmia kansanrunoustieteen alalta. Tietolipas No 17 (toim. J. Hautala, Helsinki)
Hänninen O, Zaproudina N. 2005: Jäsenkorjaus: elinvoimaista ikivanhaa perinnettä. - Nikama-aikakausilehti, 16 (4): 11-13.
Hänninen O, Räsänen V, Zaproudina N, Leinonen V. 2004: Traditional healing of locomotor pains in the light of literature and observations today. - Annales Societatis Historiae Medicinae Fennicae, 21: 13-26.
Kiljunen P, Riikonen P. 2004: Vaikka huuhaa sinnittelee, tiede jyrää. - Tiede 7. Lönnrot E :1963 Kalevala. - WSOY, p.647.
Kopponen Tapio (toim.) 1976: Parantajat - kertomuksia kansanlääkäreistä. Folklore. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Forssa.
Laaksonen Pekka, Piela Ulla (toim.) 1983: Kansa parantaa. Kalevalaseuran vuosikirja 63. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Maxenius G. 1985: De effectibus fascino-naturalibus or influence of incantation. 1733, - reprinted in the University of Kuopio, Finland, p. 21 (De effectibus fascino-naturalibus - eli runoloitsujen vaikutusta).
Meriläinen P. 1986: Väestön terveydenhoidon kokonaisuus: itsehoito, virallisten ja epävirallisten terveyspalvelujen käyttö sekä niitä määräävät tekijät. - Kuopion yliopiston julkaisuja, yhteiskuntatieteet, alkuperäistutkimukset pp.64, 281.
Piippo, Sinikka 2016: Villivihannekset. Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä. Minerva Kustannus Oy.
Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. Toinen painos. Helsinki: WSOY
Räsänen V, Leinonen V, Zaproudina N. 2005: Indigenous healers' explanations of low back pain and its relief. - Pathophysiology 12(4): 313-6.
Salmenperä, L. 2005: Complementary and Alternative Medicine; Attitudes of Cancer Patients, Nurses and Physicians, the Use of Complementary and Alternative Medicine by Cancer Patients (Täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä syöpäsairaanhoidossa). - Turun yliopiston julkaisuja.
Vaskilampi T, Pylkkänen K. 1991: Luonnollinen ja yliluonnollinen vaihtoehtolääkinnässä. - Duodecim 107:1060-1068
Vaskilampi T. 1992: Vaihtoehtoinen terveydenhuolto hyvinvointivaltion terveysmarkkinoilla. -Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research No 88, ss 94
Vaskilampi T, Vartiainen E, Meriläinen P, Koskela K, Viinamäki H, Mäntyranta 1982: Vaihtoehtolääkinnän tuntemuksen ja käytön muutoksia - tuloksia kymmenvuotisseurannasta. Vaihtoehtolääkintä Suomessa 1982-92, - Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 3: 64-78.
Vaskilampi T and Hänninen O. 1982: Cupping as an indigenous treatment of pain syndromes in the Finnish cultural and social context. - Soc Sci Med 16:1893-1901.
Vertanen P, Hänninen O, Piippo S, Tuohimaa P, Piilo R 2017: Perinnehoitojen verhottu tieto. Kokkola: Kalevalainen kansanparannus-säätiö.
Vertanen P 2020: Taistelua kipujen kanssa. Kokkola.Kalevalainen kansanparannus-säätiö
Venojärvi Mika 2022: Kansallinen perinnehoitojen strategia 2022-2032: Perinnehoitojen neuvottelukunta